Olimme asustelleet jo 45 päivää Bangkokissa kun viime sunnuntaina vihdoinkin kävimme katsastamassa Bangkokin yleensä päänähtävyydeksi sanotun paikan: suuren palatsin (Grand Palace) ja sen temppelit. Oikeastaan on hieman harhaanjohtavaa puhua, että kävi suuressa palatsissa, koska itse kuningasperheen entiseen asuntoon ei päässyt ainakaan nyt sisälle. Muurin ympäröimällä piha-alueella on kuitenkin lukuisia temppeleitä ja joitakin museoita, joihin osaan pääsee sisälle.

Temppelialueen loisto on näkemisen arvoista. Rakennukset ovat täynnä taidokkaita yksityiskohtia eikä yhdellä käyntikerralla ehdi huomioida niistä kuin pienen osan. Missä päin aluetta vain käveleekin, kerralla aukeaa useampia temppeleitä tai niiden kattoja ja kupoleita ihmeteltäväksi. Suurimman vaikutuksen tekevät täysin kullanvärinen temppeli Phra Siratana Chedi sekä iso Phra Kaewin kuninkaallinen temppeli, jossa jokainen kohta on koristeltu mosaiikeilla tai maalauksilla. Näkyä on kuvattu jopa psykedeeliseksi, ja todellinen visuaalisuuden ilotulitus se onkin. Buddhalaisten temppeleiden värikäs estetiikka on hyvin kaukana hillitystä luterilaisesta kirkkotyylistä. Äänimaiseman luovat satojen eri maalaisten turistien ja pyhiinvaeltajien puheensorina sekä kaiuttimista soitettava mahtipontinen klassinen musiikki. Temppeleiden sisällä taas pitää hiljentyä ja ottaa kengät pois jalasta.

Suuri palatsi eli Grand Palace on Bangkokin suosituin nähtävyys, joten porukkaa on pilvin pimein. Tungos ja 35 asteen helle olivat rankat puolet reissussamme. Matkaoppaani oli päivitetty vuonna 2009, jolloin sisäänpääsy maksoi 250 bahtia, mutta nyt se oli jo 500 bahtia (11 euroa). Thaimaalaisille on taas alueelle maksuton sisäänpääsy. Temppelit ovatkin thaimaalaisten pyhiinvaeltajien suosiossa.

Alueella on tiukat pukeutumissäännöt eli hihattomia paitoja, paljaita polvia, minihameita, läpinäkyviä paitoja eikä edes paljaita varpaita sallita (sandaaleissa ei siis pääse sisälle). Onneksi alueella on ilmainen vaatelainaamo, joten sinänsä pukeutuminen ei ole ongelma. Itse olin varustautunut umpinaisilla kesäkengillä, nilkkoihin asti olevalla haalariasulla ja olkapäiden peitoksi laittamallani isolla huivilla, mikä on muissa maissa riittänyt asusteeksi kirkkoihin ja moskeijoihin.

Kuitenkin nyt kun jonotin sisään, niin ”siveyspoliisi” kiskaisi huivini pois ja sanoi, etten voi tulla alueelle pelkkään huiviin pukeutuneena. Paavo lainasi mulle kauluspaitaansa, niin en joutunut jonottaa paitaa vaatelainaamosta. Näimme temppelialueella, kuinka vihainen vartija huusi ulkomaalaiselle nuorelle naiselle, joka oli päässyt jonon läpi alueelle niin, että oli peittänyt toppinsa ”vain” valtavalla huivilla.

Koska nähtävyys on kuuluisa, niin sen luona parveilee myös paljon huijareita. Vilunkityypit yrittävät väittää, että palatsi on kyseisenä päivänä kiinni ja että he voivat kuljettaa turistit muualle. Yleensä turistit viedään johonkin kauppaan ostamaan tekojalokiviä, joita väitetään aidoiksi. Todellisuudessa palatsi on auki joka päivä.

