Tanskalaisen H. C. Andersenin satu Pieni merenneito vuodelta 1836 on lapsuudesta lähtien kuulunut suosikkeihini, samoin kuin Disneyn sen pohjalta vuonna 1989 tekemä animaatio. Olinkin innostunut kun kuulin, että Kansallisoopperan taiteellinen johtaja – itsekin muuten tanskalainen – Kenneth Greve on tehnyt koreografian tähän ihanaan satuun. Kauniin musiikin on luonut elokuvasävellyksistään tunnettu Tuomas Kantelinen.

Pieni merenneito sai ensi-iltansa Kansallisoopperassa viime viikon perjantaina (23.10.). Olin katsomassa balettia heti seuraavana iltana toisen kulttuuritoimittajan seurassa. Olimme molemmat hurmioituneita! Mitkä puvut ja lavasteet, taitavat tanssijat, söpöt lapsiesiintyjät, uskomaton merinoita…

10 huomiota Pieni merenneito -baletista

1. Uudenlainen visuaalisuus. Ensimmäistä kertaa istuin baletissa 3D-lasien kanssa! Esityksessä on kaksi tanssikohtausta, joissa 3D-laseja käytetään. Kertojaääni neuvoo, milloin ”taikalasit” kuuluu laittaa silmille. 3D-efekti toimii mielestäni hyvin kun se tuo taustan merenelävät uiskentelemaan ihan silmien eteen. Pelkäsin etukäteen, katsotaanko koko esitys lasien läpi, mutta onneksi ei, koska se voisi jo latistaa tunnelmaa kun kyseessä on kuitenkin elävä esitys eikä elokuva. Mietin tosin, kuinka hyvin 3D-efekti toteutuu korkealta parvilta, koska itse istuin permannolla lähellä lavaa, mikä on varmaan ihanteellisin etäisyys.

Uutta visuaalisuutta on myös välkehtivä pyrstönmallinen lisälava, jonka tieltä on poistettu penkit ensimmäisten rivien keskeltä. Merinoidan korkealla oleva valtaistuin on myös huikea. Tanssijoiden puvut ovat käsittämättömän kauniita ja led-valot tuovat niihin hohdetta. Merenneitojen pyrstöt on kekseliäästi toteutettu kaksiosaisina, jotta liikkuminen on mahdollista.

2. Kertojaääni. Varmaankin lapsiyleisön takia baletissa on kertojaääni. Kertoja on kätevä aikuisyleisöäkin ajatellen, koska tavallisesti baletin juonesta ja henkilöistä putoaa nopeasti kärryiltä, jos ei tankkaa lähes ulkoa käsiohjelman kohtausselostusta. Nyt ei ollut mitään ongelmia seurata juonta kun kertoja selitti tapahtumat.

3. Kirjailija ja hänen tarinansa kohtaavat ensimmäistä kertaa. Baletissa on kaksi erillistä ja limittyvää tasoa. Ensimmäisessä tasossa on tarina kirjailija H. C. Andersenista, joka suunnittelee uutta balettia Tanskan kansallisoopperalle ja keksii sitä varten sadun Pienestä merenneidosta. Toinen taso kertoo itse sadun merenneidosta, joka rakastuu ihmisprinssiin ja antaa meressä asuvalle noidalle kauniin äänensä, jotta saa pyrstön tilalle jalat. Kenneth Greven halusi balettiin mukaan myös sadun kirjoittajan muistutukseksi siitä, että Andersenin tekstit kertovat satumaailman lisäksi myös ihmiselämän perusasioista. Andersenin saduissa on myös usein symboliikkaan verhottuna omaelämäkerrallisia aineksia.

4. H. C. Andersenin satuperintö. On hauska oivallus laittaa balettiin kohtauksia myös muista Andersenin saduista kuten Vakaasta tinasotamiehestä, Todellisesta prinsessasta (joka ei voi nukkua, jos tuntee herneen seitsemän patjan läpi), Pienestä ankanpoikasesta ja Tulitikkutytöstä. Sadut oli toteutettu nokkelasti ja samalla koskettavasti.

5. Lavasteet ja puvut. Vesikuvasto on rikas teema lavastajille ja puvustajille, koska se mahdollistaa niin monenlaisia hahmoja ja upeita visioita. Lavalla nähdäänkin tanssimassa niin hauskoja kuin kammottavia hahmoja kuten meritähti, meduusoja ja hukkuneita merimiehiä. H. C. Andersen seikkailee oman aikakautensa Kööpenhaminassa nostalgisissa ja somissa lavasteissa.

