Helsingin Sea Lifessä on nyt tehty suurin muutos sitten vuoden 2002 avajaisten. Tässä kuussa eli helmikuussa avautunut Superselviytyjät-näyttely on pysyvä osasto, ja sen tieltä on poistettu kotimaisten kalojen osasto, joka olikin hieman tylsä.

”Superselviytyjät” esittelee seitsemässä uudessa akvaariossa lajeja, jotka ovat pysyneet muuttumattomina jopa satoja miljoonia vuosia. Sea Lifessa on yleensä aina keväisin uusi vaihtuva näyttely, mutta ”Superselviytyjät” on harvoja pysyviä uusia osioita. ”Superselviytyjät” löytyy ihan Sea Lifen loppupäästä, juuri ennen nousua hissillä lahjatavaramyymälään.

Minulla oli ilo osallistua jo kaksi viikkoa sitten Sea Lifessä järjestettyyn lehdistöaamiaiseen, jonka oli organisoinut eräs viestintäalalla työskentelevä ystäväni. Tapahtumaan kuului runsas seisova pöytä herkkuineen ja kuohuviineineen,  Euroviisu-paikasta yhä kisaavan Satin Circus -bändin (söpöjä poikia!) esiintyminen, UIT-teatterin näyttelijöiden tapaaminen, Hevisaurus-bändin ilmestyminen paikalle ja kahden Sea Lifen työntekijän, meribiologien Markus Dernjatinin ja Jouni Jaakkolan, järjestämä opastettu kierros uudessa näyttelyssä.

Tuolloin kaksi viikkoa sitten näyttely oli vielä niin tuore, että Rape-sähköankerias ei ollut ehtinyt paikalle sekä eläimiä muutenkin vielä vähän jännitti yleisö, joten ne pysyivät hieman piilossa. Näyttely esittelee evoluution kannalta ainutlaatuisia eläimiä: ne ovat jo alunperin kehittäneet niin toimivia saalistusmenetelmiä, ettei lajien ole tarvinnut enää kehittyä.

Esimerkiksi ”elävä hyytelö” eli meduusa on todella taitava saalistaja. Meduusat myös lisääntyvät tehokkaasti, kykenevät syömään lähes mitä tahansa ravintoa, niiden pyyntilonkerot ovat myrkyllisiä koskea eikä niissä itsessään ole muille merieläimille lähes mitään syötävää. Näistä aineosista on voittajat tehty!

Sea Lifessa esillä olevia korvameduusoja löytyy kaikista maailman meristä. Pienien ja läpinäkyvien korvameduusojen akvaariossa soi klassista musiikkia ja taustaväri vaihtuu niin että ne näyttävät eri värisiltä. Meduusojen leijunta tuo mieleen balettitanssijat valkoisissa tutuissaan.

Muita näyttelyssä esillä olevia lajeja ovat esimerkiksi lapasampi, liejuryömijä (otus kykenee jopa kiipeämään puuhun), viittoilijarapu (koiras viittoilee suurella saksellaan vain naaraita luokseen) ja ankeriaan näköinen keuhkokala. Lajien muuttumattomuuden on mahdollistanut sekin, että valtameret ovat lähes muuttumaton elinympäristö.

Nämä lajit selvisivät aikanaan vedessä luonnonmullistuksesta, joka tuhosi dinosaurukset. Monet superselviytyjät ovat mielestäni aika vaatimattoman näköisiä, joten näyttelystä saa enemmän irti, jos lukee otuksista kertovat mielenkiintoiset tietoiskut akvaarioiden vieressä tai osallistuu ohjatulle kierrokselle.

Yksi jännittävimmistä näyttelyn eliöistä on sirkkaäyriäinen, joka tunnetaan sukeltajien keskuudessa lempinimellä ”peukalonsilpoja”. Tämä panssaroitu otus on todellinen samurai, joka pystyy rikkomaan kaksikerroksisen turvalasin. Se oppii tunnistamaan toiset lajitoverinsa naamasta. Sirkkaäyriäisellä on hyvin kehittynyt silmä, joka pyörii joka suuntaan ja jolla se näkee pimeässäkin sekä sellaisia värejä, joita ihmissilmä ei erota. Yhdessä silmämunassa onkin kolme pupillia! Kyseessä on kuulemma myös hyvänmakuinen laji, jota voi ostaa Aasiassa markkinoilta tyhjässä limupullossa. Yök.

Tutustuimme myös pieniin nelisilmiin, joilla on nimestään huolimatta vain kaksi silmää. Kumpikin silmä on tosin jakautunut sidekudoksella kahtia, sillä laji ui aina veden pinnassa niin että silmän alapuoli katselee veden alle ja yläpuoli veden päälle, mikä on kätevää varoessa vihollisia ja etsiessä ravintoa. Tämä veikeä otus oppii syömään ihmisen kädestä!

Mielestäni kiinnostavin otus näyttelyssä on merihirviön näköinen ja yli metrin pituinen lapasampi, jonka syöttämistä saimme seurata. Lapasampi vain avaa hampaattoman suunsa ja ui planktonparveen. Laji elää Missippi-joen altaan alueella Pohjois-Amerikassa, tosin Helsingin Sea Lifen yksilöt on viljelty kala-altaassa Saksan Sea Lifessa. Luonnossa lajia uhkaavat pyynti ja elinympäristöjen tuhoutuminen.

Näin aamiaistilaisuuden jälkeen itsenäisesti loputkin Sea Lifestä. Suosikkejani siellä ovat hait, rauskut, ravut, mustekalat ja merihevoset. Olen toki käynyt Helsingin Sea Lifessa vaikka kuinka monta kertaa aikaisemmin kavereiden kanssa ja joskus treffeilläkin (on muuten hyvä treffipaikka!). Sea Lifessa on inspiroivaa ja hauskaa kävellä ja katsoa kummallisia merenotuksia. Tosin nyt kun olen viime ja edellisen vuoden pitkällä ulkomaanreissullani kolunnut myös Lontoon, Maltan ja Bangkokin merimaailmat, täytyy todeta, että Helsingin Sea Life kalpenee niiden rinnalla.

Osa eläinsuojelijoista vastustaa merimaailmoja. Itse ajattelen, että joillakin lajeilla on kenties liian pienet ja virikkeettömät akvaariot, mutta yleisesti ottaen merimaailmoissa kalat ja muut otukset elävät turvallista ja mukavaa elämää ilman pelkoa saasteista, nälästä ja joutumisesta petojen elävältä syömäksi. Sea Lifen meribiologien mukaan altaat on suunniteltu eläinten ehdoilla. Kannattaa muistaa, että myös tavallisilla ihmisillä on kotonaan akvaarioita ja muita lemmikkieläimiä.

Valokuvat ovat Sea Lifen Superselviytyjät-verkkosivulta.

Vaikka Linnanmäki on talvella kiinni, on sen yhteydessä oleva Sea Life auki ympäri vuoden.

Peruslippu aikuiselta 16,50 euroa (netistä 15 euroa) ja lapselta 12,50 euroa (netistä 11 euroa).

Katso loput hintavaihtoehdot täältä.