Vielä ehtii huomenna ja lauantaina nähdä Mayday Cabaretin! Kävin katsomassa esityksen eilen poikaystäväni kanssa, ja ihastuin jo Teatteri Toivon vaihtoehtoiseen ulkonäköön kuten aulassa oleviin seinämaalauksiin telakasta, keinuihin, taideteoksiin ja erilaisiin mukaviin sohviin.

Kun pääsimme istumaan katsomoon, oloni oli heti kotoisa ja ilahtunut kun näin lavalla olevat nuoret naiset näyttävissä kabaree-asuissa ja lattialle viskotut vaatteet ja tavarat. Katosta roikkui valkoinen kangas, jonka sisällä piileskeli joku. Mieleeni tulivat muistot ajoistani taidelukiossa ja taideopistossa (ehkä koska kaikki yhdeksän esiintyjää ovat niin nuoren näköisiä) sekä itselleni rakkaat kabaree-elokuvat kuten Cabaret, Punainen mylly, Baz Luhrmannin Moulin Rouge! ja Sininen enkeli.

Kabaree on Pariisissa 1880-luvulla syntynyt viihteen muoto, joka yhdistää laulua, tanssia, teatteria ja komediaa. Yleensä kabareeta esitetään yökerhoissa tai ravintoloissa, joissa yleisö voi samalla juoda viinaksia ja pukeutua epämuodollisesti. Nyt olemme kuitenkin teatterissa, mutta lavalle on loihdittu hämyisä ravintola.

Esitys alkaa kun cancan-henkiseen tanssiasuun pukeutunut nuori nainen kipuaa makoilemaan pianon päälle. Toinen tanssityttö alkaa soittaa pianoa ja tulkitsee Ella Fitzgeraldin tunnetuksi tekemän kappaleen Black Coffee. Lattialla maannut nuori mies virkoaa ja alkaa säestää laulua kitaran soitolla. Laulun jälkeen selviää, että nuori mies on sammunut juhlien jälkeen ja nukkunut yönsä ravintolassa.

Mayday Cabaret koostuu löyhästi toisiinsa liittyvillä kohtauksilla, jotka tapahtuvat kimaltelevassa kabaree-ravintolassa. Näyttelijät esittävät välillä musiikkinumeroita, joissa lauletaan tuttuja pop- ja jazzkappaleita.

Esiintyjillä on paljastavat yökerhoasut, ja miesten asut ovat usein leikittelevän erikoisia nahkakorsetteineen ja cowboy-hattuineen. Kaikilla on pilkettä silmäkulmassa ja flirttiä jonkun kanssa lavalla, samaa tai eri sukupuolta olevan kanssa. Yleisön keskuudessa riemua aiheuttavat myös näyttelijöiden antamat viinakset, jotka kiertävät katselijalta toiselle yhä uudestaan (harva tosin ottaa hörppyä pulloista).

Esityksessä on kolme nuorta naista, jotka välillä venyvät hienoihin akrobaattinumeroihin. Kaikki kuusi nuorta miestä taas riisuuntuvat kukin vuorollaan alasti. Esitys on muutenkin sen verran ronski, ettei se sovi lapsille. Alastomuus on välillä aistillista, mutta enimmäkseen koomista, erityisesti kun alastomuuden aiheuttaa yleensä teatraalinen tappelukohtaus tai muu slapstick-henkinen hupailu. Naispuoliset näyttelijät vähentävät hieman vaatetusta, niin kuin esityksen juliste (yllä) on lupaillut. Kaikki ovat hoikkia kuin pajunvitsat, mikä varmaan tekee riisuuntumisesta julkisesti helpohkoa.

Olimme eilen ensimmäistä kertaa käymässä Teatteri Toivossa, jonne on asunnostani kuitenkin vain 10 minuutin kävelymatka! Teatterin miljöö on mielikuvitusta ruokkivan rappioromanttinen, sillä se sijaitsee piilossa Hietalahden vanhalla telakka-alueella, joka oli eilen vieläpä salaperäisen sumun peitossa.

Kabareen on ohjannut ranskalainen pitkän linjan performanssi-taiteilija Xavier ”Bambu” Vandenberghe. Lipun hintaan sisältyy kahvi tai tee ennen esitystä. Olisipa tällainen käytäntö muissakin teattereissa!

Kiitos lipuista Teatteri Toivolle.

Kuvat: Teatteri Toivo

Teatteri Toivo, Telakkakatu 6

Ensi-ilta oli 25.4.2015.

Jäljellä olevat näytösajat: 8.5. ja 9.5. klo: 19.00

Liput: 15€ alennusryhmät / 20€ / 30€  Tue Toivoa

Osta liput Tiketistä tai ovelta.

Esityksen kesto on noin 70 min. Ei väliaikaa.