Pasi Was Here – Lapsena kaikki oli paremmin käsittelee lapsuudenkavereiden kasvamista erilleen. Näytelmä tarjoaa 80-luvun kakaroille aimo annoksen nostalgiaa.

 

Kom-teatterin hitti ei paljon enää mainostamista kaipaa, koska sen liput on revitty käsistä. Sain itsekin viime lauantaina änkeä läpi teatterin aulan ihmismeren. Syynä esityksen suosioon on varmaan sen tarjoama samaistuminen monille kolmikymppisille, joita yleisöstä oli suurin osa. Hyvinvointiyhteiskunnan huojuessa liitoksistaan moni muistelee turvallista lapsuuttaan ja 1980-luvun juppi-Suomea.

Vai oliko aika sittenkään vain auvoa? Päähenkilö Hemmon ihannoiva muistelu saa myös kriittisiä äänensävyjä kun hänen ihastuksensa kohde, Turnajaiskepiksi kutsuttu tyttö, muistuttaa myös koulukiusaamisesta toisten oppilaiden ja opettajien taholta, lasten saamista selkäsaunoista ja pakosta olla samanlainen kuin kaikki muut muksut oikeanmerkkisiä lenkkareita myöten.

Näytelmän lähtökohta on traaginen. Savonlinnassa asuva kolmekymppinen, syrjäytynyt Pasi ampuu itsensä. Suru-uutinen tavoittaa hänen lapsuuden bestiksensä Hemmon, jota tieto haavoittaa syvästi. Hemmo ja Pasi eivät kuitenkaan ole olleet tekemisissä enää vuosiin. Hemmo alkaa muistella kultaista lapsuuttaan suuresti ihailemansa Pasin ystävänä.

Samalla Hemmo tiedostaa sen, kuinka vähän heillä oli enää aikuisina yhteistä kun Pasi oli pikkukaupungissa asuva perusmies ja Hemmo taas Helsingin Punavuoressa elelevä punavihreä humanisti. Jo lapsena he olivat erilaisia: Pasi oli hävytön ja idearikas villikko, Hemmo taas pikkuvanha, arka ja kiltti. Silti heillä oli hauskaa yhdessä.

Näytelmä käsittelee sitä, kuinka samanlaisista lähtökohdista on kasvanut kaksi erilaista identiteettiä ja elämäntapaa. Miksi toinen ystävyksistä on menestynyt ja toinen on musertunut? Miksi Pasi oli lapsena luokan kingi, mutta aikuisena yksinäinen reppana?

Loppujen lopuksi ystävysten lähtökohdat olivat erilaiset, sillä vaikka he kävivät saman päiväkodin ja samat koulut, niin Hemmo kasvoi akateemisen ja lempeän feministiäidin kanssa ja Pasi taas kasvoi tavallisessa duunariperheessä, jossa isä kuritti lapsiaan fyysisesti eikä tunteista puhuttu. Aikuisuus taas tarjosi Pasille enimmäkseen pettymyksiä.

Tragikoomisen näytelmän lähtökohtana on ollut näytelmäkirjailija Veikko Nuutisen (s. 1981) omakohtainen kokemus. Nuutisen edellisiä töitä ovat olleet Teatteri Takomossa ensi-iltansa saanut Paras mahdollinen maailma ja hyviä ehdotuksia vieläkin paremmasta (2014) ja sekä jo kolmessa eri teatterissa esitetty Myötätunto (2010).

Ohjaajajakin on 80-luvun poikia eli vuonna 1986 syntynyt Lauri Maijala. Teatteriperheen vesan esikoisohjaus oli Juoppohullun päiväkirja -elokuva (2012), minkä henkeä taitaa olla vähän myös Pasi Was Here -näytelmässä… Tosin elokuvan jälkeen hän on ohjannut muun muassa Anton Tšehovin klassikon Kolme sisarta Kom-teatterissa vuonna 2013.

Näytelmässä on monia herkullisia sivuhahmoja kuten lapsia vihaava päiväkodin opettaja, ja useimmissa näissä sivurooleissa on muuntautumiskykyinen ​Robert Enckell. Hemmon hellien tunteiden kohde on fiksu ”Turnajaiskeppi” eli Vilma Melasniemi, joka on oikeasti Hemmoa esittävän Juho Milonoffin vaimo (pari on ollut naimisissa jo vuodesta 1999 lähtien). Kauniskasvoinen  Johannes Holopainen esittää karismaattista mutta eksyksissä olevaa Pasia.

Näytelmä käsittelee 1980-luvun Suomea, lapsuutta, ystävyyttä, ihmisten välistä etäisyyttä ennen kaikkea suomalaisessa kulttuurissa, suomalaista luokkayhteiskuntaa ja Suomessa yleistä nuorten miesten henkistä pahoinvointia ja syrjäytymistä. Naiset kärsivät Suomessa useammin masennuksesta kuin miehet, mutta miehet ratkaisevat ahdistuksen naisia useammin itsemurhalla, koska eivät osaa puhua tunteistaan eivätkä hakea apua.

Parasta näytelmässä ovat nokkela kieli ja monet oivaltavat kohtaukset ystävyydestä ja lapsuudesta. Ja tietystikin nostalgia-arvo on suuri kun lavalle tuodaan nintendot, superpallot ja He-Man -nuket!

Mieleenjäävää oli se kuinka Hemmo lapsena ihaili Pasin tavallista duunariperhettä ja inhosi omaa vapaamielistä intellektuelli-äitiään, mutta kuitenkin hänestä tuli aikuisena itsestäänkin boheemi kulttuurityöläinen. Lapset osaavat arvostaa erilaista mutta tasapainoista perhettään usein vasta aikuisina.

Näytelmän tyyli on räväkkä ja roisi, mitä osa katsojista varmaan rakastaa ja osa vihaa. Seuranani viime lauantain esityksessä ollut ystäväni Eija ei lämmennyt näytelmälle, koska se oli hänen makuunsa liian alatyylinen. Olin itsekin hieman vaivautunut joissakin kohdissa, koska näytelmässä on runsaasti alastonpelleilyä ja runkkauskohtauksia. Olen myös saanut teatterinkatsomossa usein seurata nuorten miesten kasvutarinoita, joita myös kaunokirjallisuus ja elokuvat ovat pullollaan, joten olisi vaihteeksi virkistävää nähdä nuoren naisen kasvutarina sekoiluineen ja sydänystävineen.

 

Pasi Was Here, Kom-teatteri

Ensi-ilta oli 24.2.2016. Esityksiä on 27.5. asti.

​Kesto noin 2 h 15 min (sisältää väliajan)

Kuvat: Kom-teatteri

Teatterin katsomo on nouseva ja numeroimaton.
TEKSTIN SOVITUS: Lauri Maijala ja työryhmä
OHJAAJAN ASSISTENTTI: Jussi Sorjanen
LAVASTUS: Janne Vasama
MASKEERAUS: Leila Mäkynen
PUKUSUUNNITTELU: Niina Pasanen
VALOSUUNNITTELU: Anniina Veijalainen
ÄÄNISUUNNITTELU: Jani Rapo
YLEISÖTYÖ: Jenni Bergius ja Maaretta Riionheimo