Suurimmalla osalla taiteilijoista on joku henkilökohtainen aihe, joka puskee heistä läpi. Aihe, josta he kirjoittavat tai maalaavat yhä uudestaan: aluksi yhä uusia harjoitelmia, jotka sitten kasvavat kohti täysmittaista teosta. Aiheen saa itsestään ulos vain kun on tehnyt siitä valmiin teoksen tai joskus jopa useita teoksia. Jollekin aihe on vaikea äitisuhde, toiselle homous, kolmannelle taiteilijan kutsumus, neljännelle pakolaisuus. Noora Dadulle, 34, tämä aihe on Palestiina.

Älkää heti lopettako lukemista! Minäkin ajattelin ensiksi, että onpa vaikea näytelmän aihe, koska Palestiinan tilanne on itselleni hieman hämärän peitossa. Yleensä luen Palestiina-uutisista vain otsikot ja hyppään sitten lukemaan itselleni läheisemmistä aiheista. Päätin kuitenkin ennakkoluulottomasti mennä katsomaan esityksen. Dadu tekeekin tästä teemasta mielenkiintoisen, hauskan, helposti lähestyttävän ja omakohtaisen näytelmän nimeltä Minun Palestiinani. Näytelmän voima on juuri siinä, että se käsittelee Dadun omaa suhdetta Palestiinaan eikä Palestiinan tilannetta vain yleisellä tasolla.

Itselleni Dadu on tullut tutuksi hänen näyttelijäystävänsä Joanna Haartin kanssa Takomoon tekemistä Estella & Sofia -näytelmistä (ne eivät käsittele Palestiinaa vaan ystävyyttä). Viime lauantaina olin poikaystäväni kanssa Minun Palestiinani -näytelmän ensi-illassa teatteri Takomossa.

Suomalaisen äidin ja palestiinalaisen isän tytär koki tavallisen suomalaisen lapsuuden eikä ollut kiinnostunut isän puoleisista juuristaan eikä käynyt isänsä kotimaassa. Kuitenkin kaikki muuttui sinä syksynä kun Dadu pääsi Ylioppilasteatteriin ja lentokoneet törmäsivät WTC:n kaksoistorneihin. Televisiossa näytettiin, kuinka Palestiinassa oli menossa voitonjuhlat terrorihyökkäyksen kunniaksi (myöhemmin paljastui, että televisiossa oli näytetty nauhaa häistä). Dadu romahti. Siitä hetkestä lähtien hän halusi tietää, keitä hänen sukulaisensa – nämä palestiinalaiset – oikein ovat, ja millainen palestiinalainen hän itse on. Dadu alkoi kerätä tietoa netistä ja kirjoista sekä matkustella Israeliin. Israelin ja Palestiinan välisen sodan järjettömät kauhut paljastuivat Dadulle, ja hänestä tuli pikku hiljaa Palestiina-aktivisti.

Dadu pohtii lavalla problemaattista identiteettiään. Hänessä virtaa arabien verta, hän on palestiinalaisten puolella konfliktissa ja pitää Helsingissä yllä julkista keskustelua Palestiinan tilanteesta. Samalla hän joutuu tiedostamaan sen, etteivät muut arabit hyväksy hänen suomalaisen liberaalia ja ei-uskonnollista arvomaailmaansa tai edes kaipaa hänen neuvojaan.

Lavalla esiintyvät vain Dadu ja Iida-Maria Heinonen, mutta esitys on todella intensiivinen. On vaikea uskoa, että se kesti väliajan kanssa kaksi ja puoli tuntia, koska aika meni niin nopeasti. Lavalla nähdään vain kaksi näyttelijää, videoita ja muuri, mutta sillä kaikella kerrotaan paljon. Aihe on yhtä aikaa yleinen (Palestiina) ja henkilökohtainen (Dadun suhde Palestiinaan). Ennen kaikkea Dadun rehellisyys ja avoimuus tekevät aiheesta elävän. Heinosen rooli on esittää tiukkoja turvatarkastajia, jotka Dadu kohtaa Israelin lentokentällä, sekä Dadua liehitteleviä israelilaisia miehiä.

Vaikka sota on synkkä aihe, on monologissa paljon mustaa huumoria ja itseironiaa. Suurimman osan ajasta saa olla suu virneessä. Esityksessä käydään läpi Israelin ja Palestiinan konfliktin faktat, mikä luonnollisesti auttaa näytelmän sisäistämisessä ja käy lähihistorian oppitunnista.

En muistanutkaan, että Jerusalemia halkoo muuri, joka jakaa sen Länsi-Jerusalemiin ja Itä-Jerusalemiin aivan kuten Berliinin muuri aikoinaan jakoi Saksan pääkaupungin. Historia todella toistaa itseään. Aihe oli itselleni ajankohtainen, koska kävin vain vähän yli viikkoa aikaisemmin Berliinin muurilla. Näytelmä kasvaa universaaliksi rauhan sanomaksi väkivaltaa ja välinpitämättömyyttä vastaan.

Olimme esityksen jälkeen jälleen tyytyväisiä teatteri Takomon tarjoamaan vaihtoehtoiseen ja intiimiin teatteriin.

”Minun Palestiinani ratkaisee kaiken.

Minun Palestiinani on luvattu maa.

Minun Palestiinani on monologi, mutta siinä on kaksi näyttelijää.

Minun Palestiinani on esitys, jota en halunnut tehdä.

Minun Palestiinani on esitys, jota olen yrittänyt tehdä viisi vuotta.

Minun Palestiinani on manifesti.

Minun Palestiinani on surun, toivon, raivon, odotuksen ja pettymyksen Palestiina.

Minun Palestiinassani on muuri.

Minun Palestiinani ei ole kenenkään muun Palestiina.

Kaikkein palestiinalaisin minä olen Ben Gurionin lentokentällä.”

 

Kiitos teatteri Takomolle kutsusta ensi-iltaan.

 

Teatteri Takomo, Minun Palestiinani

Liput 22 / 12 euroa

Viimeinen näytös 11. huhtikuuta

Käsikirjoitus ja ohjaus: Noora Dadu
Näyttämöllä: Noora Dadu ja Iida-Maria Heinonen
Lavastus: Jaakko Pietiläinen
Valosuunnittelu: Jani-Matti Salo
Dramaturginen apu: Teemu Mäki