Tällä kertaa blogissani on arvioitavana sekä ensi-iltaelokuva että uutuuskirja, joita molempia yhdistää japanilaisuus. Kirsikkapuiden alla –elokuva käsittelee vapautta, elämäniloa, ennakkoluuloja ja luopumista. Kissavieras-kirja on tositarina suloisesta kissasta, joka alkoi vierailla kirjailijan ja tämän vaimon luona.

 

Tämän viikon perjantaina saa ensi-iltansa Kirsikkapuiden alla, joka on nähty Suomessa aiemmin viime syksynä Rakkautta & Anarkiaa- festivaaleilla. Nimen mukaisesti elokuva sijoittuu keväiseen hanamiin, jolloin kirsikankukat kukkivat ja japanilaiset ryntäävät piknikeille.

Elokuva ei voisi tulla levitykseen paremmalla hetkellä, koska Japanissa juhlitaan parhaillaan hanamia! Hanamia voi juhlia hieman myöhemmin myös Suomessa, esimerkiksi Helsingissä Roihuvuoren kirsikkapuupuiston hanami-juhlassa sunnuntaina 15. toukokuuta.

Elokuvan keskiössä on kolme eri-ikäistä yksinäistä hahmoa, jotka ystävystyvät keskenään. Vähäpuheinen, keski-ikäinen mies Sentaro (Nagase Masatoshi) pitää pientä japanilaisia dorayaki-leivonnaisia tarjoilevaa kioskikeittiötä. Hänen vakioasiakkaansa on ruuanlaitosta kiinnostunut koulutyttö Wakana (Kyara Uchida), joka ei tule toimeen äitinsä kanssa.

Sentaro etsii kioskille avukseen osa-aikaista työntekijää, ja pestiin tarjoutuu yllättäen 74-vuotias rouva Tokue (Kiki Kirin), jolla on rujot kädet. Sentaro suostuu vastentahtoisesti. Rouvan suussasulava paputahna saa kuitenkin bisneksen kukoistamaan.

Elokuva perustuu kirjailija ja näyttelijä Dorian Sukegawan romaaniin An. Myös elokuvan alkuperäinen nimi An tarkoittaa makeaa, punaista paputahnaa (englanniksi elokuvan nimi on Sweet Red Bean Paste tai Sweet Bean). Tällaista paputahnaa laitetaan kahden pienen, pyöreän pannukakun väliin ja leivonnaisen nimi on juuri dorayaki. Pitääpä joskus maistaa dorayakia kun pääsen Japaniin asti!

Ohjaajana on elokuva-alalla kokenut nainen, Naomi Kawase (s. 1969), joka on tällä uudella elokuvallaan vihdoin murtautunut kansainväliseen tietoisuuteen. Hänen mielestään kirsikankukat tuovat mieleen ihmisen kuolevaisuuden, sillä kirsikankukat kukkivat vain lyhyen mutta huumaavan kauniin hetken. Tästä lyhyestä hetkestä kannattaa ottaa ilo irti.

Elokuvan hahmot ovat kaikki kokeneet pettymyksiä, mutta ystävyys auttaa heitä saamaan elämänilonsa takaisin. Hahmoista vanhin, rouva Tokue, on kaikista syrjityin mutta kuitenkin valoisin. Hän opettaa elämästä nauttimista myös nuoremmilleen.

Eilen pressinäytöksessä näkemäni Kirsikkapuiden alla toi mieleeni kaksi viikkoa sitten näkemäni toisen japanilaisen elokuvan, joka on myös Cinema Mondon levittämä, eli Siskokset. Molemmissa elokuvissa tapahtuu vähän, mutta syödään paljon. Varoituksen sana: älä missään nimessä mene katsomaan kumpaakaan elokuvaa nälkäisenä!

Kummassakin on myös japanilaisille draamaelokuville tyypillistä arjen lyyrisyyttä, luonnon kauneutta, haikeaa iloa ja kulinarismin arvostusta. Siskokset oli tosin vielä enemmän makuuni, kenties koska se oli itselleni hieman samaistuttavampi kuvatessaan nuorten naisten ystävyyttä. Siskokset kertoo kimppakämpässä asuvista neljästä nuoresta ja hyvin läheisestä siskosta, jotka pitävät hauskaa yhdessä. Siskokset oli samalla hyvästelyni Kino Engelille, joka sulkeutui viime viikolla puolentoista vuoden remontin takia.

Kirsikkapuiden alla on ensi-illassa perjantaina 8.4.2016.
Kesto: 1h 53 min
Ikäraja: 7

Siskokset on myös pyörimässä elokuvateattereissa.
Ensi-ilta: 26.2.2016
Kesto: 2h 7 min
Ikäraja: 12

Sain jo tässä joku aika sitten luettua Takashi Hiraiden (s. 1950) kirjan Kissavieras (Neko no Kyaku, S&S 2016). Olin ensiksi helmikuussa kirjakauppa Niteessä kuulemassa kirjan suomentajaa, japanologi (FM) Raisa Porrasmaata (s. 1981). On harvinaista, että saamme nauttia japanilaisesta kirjasta, joka on käännetty suomeksi suoraan japanin kielestä, eikä englanninkielisen käännöksen kautta.

Porrasmaa kertoi, että hänen tapaamansa japanilaiset olivat yllättyneitä kun hän kertoi Hiraiden romaanista, koska kotimaassaan Hiraide tunnetaan ennen kaikkea runoilijana. Kissavieras julkaistiin Japanissa jo vuonna 2001, ja käännösten myötä siitä on tullut myyntimenestys Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Porrasmaa myös tapasi Hiraiden, joka kertoi, että hän ei ole keksinyt kirjaan mitään, vaan kaikki on kuvattu niin kuin tosielämässä tapahtui.

Tarina on pienimuotoinen mutta viehättävä. Tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun loppuun Tokion laitamille. Kolmekymppisen, lapsettoman kirjailijapariskunnan pihalla ja asunnossa alkaa vierailla naapurin nuori kissa Chibi, Pikkuinen. Pikkuhijaa pariskunta alkaa kohdella kissaa lähes kuin omaansa. He ovat hyvin vähän tekemisissä naapureidensa kanssa, eivätkä naapurit edes tiedä kissan kaksoiselämästä. Sitten tapahtuu jotain yllättävää.

Porrasmaan mukaan yksi syy Kissavieraan suosioon länsimaissa on sen ”japanilaisuus”. Toisin kuin maailmalla supersuositun japanilaisen kirjailijan Haruki Murakamin romaaneissa, jotka voisivat sijoittua minne tahansa, Kissavieraassa kerrotaan paljon japanilaisista juhlista, asunnoista ja luonnosta. Pidin itsekin tästä eksoottisesta japanilaisuudesta, tarkasta kerronnasta sekä kirjailijaelämän kuvauksesta. Tietysti kirjassa ihastuttaa myös sen tapa kuvata hyvin kissan persoonaa sekä ihmisen ja kissan välistä suhdetta.

Romaanin suomalaisessa painoksessa on myös erittäin kaunis kansi! Ihailin myös kannen kekseliästä teekuppitahraa, joka kehystää kissan kasvoja, kunnes tajusin, että teetahra on itse aiheuttamani…

Kissavieras kustantamon verkkosivuilla.