6. Homovivahteet. Näinköhän ensimmäistä kertaa baletissa kahden miehen yhteistanssin? H. C. Andersen ja prinssi tanssivat yhteistanssin, jonka jälkeen satusetä tanssii peilikuvana Pienen merenneidon kanssa. On kuin merenneito olisi Andersenin alter ego ja he yhdessä viettelisivät prinssiä. Päädramaturgi Juhani Koivisto kirjoittaakin käsiohjelmassa, että Andersen kirjoitti sadun kun  hänen hyvä ystävänsä ja ihastuksensa Edvard Collin päätti mennä naimisiin.

Andersen kertoi Pienen merenneidon kautta erilaisuuden kokemuksistaan homoseksuaalina, mistä hän ei voinut 1800-luvulla puhua avoimesti. Alkuperäisessä sadussahan merenneito ei saa prinssiä, joka ei ymmärrä hänen sanatonta rakkauttaan ja valitsee puolisokseen vierasmaalaisen prinsessan. Andersen tunsi itsekin olevansa rakkaudenpelissä ulkopuolinen, joka on menettänyt prinssin jos toisenkin.

7. Surullisuus. Baletti on uskollinen alkuperäisen sadun melankolisuudelle, mikä on hieman yllättävää kun esitys on suunnattu myös lapsille. Mutta hyvä vain, ettei dramaattista satua ole vesitetty. Andersenin sadussahan päähenkilö uhraa itsensä, jotta toinen saisi onnen. Tarinan opetus on myös se, että jos tekee kaupat pahan kanssa (sadussa merinoidan), niin siitä ei hyvää seuraa. Baletissa on monia hurjia kohtauksia, joten se on liian pelottava pienimmille ja herkimmille lapsille. Esityksessä on kuitenkin mukana myös paljon väriä ja iloa –  eli elämän kaikki eri puolet.

8. Tanssiteema. H. C. Andersen lähti jo 14-vuotiaana yksin Kööpenhaminaan tullakseen tanssijaksi ja näyttelijäksi. Kuitenkaan hänen ruumiinrakenteensa ei sopinut tanssijaksi. Myös Pieni merenneito -baletissa Andersen haaveilee tanssijan urasta. Baletissa on hupaisa kohtaus, jossa kömpelö Andersen yrittää näyttää kuninkaallisen oopperan tanssijoille, kuinka hänen uusi koreografiansa kuuluisi tanssia. Hän on keksinyt sadun merenneidoista, jotka liikkuvat vedessä sulavasti, mutta ovat kömpelöitä kuivalla maalla.

”Merenneito oli täydellinen omassa ympäristössään, mutta hän halusi tulla ihmisen kaltaiseksi – Andersen itse oli aikansa paras viisaiden satujen kirjoittaja, mutta hän halusi tulla näyttelijäksi, tanssijaksi ja näytelmäkirjailijaksi, oikeaksi taiteilijaksi.” ~päädramaturgi Juhani Koivisto

9. Häpeä. Andersen on lahjakas kirjailija, joka kuitenkin haluaisi mieluummin olla tanssija. Hän häpeää rujoa ulkomuotoaan, mitä on korostettu hänen esittäjänsä tekonenällä. Pieni merenneito taas on nimenomaan 15-vuotias, eli iässä jossa nuorilla naisilla on kovat ulkonäköpaineet ja tarve olla samanlainen kuin muut. Merenneito luopuu parhaasta piirteestään, upeasta lauluäänestään, saadakseen samanlaiset jalat kuin muillakin on. Aihe on ajankohtainen kun elämme aikakautta, jossa naisten ulkonäköihanne on entistä yhdenmukaisempi ja netissä luodaan ihanteellista omakuvaa selfieillä. Baletin sanoma tuntuu olevan armollisuus itseään kohtaan ja oman erityislaadun arvostaminen.

10. Seksuaalisuus. Teini-iässä on polttava halu itsenäistyä vanhemmista (merenneito haluaa muuttaa merestä kuivalle maalle) ja kokea hullu ensirakkaus. Merenneito on iässä, jossa seksuaalisuus herää. Kannattaa muistaa, että vaihtaessaan pyrstön jalkoihin merenneito saa myös jalkovälin…

Pieni merenneito

Kuvat: Sakari Viika

Esityksiä on 23.4.2016 asti.

Kokonaiskesto 2 t 40 min, 1 väliaika (väliajan kesto n. 25 min)

Liput: 15-98 euroa paikasta riippuen