Oloni on yhtä aikaa tyrmistynyt, epätoivoinen ja huvittunut kun Eduskunta III –näytelmä loppuu. Seuraan kyllä uutisia ja sanomalehtiä, mutta en ole politiikan asiantuntija tai superseuraaja, joten näytelmä onnistuu kertomaan itselleni paljon uutta suomalaisen politiikan likaisen pelin käänteistä. Tieto todellakin lisää tuskaa. Sen lisäksi että Eduskunta III:n satiiri viihdyttää, se toimii sivistysruiskeena Suomen yhteiskunnan ja politiikan surkeasta nykytilasta.

Ryhmäteatterin Eduskunta-trilogia huipentuu kolmen ja puolen tunnin pituiseen päätösosaansa. Eduskunta-näytelmät ovat dokumenttiteatteria, jotka perustuvat suoriin lainauksiin eduskunnan pöytäkirjoista ja päättäjien puheista. Ohjaaja Susanna Kuparinen on jälleen tehnyt työryhmänsä Jari Hanskan ja Olga Palon kanssa valtavan taustatyön käymällä läpi arkistoja ja haastattelemalla politiikan ja ministeriöiden syväkurkkuja. Lisäksi osa materiaalista on lehtijutuista, politiikkojen sosiaalisen median päivityksistä ja jopa sähköposteista Susanna Kupariselle.

Näytelmän työryhmällä on kyky analysoida politiikkaa ja näyttää, mitä politiikan uutiset todella tarkoittavat. Poikkeuksellista on, että näytelmä elää koko ajan ja voi vielä muuttua uusien uutisten myötä! Näytelmä alkaa Kreikan järkevän valtiovarainministeri Gianis Varoufakisin videoidulla haastattelulla Ateenasta. Näytelmä päättyy murhatun kahdeksanvuotiaan Eerikan tapaukseen.

Ennen näytelmän alkua rooliasuissa olevat näyttelijät parveilevat lämpiössä katsojien seassa. Vaikka kaikki vuorosanat ovat suoraan oikeasta elämästä, ja osa kommenteista on aika uskomattomia, satiiriin on tuotu lisää huumoria karrikoimalla hahmojen fyysistä olemusta ja esiintymistapaa. Metsäneläimet esittävät Kuparista ja muuta työryhmää, jotka yrittävät haastatteluissa kiskoa totuutta ulos liukkaista politiikoista. Teatterintekijät ovat kuin voimattomia metsäneläimiä todellista valtaa pitävien isokenkäisten rinnalla.

Näytelmän pahiksia ovat ne puolueet, joilla on nyt eniten valtaa eli demarit, kokoomuslaiset ja keskustalaiset. Perussuomalaiset ovat enää sivuroolissa. Työryhmän lisäksi hyviksiä näytelmässä ovat ne vasemmistolaiset ja vihreät poliitikot, jotka rohkeasti nousevat eduskunnassa puhujapönttöön puolustamaan pientä ihmistä ja luontoa, kuten Vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto.

Näytelmä kritisoi pääministeri Juha Sipilän tekemisiä leikkauksia. Sipilä sanoo, että monena vuotena on elvytetty eikä se ole auttanut talousahdinkoa, joten nyt on pakko leikata. Työryhmä kuitenkin lainaa tutkimusta, jonka mukaan Suomessa ei todellisuudessa ole yhtenäkään vuotena elvytetty taloutta. Suomi olisi voinut helpottaa lamaa ottamalla lisää velkaa niin kuin kaikki muut EU-maat ovat tehneet, mutta sitä tyhmän tunnollinen Suomi ei ole tehnyt. Lisäksi näytelmä kysyy, miksi leikkaukset kohdistetaan juuri pienituloisiin.

Työryhmä sanoo, että hyvätuloiset oikeistolaiset politiikot osoittavat leikkaukset niin, etteivät ne kosketa heitä eivätkä ketään heidän tuntemaansa ihmistä. Juha Sipilän varakas ja todellisuudesta irrallaan oleva vaimo Minna-Maaria Sipilä ehdottaa lehtijutussa, että näin laman aikaanhan naapurithan voivat leipoa toisilleen pullaa. Eduskunta III näyttää kuinka suomalaista hyvinvointivaltiota ollaan muuttamassa varakkaiden suopeuteen pohjaavaksi hyväntekeväisyysvaltioksi.

Osansa kritiikistä saa myös media, joka on ollut esimerkiksi rähmällään arvioidessaan Juha Sipilän elämäkertaa ja kuvatessaan hänet kirja-arvioissa sankarihahmoksi. Satiiriin kuuluen tyyli on usein roisi ja räväkkä, ja voimme nähdä naispuolisen toimittajan masturboivan lattialla samalla kun hehkuttaa Sipilän elämäkertaa.

Eduskunta III on metateatteria, jossa katsoja vieraannutetaan samaistumisesta tuomalla jatkuvasti esiin se, että katsomme nyt teatteria. Itseäni ärsyttivät näytelmässä jatkuvat turhat kohdat, jossa näyttelijät kesken esityksen esittelevät itsensä yleisölle ja kertovat oikean nimensä ja mitä roolia esittävät. Muuten näyttelijät Noora Dadu, Mitro Härkönen, Santtu Karvonen, Martina Myllylä, Matti Onnismaa, Piia Peltola, Pihla Penttinen ja Robin Svartström tekevät hienoa roolityötä. Yksi materiaalin kerääjistä ja vapaa toimittaja Jari Hanska toimii näytelmän kertojana.

Trilogian osat ovat itsenäisiä eikä kolmannen osan katsominen vaadi aikaisempien osien näkemistä. Itse olen nähnyt myös trilogian aiemmat osat vuosilta 2011 ja 2012. Muistan pitäneeni niistä vielä enemmän kuin nyt hieman vakavammasta ja luennoivammasta viimeisestä osasta. Kuparinen on aiemmin ohjannut Ylioppilasteatteriin kolme Valtuusto-näytelmää Helsingin päättäjistä, mutta niitä en ole nähnyt.

Kävin katsomassa Eduskunta III:n viime viikolla. Seuralaiseni Paavo taas ei ollut nähnyt edellisiä osia, mutta pystyi silti helposti seuraamaan näytelmää ja sanoi sen olevan mielenkiintoinen. Tosin hänestä näytelmän käsittelemät aiheet olivat turhankin tuttuja sanomalehtien sivuilta sekä hän oli sen verran nälkäinen ja väsynyt, että koki nähneensä tarpeeksi jo parin ensimmäisen tunnin aikana ja lähti väliajalla kotiin.

Itse hain väliajalla viereiseltä R-kioskilta mukaani kahvia ja suklaata, ja katsoin näytelmän uteliaana ja innostuneena loppuun asti. Jännittävää nähdä, mitä Susanna Kuparinen ja työryhmä keksivät seuraavaksi tehdä nyt kun trilogia on valmis.

Jos sinulla ei ole vielä lippua Eduskunta III -näytelmään, niin kannattaa toimia ripeästi, koska monet näytökset on jo loppuunmyyty.

Eduskunta III, ensi-ilta Ryhmäteatterissa 26.9. Näytöksiä on 19.12.2015 asti.

Kuvat: Ilkka Saastamoinen

Esityksen kesto: 3h 30min. Yksi väliaika.

Liput 34,50 euroa, alennusryhmäläisiltä 18,50 euroa.