Tytär saa hävetä alkoholisti-äitiään, joka on serkun häissä niin humalassa, että törmää valtavaan hääkakkuun. Entä kuinka paljon nolottaa mutsi, joka saattaa milloin vain puhjeta laulamaan vaikka kassajonossa? Miksi taas pihi ja kunnianhimoinen uranainen synnyttää seitsemän lasta? Miltä tuntuu saapua nuorena naisena Helsingin näyttelijäpiireihin, joissa kaikki luontevasti halailevat ja antavat poskisuudelmia, jos kotona perheenjäsenten välinen koskettaminen on ollut väkinäistä? Entä kuinka paljon pelottaa olla vastasyntyneen tyttölapsen äiti? Miten toimii marttyyriäiti lastenvaunuineen ruuhkabussissa?

Kaikki äitini, kaikki tyttäreni -näytelmä on saanut alkunsa tositarinoista, joita Kodin Kuvalehden lukijat ovat lähettäneet toimitukseen. Tässä ei tosiaankaan tarjota mitään sentimentaalista äidin ja tyttären suhteen hempeää ylistystä, vaan hurjia, terapeuttisia ja toisaalta arkisen hassuja juttuja äitien ja tyttärien suhteiden kipupisteistä – ja välillä myös niistä parhaista hetkistä yhdessä. Nyt ei olla haettu mielikuvia ja yleviä juhlapuheita, vaan totuutta.

Monessa kohtaa voi vain todeta, että todellisuus on jälleen tarua ihmeellisempää. Jonkun äidin mielestä täysin tavallinen käytös on tyttäristä ja yleisöstä absurdia. Tyttäret taas ovat välillä liian ankaria ja kiittämättömiä äideilleen. Usein tyttären on aikuisena oivallettava, että hänen on aika alkaa nähdä äitinsä ihmisenä, jolla on elämässä omat unelmansa ja pettymyksensä. Monesti tytär alkaa aikuisena huomata itsessään äitinsä luonteenpiirteitä ja tapoja. Keskeiseksi teemaksi nousee anteeksianto, mitä niin tyttäret kuin äidit janoavat toisiltaan.

Esitys sai ensi-iltansa jo yli vuosi sitten ja on pyörinyt täysillä katsomoilla. Lokakuisena iltanakin teatterirakennus pullistelee äitejä ja aikuisia tyttäriä. Joukossa on vain muutama aviomies ja poikaystävä.

Minäkin olen liikkeellä äitini ja toisen siskoni kanssa. Nauramme kaikki kolme katketaksemme. Siskoni ja äitini eivät käy teatterissa usein, siskollani oli nyt ollut vuosi edellisestä kerrasta, mutta tätä näytelmää he halusivat mennä katsomaan ja nauttivat siitä paljon. Jopa ennen esityksen alkua kanssamme tuolipaikasta kinastellut kireä nainen hekotti esitykselle antaumuksella ja väliajalla heitti läppää jo meillekin.

Näytelmä on sinänsä pienimuotoinen, että lavasteita on vähän ja esiintyjät ovat pukeutuneet klassisen tyylikkäästi siviilivaatteisiin. Lavalla nähdään kolme kokenutta, taitavaa ja valovoimaista komediannea: Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Pirjo Heikkilä. Näyttelijät ovat tehneet esitystilanteesta rupattelevaisen ja vähän roisin, oikean tyttöjen illan, jossa he avautuvat omista kokemuksistaan sekä dramatisoivat kohtauksia lukijoiden kertomuksista.

Stellan ja Heikkilä ovat tuttuja muun muuassa supersuositusta Siskonpeti-sketsisarjasta. Kaikki äitini kaikki tyttäreni -näytelmässä onkin samaa räävittömyyttä ja itseironiaa kuin tv-sarjassa. Miitta Sorvali muistetaan muun muassa Miitta-täti nimisestä viihdeohjelmasta,  jossa Sorvali esitti itseoppinutta terapeuttia, joka hoiti julkisuuden henkilöitä vastaanotollaan.

On sisänsä mielenkiintoista, että tuskalliset muistot voivat kerrottuina olla kuuntelijoiden mielestä koomisia. Samalla muiden tarinat saavat miettimään omia perhesuhteitaan.

Osa lavalla kerrotuista muistoista on surullisia, enkä ole aina varma, itkevätkö näyttelijät lavalla oikeasti, aidolta ainakin vaikuttaa. Katsojana voi vain ihailla heidän herkkyyttään ja avoimuuttaan yleisön edessä. Teatterinsalissa saamme kaikki kokea rankkojen kokemusten jälkeen katharsiksen, joko vapauttavan naurun tai kyynelten muodossa.

Vaaleanpunainen Aleksanterin teatteri Bulevardilla huokuu siroa naisellisuutta ja historiaa. Sali on upea ja krumeluuri, ja Aleksanterin teatterissa kannattaakin käydä jo sen kauneuden vuoksi. Vuonna 1879 valmistunut teatteri on nimetty keisari Aleksanteri II:n mukaan ja se toimi pitkään myös oopperatalona ennen kuin Töölönlahden lähelle valmistui paljon suurempi ja modernimpi Suomen Kansallisooppera vuonna 1993.

Ole nopea, sillä suurin osa syksyn lipuista on jo myyty, mutta kevään näytökset ovat jo myynnissä. Vinkki: Jos haluat väliajalla syödä leivoksen tai juoda vaikka lasin viiniä, niin tilaa tarjoilu koko porukalle etukäteen, koska muuten väliaika menee helposti jonottaessa tiskille ja sitten syödessä seisten.

Valokuvat: Matti Rajala

Kaikki äitini, kaikki tyttäreni

Aleksanterin teatteri, Bulevardi 23-27, 00180 Helsinki
ohjaus: Petteri Summanen
tuotanto: Komediateatteri Arena

Kesto noin 2 h, sisältää väliajan.

Su 9.11. klo 15
Pe 9.1.2015 klo 19
La 10.1.2015 klo 19
La 28.3.2015 klo 19
Su 26.4.2015 klo 15

Liput toimituskuluineen 34 / 31 €