Me olimme etukäteen lukeneet näistä huijareista, mutta menimme silti lankaan jo heti kun olimme talomme ulkopuolella. Kerrostalon portilla oli odottamassa taksi, johon hyppäsimme. Teimme näin, vaikka olemme lukeneet, että nähtävyyksien ja hotellien edessä valmiina odottavat taksit ovat yleensä huijareiden ajamia. Kuljettaja oli todella ystävällinen ja puhelias, joka lisäsi luottamuksen tunnettani, vaikka ystävällisyyden olisi pitänyt olla varoitussignaali.

Kuljettaja sanoi meille, ettei palatsille voi ajaa, koska keskustassa on niin ruuhkaista. Sen sijaan hän ajaisi meidät lauttalaiturille, josta voisimme ottaa lautan palatsille. Palatsille pääsee todellisuudessakin kätevästi lautalla. Kuitenkin kuski ajoi meidät sellaiselle laiturille, jossa väitettiin, että lauttamatkaan reittilaivalla menee tunti ja että meidän on parasta hypätä heti lähtövalmiiseen yksityiseen veneeseen. Tämä vain meidät kuljettanut pieni vene maksoi yhteensä käsittämättömät 2400 bahtia eli 54 euroa…

Siinä hötäkässä me hyppäsimme kyseiseen venetaksiin, vaikka olemme aikaisemmin jo tehneet jokiristeilyn, ja tiesimme, että tavallisella reittilaivalla matka palatsille kestää noin 10 minuuttia ja maksaa pari euroa. Ihmisellä on ihmeellinen taipumus uskoa kun joku virkamies selittää, kuinka homma toimii.

Onneksi itse temppelialue oli niin satumaisen upea, että murheet unohtuivat. Temppeleiden teatraalisuus, koristeiden runsaus ja tyylien monimuotoisuus voi tuntua jopa hengästyttävältä. Temppeleitä on kahdessa tasossa ylä- ja alaterassilla. Alueelta löytyy muun muassa kuuluisan smaragdibuddhan temppeli. Buddha on itse asiassa tehty jadesta ja se löydettiin vuonna 1434 buddhalaisesta stupa-rakennuksesta. Patsaalla uskotaan olevan ihmeitä tekeviä voimia.

Kuningas Rama V rakennutti alueella olevan kuninkaanpalatsin, joka valmistui vuonna 1882. Erään englantilaisen arkkitehdin suunnittelema valkoinen palatsi edustaa uusklassismia. Perheensä pyynnöstä kuningas suostui siihen, että edes katto on thaimaalaista tyyliä. Siksi palatsia kutsutaankin ”farangiksi [ulkomaalainen], jolla on päässään Thaimaan kruunu”.

Kävimme myös pikaisesti Wat Phra Kaewin temppelimuseossa ja ostamassa vesipullot alueen kahvilassa. Näkemättä jäi kuningatar Sirikitin tekstiilimuseo, joka on avattu yleisölle vuoden 2012 keväällä, ja jonne olisi päässyt sisään samalla pääsylipulla kuin temppeleihin. Jatkoimme palatsin jälkeen kävellen lähelle Cafe Velo Domeen, jonka löysimme silloin kun kävimme lähellä Thaimaan kansallismuseossa. Velo Dome on pieni ja soma opiskelijakahvila, josta voi muuten vuokrata myös polkupyöriä.

 

Alueelle on vain yksi sisäänkäynti, josta lähtee hiekkatie, joka vie lipunmyynnille.

Suuren palatsin (Grand Palace) alue on auki joka päivä klo 8.30-15.30.

Osoite: Thanon Na Phra Lan

Jos tulet jokiveneellä, jää pois Tha Changin laiturilla. Lähelle ei pääse sky trainilla eikä metrolla, mutta bussi numero 4 Siam Squarelta pysähtyy ihan viereen.

Alueella on ilmaisia englanninkielisiä opastuksia klo 10.00 alkaen.