Onnenonkija on kesäiseen Turkuun vievä komedia. Elokuvan aiheet eivät voisi olla ajankohtaisempia: sosiaalinen media, itsensä brändääminen, yrittäminen, rahahuolet, eri yhteiskuntaluokat ja loputon yrittäminen unelman toteuttamiseksi. 

 

Pahoittelen vähän yli kahden viikon taukoa bloggaamisessani. Olen ollut sairaslomalla kun tanssitunnilla hajonnut polveni leikattiin. Sain polveeni uuden eturistisiteen revenneen tilalle. Tällä viikolla pääsin kuitenkin jo ontumaan Onnenonkijan pressinäytökseen. Pääosassa on bloggaaja, joten minun oli tietysti pakko nähdä leffa kun pidän itsekin blogia.

Onnenonkija on raikas komedia – vaikka nauru juuttuukin usein kurkkuun. Elokuva on nimittäin realistinen kuvaus rahahuolista ja yrityksestä toteuttaa kunnianhimoinen unelma. Elokuvan yksityiskohdat rahattomuuden kuvauksessa ovat karuja ja osuvia kun Marjalla ei ole rahaa edes bussilippuun. Samaan aikaan hän pitää yllä menestyjän julkisivua, vaikka kekkereissä pörrääminen käy koko ajan yhä vaikeammaksi.

Elämme aikakautta, jolloin nuorilla on enemmän maksuhäiriöitä kuin koskaan aiemmin ja monet kolmekymppiset ovat köyhempiä kuin eläkeläiset. Samaan aikaan lifestyle-blogit luovat nuorille aikuisille odotuksia elämästä täynnä kauniita ja kalliita vaatteita, ulkomaanmatkoja ja ravintolaillallisia.

”Onnenonkija on komedia tytöstä, joka ei osaa olla köyhä ja pojasta, joka ei osaa olla rikas.”

Päähenkilö Marja on kaunis, neuvokas ja sanavalmis lifestyle-bloggaaja. Marjan blogi ei kuitenkaan kovasta yrityksestä huolimatta saa tarpeeksi lukijoita, jotta Marja voisi alkaa elää mainostuloilla ja yhteistyökuvioilla. Marja tekee sitkeästi töitä bloginsa eteen, koska muoti, valokuvaaminen ja kirjoittaminen ovat hänen intohimonsa. Yksikään hänen lähipiiristään ei tue häntä, paitsi hänen paras ystävänsä, lähiössä asuva yksinhuoltajaäiti Pikkis. Pikkis tosin luulee, että Marja elää oikeastikin sellaista menestyjän elämää kuin hän maalailee blogissaan.

Marja tutustuu Olaviin, joka taas on rikkaan perheen vesa, mutta haaveilee tavallisesta elämästä. Olavi potee maailmantuskaa ja haluaa auttaa vähäosaisia. Nuori mies on myös sosiaalisesti kömpelö ja kokematon naisten suhteen. Olavi ja Marja ovat toistensa vastakohdat, mutta tietämättään he tarvitsevatkin toista potkimaan itseään oikeille raiteille elämässä ja kypsymään henkisesti.

Tarina kunnioittaa gold digger -elokuvien perinnettä. Marja on ahdingossa oleva neito, joka näkee Olavissa taloudellisen pelastuksensa. Marja vaikuttaa pinnalliselta kiipijältä, mutta hän on pohjimmiltaan hyväsydäminen nuori nainen. Olaviin ihastuminen muistuttaa Marjalle siitä, että vimmaisen uran tavoittelun lisäksi pitää myös elää ja rakastaa.

Marjan hahmo on ilmiselvä lapsinainen. Valkokankaalla ja televisiossa on tällä vuosituhannella ollut paljon lapsinaisen hahmoja, koska he kuvaavat monia tämän päivän kaksi- ja kolmekymppisiä naisia. Lapsinainen on hellyyttävä koheltaja, joka räpiköi työelämässä, asuu usein kavereiden tai lapsuudenperheensä kanssa, on tavallisesti sinkku ja pukeutuu veikeän hassuihin ja tyttömäisiin asuihin. Olen usein itsekin samaistunut lapsinainen-hahmoihin…

Samoin Olavin hahmo on ”lapsimies” (en itse asiassa ole kuullut, mitä nimitystä miehistä käytetään). Hän on fiksu ja mukava nuori mies, joka ei kuitenkaan halua ottaa vastuuta elämästään, tekee hanttitöitä vaikka äly riittäisi pidemmällekin eikä osaa lähestyä vastakkaista sukupuolta.

