Abstrakti taide ei ole lempialaani, mutta vuoden taidetapahtumaksi mainostettu näyttely ja myytti salaperäisesti taiteilijanaisesta Hilma af Klintistä kiinnostivat toki. Menin Taidehalliin eilen kun siellä oli ilmaisilta kello kuudesta kahdeksaan. Kuhinaa riitti suositussa näyttelyssä, ja monta kertaa sain jonottaa katsomaan tauluja.

Oli hassua huomata, että vaikka käyn paljon taidenäyttelyissä, niin eilinen taisi olla ensimmäinen kertani Nervanderinkadulla sijaitsevassa Taidehallissa! Taidehalli on oikein kaunis vanha museorakennus.

Taidehallin tyyriin mutta laadukkaan ja tyylikkään Farang-ravintolan olen tosin testannut jo muutama vuosi sitten. Vasta kevään Bangkokin reissullani opin, että sana ”farang” on thaimaalaisten käyttämä nimitys ulkomaalaisista (aluksi nimi tarkoitti vain ranskalaisia, mutta nykyisin kaikkia Thaimaassa vierailevia ulkomaalaisia).

 

Asiaan. Minun on vaikeaa pitää tauluista, joita en ”ymmärrä”. Sen sentään ymmärrän, että kyseessä on vain oma makuni ja rajoittuneisuuteni, ei taiteilijan työn laatu. Af Klintin teokset ovat monimutkaisten filosofisten ajatusten visuaalisia esityksiä – eli suomeksi sanottuna erilaisia palloja, kukkia, neliöitä ja kolmioita. Näyttelyssä oli onneksi välillä teosten vieressä tekstejä, jotka avasivat sitä, mistä maalaus kertoo. Kaksi metriä korkeat taulut tekevät vaikutuksen jo koollaan. Lisäksi useissa teoksissa oli harmoniset ja mielikuvitukselliset värit ja asetelmat. Teokset olivat suorasaan hurmaavia, kun ajattelin niitä vaikka vaatekankaina, heh.

 

Ruotsalainen Hilma af Klint (1862-1944) näki ensimmäisen ja toisen maailmansodan sekä teollistuneen maailman nopean muuttumisen, ja kuoli liikenneonnettomuudessa 82-vuotiaana. Hän oli abstraktin taiteen edelläkävijä, jo kauan ennen kuin alan kuuluisimmat (mies)nimet alkoivat luoda abstrakteja maalauksia. Muotokuvamaalarin koulutuksen saanut af Klint maalasi myös esittävää taidetta. Elinaikanaan hän esitteli julkisuudessa vain maisemamaalauksiaan ja muotokuviaan ja piilotti geometriset ja antroposofiset abstraktiot. Hän ei uskonut oman aikansa olevan vielä valmis abstraktille taiteelle.

Voihan olla, että naispuolinen taiteilija olisi tosiaan 1900-luvun alussa kohdannut huomattavasti enemmän ennakkoluuloja kuin miestaiteilijat luodessaan uutta taidesuuntausta.

 

Hilma af Klintin abstrakteja teoksia oli ensimmäistä kertaa esillä vasta 40 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, vuonna 1986 Los Angelesissa! Tästä näyttelystä alkoi af Klintin läpimurto suuren yleisön tietoisuuteen. Näyttely aiheutti tarvetta taidehistorian uudelleenkirjoittamiselle abstraktin taiteen osalta.

Af Klint sai elannon taidemaalarina, ja hän oli varsin tuottelias: hän ehti tehdä lähes 20 000 teosta. Aika hurjaa, vai mitä?

Hän oli työskennellyt ensiksi kaksikymmentä vuotta perinteisenä taidemaalarina ennen kuin kiinnostui symbolistisista maalauksista. Tämä ahkera ja ”henkisyydestä” kiinnostunut taiteilija harjoitti spiritismiä, okkultismia, teosofiaa ja matematiikkaa, mitkä johdattivatkin hänet abstraktin taiteen luomiseen.

 

Af Klintin elämänkumppani oli nainen: sairaanhoitaja Thomasine Andersson, joka oli muuttanut asumaan yhdessä samaan saareen silloin jo 55-vuotiaan af Klintin ja tämän äidin kanssa. Af Klint oli aikaisemmin asunut ja työskennellyt yksin Tukholmassa.

Erikoista sinänsä, että af Klintin naispuolisesta elämänkumppanista ei mainita sanaakaan Taidehallin näyttelyn yhteydessä. Olisikohan puolisosta vaiettu myös silloin, jos tämä olisikin ollut mies?

Sinänsä myös mielenkiintoinen yksityiskohta, että tämän vuoden kaksi merkittävintä taidetapahtumaa Helsingissä, eli Tove Jansson Ateneumissa ja Hilma af Klint Taidehallissa, esittelevät kahden queer-naisen taidetta.

 

Af Klintin yksityisnäyttelyitä on ollut Suomessa aikaisemmin kaksi kertaa, Helsingissä 1988–1989 ja Turussa 1999–2000.

Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmaan kuuluva Hilma af Klintin näyttely on auki vielä 28. syyskuuta asti.

Näyttelyn sivut Taidehallissa