Varma alkukevään merkki ovat ”naiselokuvafestivaalit”: Season Film Festival. Festivaali tosin mainostaa itseään uutta laatuelokuvaa esittävänä festivaalina, mutta festivaalin paikalla ennen olleista Artisokka-elokuvafestivaaleista ja sitä ennen nimellä Nainen vai artisokka tunnetuista elokuvafestivaaleista on jäänyt tapa esittää uutuuselokuvia, joista suurimman osan painopiste on naispuolisissa hahmoissa ja naispuolisissa elokuvaohjaajissa.
Season Film Festivalit ovat mukavan hallittavat elokuvafestivaalit siinä mielessä, että elokuvia on 21 kappaletta. Eipä tarvitse lukea ohjelmistosta esittelyä sadasta elokuvasta niin kuin joillain muilla festivaaleilla.
Festivaali järjestetään Helsingin Bio Rexissä ja Maximissa nelipäiväisenä 26.-29. maaliskuuta. Ohjelmistoon lukeutuu ennakkonäytöksiä tulevista teatteriensi-illoista sekä valikoituja elokuvahelmiä, joita ei muuten tulla Suomen valkokankailla näkemään. Festivaalin avaa TÄNÄÄN Oscar-ehdokas Leviathan. Andrey Zvyagintsevin ohjaus kertoo tämän päivän Venäjästä.
Pyysin ennakkokatseluun ohjaaja Anne Fontainen (Coco ennen Chanelia, Nathalie, Perfect Mothers) elokuvan Gemma Bovery (Ranska 2014). Elokuva viihdyttää varmaan kaikkia kaunokirjallisuuden ystäviä, koska kuten nimi jo vihjaa, juoni on saanut innoituksensa ranskalaisen Gustave Flaubertin klassikkoromaanista Rouva Bovary (1857).
Romaanissa kyllästynyt nuori kotirouva pitää miestään tylsimyksenä ja häpeää kun he ovat niin veloissa. Rouva Bovary lukee liikaa rakkausromaaneja ja ajautuu avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen rikkaan miehen kanssa, ja saa lopulta pettyä katkerasti rakkauteen. Gemma Bovery on kuitenkin esikuvaansa kevyempi ja humoristisempi.
Kirjallisuutta rakastava viisikymppinen leipuri Martin (Fabrice Luchini) elää perheensä kanssa rauhallista elämää ranskalaiskylässä, kunnes naapuriin muuttaa jännittävä lontoolainen pariskunta. Pariskunnalla on lähes identtiset nimet Rouva Bovaryn avioparin kanssa. Saamme seurata tapahtumia sivustakatsoja Martinin näkökulmasta. Martin ystävystyy pariskunnan kanssa ja alkaa salaa himoita nuorta Gemmaa, joka on naimisissa paljon itseään vanhemman miehen kanssa. Gemma kuitenkin iskee silmänsä naapurin kartanossa oleskelevaan komeaan ja varakkaasta suvusta tulevaan opiskelijapoikaan. Matkiiko elämä taidetta vai onko Martinilla vain vilkas mielikuvitus?
Fontaine on ennenkin ohjannut elokuvia, jotka käsittelevät naisen seksuaalista voimaa. Gemman roolissa on englantilainen tumma kaunotar Gemma (sic) Arterton, joka teki itseeni vaikutuksen jo hieman samankaltaisessa roolissa vamppina elokuvassa Tamara Drewe (2010). Molemmat elokuvat perustuvatkin Rosemary ”Posy” Simmondsin samannimisiin sarjakuviin. Sarjakuvista elokuviin on tainnut jäädä ilkikurinen huumori, jane austenmainen tunnelma, aistillisuus, hassut mutta nokkelat naishahmot ja vähän hömelöt mieshahmot.
Kuten yllä oleva kuva jo näyttää, on festivaaleilla myös nähtävissä intialaisia, tanssipainotteisia Bollywood-elokuvia, joita ei Suomessa oikein muuten näe valkokankaalla. Bollywood-elokuvat ovat tunnetusti juoneltaan kevyttä saippuaoopperaa, mutta niissä vaikutuksen tekevätkin värikkäät tanssi- ja laulunumerot.
Aloitin itse tammikuussa iloisen Bollywood-tanssiharrastuksen, joten olen nyt innoissani menossa katsomaan Bollywood-elokuvia ja osallistumaan festareiden huomiseen Bollywood-perjantaihin Maximissa. Listallani ovat vauhdikas huijaritarina Raja Natwarlal, jossa pääosassa ovat taskuvaras ja hänen yökerhossa tanssiva heilansa, sekä ensimmäinen osittain Suomessa kuvattu Bollywood-elokuva Shamitabh, jossa elokuvahullu mykkä intialainen poika pyörittää omaa klassikkoelokuvateatteriaan ja yrittää aikuisena elokuvatähdeksi.
Muita poimintojani festivaaliohjelmistosta ovat muun muassa nämä:
A Girl Walks Home Alone at Night
Iranilais-amerikkalaisen ohjaajan Ana Lily Amirpourin esikoisohjaus yhdistää perinteisessä chador-kaavussa skeittaavan vampyyrin, gorea, seksuaalista jännitettä sekä kasarimusiikkia – ja kaiken farsiksi puhuttuna ja mustavalkoisena.