Aihe on tätä päivää ja sivuosissa nähdään tosielämän lifestyle-bloggaajia. Marjaa esittää ensimmäisessä elokuvapäärolissaan Minka Kuustonen, joka oli Jussi-ehdokkaana sivuosastaan elokuvassa Kesäkaverit (2014). Kuvankaunis ja ilmeikäs Kuustonen sopii rooliin täydellisesti.

Olavina nähdään suosittu muusikko ja kokenut näyttelijä Olavi Uusivirta. Hän sopii parrassaan ja totisuudessaan hyvin maailmanparantajan rooliin. Elokuvassa nähdään muutenkin nimekkäitä näyttelijöitä kuten Satu Silvo Olavin äitinä, Emmi Parviainen mainiona Piksuna ja Pamela Tola Minkan menestyvänä mutta kireänä siskona.

Elokuvassa ilahduttaa se, että pääosassa on nainen. Naiset saavat elokuvamaailmassa selvästi vähemmän päärooleja kuin miehet ja naishahmoilla on vähemmän vuorosanoja kuin mieshahmoilla. Lisäksi Onnenonkijassa naishahmon ainoa tavoite ei ole löytää mies, vaan hänen päätavoitteensa liittyvät uraan ja taloudelliseen pärjäämiseen.

Lifestyle-blogit ovat vahvasti naisten juttu, joten siinä mielessä on yllättävää, että käsikirjoittaja ja ohjaaja ovat molemmat miehiä. Mahtavaa, että he ovat halunneet kuvata nuoren naisen maailmaa!

Käsikirjoittaja Pekko Pesonen (Lapsia ja aikuisia, Tyttö sinä olet tähti, Napapiirin sankarit) perustelee aihevalintaa sillä, että hän tykkää kuvata ihmisiä, joita ei lähtökohtaisesti arvosteta. Moni katsoo pitkin nenän varttaan muodista touhottavaa bloggaajaa, joka on kaiken lisäksi velkaantunut tavoitellessaan glamour-elämää. Pesonen myös ihailee parhaita lifestyle-bloggaajia, jotka ovat taitavia yhden hengen tuotantotaloja. Pesonen jopa sanoo osuvasti, että blogit ja vlogit ovat nykypäivän punkkia: ”itse tekemistä, itseilmaisua, riippumattomasti ja omalla tyylillä”.

Ohjaaja Ville Jankeri toteaa, että Onnenonkija on elokuva unelmoinnin tärkeydestä. Hän koki elokuvan päähenkilön itselleen hyvin samaistuttavaksi hahmoksi, koska hänen oma unelmansa on viimeiset kaksikymmentä vuotta ollut ohjata elokuvia. Jankeri teki ensimmäistä elokuvaansa, Pussikaljaelokuvaa (2011), kuusi vuotta. Kuulemma merkittävä osa siitä ajasta meni odotteluun olemattomilla tuloilla. Hän sai jatkuvasti kuulla äidiltään ehdotuksia uran vaihdosta, aivan kuten elokuvan päähenkilö Marjakin saa kuulla omalta äidiltään (roolissa hauska Pirkko Hämäläinen).

Blogimaailman ja sosiaalisen median kuvaaminen toimivat hyvin kun twiitit ja blogikommentit ilmestyvät teksteinä elokuvan tapahtumien päälle. Elokuva onkin erittäin modernin näköinen. Twiitit, valokuvat ja kommentit tosin täyttävät ruudun yhtä aikaa ja nopeassa tahdissa. Itse ehdin lukea vain osan teksteistä, erityisesti kun samalla pitää seurata elokuvan tapahtumia. Tosin nuoremmat katsojat ovat varmaan tottuneet kiihkeään rytmiin. Marjan blogitekstit on muuten kirjoittanut elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja Inari Niemi, jonka ohjasi ihanan Kesäkaverit.

Elokuvan tunnuslause on mielestäni hieman hahmoton ja vaisu: ”Sano melkein kaikelle ehkä”. Toisaalta se kyllä kiteyttää elokuvan positiivisen sanoman: ole avoin maailmalle.

”Unelmilla ei ole parasta ennen päivämäärä” ~ Marja

Onnenonkija on Finnkinolla ensi-illassa Pitkänäperjantaina 25.3.2016.

Kesto: 1h 27 min

Ikäraja: 7

Lähteenä on käytetty elokuvan lehdistömateriaalia.

Kuvat: Jussi Virkkumaa