”Minuun vaikuttavat muut taiteet enemmän kuin muiden musiikki.”

Näin Jean Sibelius kirjoitti kirjeessään vaimolleen Aino Sibeliukselle. Ateneumissa 17. lokakuuta avautunut näyttely Sibelius ja taiteen maailma onkin poikkitaiteellinen esitellessään kuvataiteilijoiden vaikutusta Sibeliuksen musiikkiin ja Sibeliuksen toimimista aiheena kuvataiteilijoille.

Sibeliuksella oli paljon taiteilijaystäviä – kirjailijoita, taidemaalareita ja oopperalaulajia -, hänen kotonaan Ainolassa oli paljon maalauksia ja hänestä itsestään on tehty uskomattoman monta pääpatsasta, piirustusta ja maalausta. Onhan Sibelius päässyt sadan markan seteliinkin. Nuori Sibelius esiintyy kuvissa lainehiuksisena boheemitaiteilijana, vanhempi Sibelius taas kaljuna ja vakavana suurmiehenä. Moni pilapiirtäjä on myös halunnut ikuistaa Sibeliuksen hahmon.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta Johan ”Jean” Sibeliuksen (1865-1957) syntymästä. Jo elinaikanaan kuuluisuutta nauttinut säveltäjänero on hyvin tunnettu tänäkin päivänä. Sibeliuksen musiikissa on jotain hyvin suomalaista – kai siksi, että hänen sävellyksiään on usein innoittanut kotimaan luonto ja kansalliseepos Kalevala. Onhan hänen kuuluisimman sävellyksensäkin nimi Finlandia.

 

Sääli, ettei näyttelysaleissa soi Sibeliuksen musiikki. Luultavasti Ateneumiin olisi ollut liian vaikeaa rakentaa sellaista äänentoistomekaniikkaa sekä osa ihmisistä on yliherkkiä musiikille, joten huoneissa soiva sinfonia karkottaisi jotkut katselijat. Kompromissina musiikkia voi kuunnella siihen varatussa huoneessa kuulokkeista samalla kun selailee Sibeliuksesta kertovia kirjoja.

Myös Sibeliuksen vaimo ja heidän viisi tytärtään esitellään muotokuvissa, tosin heistä olisin kaivannut vielä enemmän tietoa ja kuvia. Luin näyttelysalissa olleesta Ainola-kirjasta, että tyttäret kuulemma palvoivat karismaattista ja hassuttelevaa isäänsä. Sibelius arvosti pitkäkutrisia, nätisti puettuja pikkutyttöjä, mutta oli ollut järkyttynyt nähdessään esikoisensa vastasyntyneenä, huutavana ja kurttuisena – Sibelius oli mennyt heti kapakkaan valittamaan, miksi juuri hänelle oli syntynyt niin ruma lapsi.

Sibelius oli usein esiintymismatkoilla ulkomailla ja kun hän taas sävelsi kotona, piti lastenkin olla hiirenhiljaa. Ainolaan ei voitu edes hankkia vesiputkia, koska veden suhina putkissa häiritsi Sibeliuksen keskittymistä. Aino taas oli rakastava vaimo mutta ankara ja arkinen äiti. Hänelle lankesikin kaikki vastuu kodinhoidosta, lasten kasvattamisesta ja jopa tyttärien kouluopetuksesta kotona. Valitettavasti yksi tyttäristä sairastui ja kuoli nuorena, ja tyttären kuolemasta tehty maalaus oli Sibeliuksen työpöydän edessä.

 

Jokaisessa salissa on eri teema, kuten kuvia nuoresta Sibeliuksesta, muotokuvia hänen kuuluisista ystävistään, valokuvia Ainolasta, maalauksia 1900-luvun alun kaupungeista, joihin hän matkusti, sekä maalauksia puista ja maisemista, jotka innoittivat sävellystyössä. En ollutkaan tiennyt, että Sibelius-monumentin on tehnyt nainen, Eila Hiltunen, vuonna 1967. Olen käynyt monumentilla, ja se on vaikuttava ja kekseliäs. Silti se ei ole mielestäni niin ihmeellinen, että juuri sitä (ta mitään muutakaan patsasta tai monumenttia) katsomaan pitää raahata jokainen Helsingissä käyvä ulkomaalainen turisti.

Verrattuna edelliseen, supersuosittuun Tove Jansson -näyttelyyn, on Sibelius-näyttelyssä väljää ja teoksia pääsee katselemaan rauhassa. Pidän paljon historiallisesta ajankuvasta, sillä monet teokset kertovat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun (taiteilija)elämästä Suomessa ja Euroopassa kuten Pariisissa ja Wienissä. Osa tauluista on ennestään tuttuja Ateneumista. Näyttelyssä on silti myös paljon uutta ja yllättävää, ja suuren näyttelyn läpi käveleminen on inspiroiva kokemus. Pitäisiköhän sitä vihdoinkin käydä tutustumassa Ainolaankin?

 

Sibelius ja taiteen maailma

Näyttely on auki 22. maaliskuuta 2015 asti.

ti, pe 10-18 | ke, to 10-20 | la, su 10-17

Normaali pääsymaksu 12 €
Alennettu pääsymaksu 10 €
Alle 18-vuotiaat maksutta
S-Etukortilla 11 €