Tanskalaisen ohjaajan Susanne Bierin (Häiden jälkeen, Kosto) uutuudessa loistavat Jennifer Lawrence ja Bradley Cooper, jotka ovat elokuvassa vastanainut pari. Pariskunta muuttaa Amerikan syrjäseuduille 1920-luvulla perustaakseen sinne puutavaraimperiumin.

Ohjaaja Gia Coppolan esikoiselokuva kiinnostaa jo siksi, että hänen tätinsä on maineikas ohjaaja Sofia Coppola (Lost in Translation, Marie Antoinette). Palo Altossa haaveileva lukiotyttö April ihastuu jalkapallovalmentajaansa.

Season Film Festivalin kanssa järjestetään yhteistyössä samaan aikaan Fashion Film Festival elokuvateatteri Orionissa. Festivaali näyttää vanhoja, näyttävistä asuistaan mieleen jääneitä elokuvia. Ohjelmaan kuuluu muun muassa lauantaina DRESS-ALONG -näytös, jossa yleisöä kehoitetaan pukeutumaan Priscilla, aavikon kuningatar -elokuvan (Australia 1994) drag queenien henkeen. Sunnuntaina Bio Rexissä nähdään ihanan Audrey Hepburnin tähdittämä My Fair Lady (USA 1964), joka on muuten tämän bloggaajan yksiä suosikkielokuvia. Jos et ole näitä kahta elokuvaa nähnyt aiemmin, niin nyt on sen aika!
Kannattaa myös muistaa huomenna Bio Rexissä klo 14.00-17.30 oleva keskustelutilaisuus siitä, minne elokuvista katoavat yli 35-vuotiaat naiset. Tilaisuus on avoin kaikille ja maksuton, ja siellä on puhumassa muun muassa käsikirjoittaja Karoliina Lindgren (Armi elää!), näyttelijä-muusikko Kirsi Ylijoki (Kotikatu, Sydänjää), näyttelijä-käsikirjoittaja Pihla Viitala (Kesäkaverit, Mustat lesket, Käsky), näyttelijä Anu Sinisalo (Ei kiitos!) ja näyttelijä-käsikirjoittaja Tanja Heinänen (Säälistäjät). Moderaattorina toimii Elokuvakontakti ry:n toiminnajohtaja ja Helsingin lyhytelokuvafestivaalin johtaja Elina Rislakki.
Lauantaina on klo 13.30–15.30 Bio Rexissä ilmaisnäytöksessä lihantuotantoon pureutuva Cowspiracy-dokumentti ja sen jälkeen WWF:n järjestämä keskustelutilaisuus aiheesta.
Festivaalit päättyvät sunnuntaina klubiin, joka on Mbarissa klo 20–00. Klubille on vapaa pääsy, ja siellä nähdään lyhytelokuvia sekä esiintymässä ovat Kunnon tyttö ja Statues Made of Matchsticks.
Mitä tässä voi muuta sanoa kuin että tiedossa on upea festivaaliviikonloppu!




Harmittaa että jäi itseltä tämä festivaali väliin viikonlopun reissun vuoksi. Rouva Bovary on yksi lempikirjoistani (uskomatonta, miten hyvin se sopii nykypäiväänkin), joten oli mielenkiintoista lukea Gemma Bovery-leffasta.
TykkääTykkää
Kiitos, kiva kuulla! Elokuvafestarit jäivät väliin, mutta sä pääsit ULKOMAILLE, mikä on musta ainakin aina ylivoimaisesti parasta (koska se on niin harvinaista herkkua, nyyh). Luin itse Rouva Bovaryn opiskeluaikoina ja pidin myös romaanista paljon. Gemma Bovery -elokuvassa sanottiin hyvin, että Rouva Bovaryssä luotiin kyllästyneen nuoren naisen prototyyppi. 😀
TykkääTykkää