Arkisen näköinen nainen harmaassa asussa seisoo keskellä pahvilaatikoiden täyttämää toimistoa. Hänen allaan on lätäkkö. Nainen nostaa hamettaan ja huomaa, että hänen sukkahousunsa haarat ovat märät. Hän on järkyttynyt. Paikalle lampsii miespuolinen pomo, joka kehuu heidän työpaikkansa, kulttuuriarkiston, naiselle järjestämiä 60-vuotisjuhlia ja alkaa käsipapereilla kuivata lattialta huomaamaansa ”vesilätäkköä”.

Näin inhorealistisissa ja koomisissa merkeissä alkoi eilen Teatteri Takomon uusi ensi-ilta, Aukko. Suuri osa näytelmän huumorista syntyy häpeästä. Nimensä mukaisesti näytelmässä toistuvat erilaiset aukot: reikä villapaidassa tai kangaskassissa, yllättävä aukko työpisteen seinässä, aukko siinä missä vielä hetki sitten oli tärkeät pahvilaatikot, ihmisen ruumiin aukot, mystinen aukko toiseen todellisuuteen. Suurin osa aukoista on henkilöille kiusallisia. Henkilöhahmot yrittävät kontrolloida todellisuutta, johon kuitenkin tämän tästä ilmestyy kaaokseen johtavia aukkoja.

Näytelmässä toistuu myös kissateema banaalissa mutta tärkeässä Karvinen-kahvimukissa ja välillä toimistoon ilmestyvässä kissan päässä, joka on kuin Liisa Ihmemaan Irvikissa, joka naureskelee ihmispoloille.

Näytelmän ensimmäinen puoliaika on kuusikymppisen Ullan (muuntautumiskykyinen Henna Hakkarainen) kujanjuoksua, joka alkaa muistuttaa yhä enemmän kauhuelokuvaa. Stressi saa hänet kadottamaan otteensa todellisuudesta. Hän joutuu myös kohtaamaan vääjäämättömän vanhenemisensa ja sen mukanaan tuomat lukuisat krempat. Ullan monia vaivoja käsitellään vapauttavan huumorin avulla.

Ulla on tehnyt 30 vuotta töitä kulttuuriarkistolla, mistä hän saa palkkioksi vain mitallin. Hän on kerännyt ja järjestellyt pahvilaatikko toisensa perään erään kuuluisan runoilijan arkistoa, mutta kukaan ei ole kiinnostunut hänen keräämistään lippusista ja lappusista.

Yhtenä päivänä toimistolle tulee nuori ja ihana yliopistoharjoittelija Anna (raikas Julia Lappalainen), joka on täynnä intoa ja ideoita. Ulla on yhtä aikaa sekä iloinen työnsä jatkajasta että kateellinen nuoren naisen mahdollisuuksista. Ullasta tulee katkera vanha harppu, joka kiusaa Annaa. Toisaalta myös Ulla on kiusattu, koska häntä aletaan itsevarman Annan ja Annasta lumoutuneen pomon (mainio Jouko Puolanto) johdosta työntää syrjään.

Väliajan jälkeen siirrytään rinnakkaistodellisuuteen. Hahmot ovat samoja, mutta he ovat tehneet elämässään nyt erilaisia valintoja, mikä on vaikuttanut niin heidän luonteeseensa, ulkonäköönsä kuin ammattiinsa. Tai näin ainakin itse ymmärsin tarinan, koska Aukon alaotsikko on Teorioita rinnakkaisista todellisuuksista. 

Puolannon esittämä kuusikymppinen mies on nyt raikulikansanedustaja, jonka toisen vaalikierroksen kampanjapäällikkö on nuori Anna. Tässä todellisuudessa Anna on arkinen ja estynyt työmuurahainen, jonka ylitse kävelee työpaikalle ilmestyvä kuusikymppinen markkinointikonsultti Ulla, jonka hahmo on mitä mainioin. Ulla on nyt sähäkkä ja itsevarma nautiskelija ja piinkova bisnesnainen. Poissa on edellisen näytöksen vaivaisnainen. On vaikuttavaa huomata, kuinka erinäköinen sama ihminen voikaan olla riippuen hänen tyylistään ja ruumiinkielestään.

Näytelmä kertoo myös ihmisten halusta jättää merkkinsä maailmaan. Aukko kysyy hahmojensa kautta, miksi niin usein julkisuuteen pääsee puhumaan vain keski-ikäinen mies, vaikka hänen taustavoimissaan työskentelisi paljon häntä pätevämpiä naisia.

Näytelmän toimistohuumori tuo mieleen hillittömän Konttori-sarjan. Aukon loppu jäi tosin itselleni arvoitukseksi, koska en täysin ymmärtänyt mitä irrallinen talvinen mökkikohtaus meinasi. Ehkä siinä käsiteltiin nuoren ja vanhemman naisen välistä suhdetta, joka muistutti äiti-tytär -suhdetta.

Aukon on käsikirjoittanut Salla Viikka, jolle teos on taiteellinen opinnäytetyö Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun. Lopputyö on kypsä ja moniulotteinen. Ohjaus on Ylioppilasteatterissa kunnostautuneen nuoren Piia Peltolan.

Kävin katsomassa näytelmän poikaystäväni kanssa, joka myös piti esityksestä paljon. Kiitos Teatteri Takomolle lipuista!

 

Aukko, Teatteri Takomo

Kesto väliajan kanssa 2,5 tuntia

Näytöksiä on 6.6. asti.

Liput 22 / 12 euroa

Valokuvat: Kai Widell 

Lavastus: Tinja Salmi

Pukusuunnittelu: Tellervo Syrjäkari

Valosuunnittelu: Olivia Pohjola

Äänisuunnittelu: Kirill Lorech

Yhteistuotanto Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ja Aalto-yliopiston kanssa