
Uskonko-kirja saa meidät pohtimaan omia uskomuksiamme itsestämme, elämästämme, muista ihmisistä ja maailmasta ylipäätään. Kuinka moni totena pitämämme asia onkin loppujen lopuksi vain huteralla pohjalla oleva uskomus? Jopa moni tieteen faktana esittämä asia onkin myöhemmin todistettu valheelliseksi uskomukseksi. Elämme myös erilaisissa yhteisöissä, joissa vallitsevat uskomukset vaikuttavat siihen, miten näemme itsemme ja kykymme.
Luin Uskonko-kirjan (Otava 2016) pari viikkoa sitten, mutta osallistuin jo tammikuussa teoksen julkistamistilaisuuteen aamiaisella Cafe Fleuristessa. Seuranani aamiaisella oli Leila, jonka arvion kirjasta voitte lukea hänen Pihin naisen elämää -blogistaan.
Kirjan kirjoittajat, luova johtaja Saku Tuominen ja psykologi Annamari Heikkilä, kertoivat tilaisuudessa hauskaan tyyliinsä, kuinka kirjoittamisprosessin aikana he alkoivat epäillä lähes kaikkea aiemmin totuutena pitämäänsä. He saivat myös palautetta, että kirjan nimi tuntuu viittaavan uskontoon, mutta heistä se on vain osuva mielleyhtymä, sillä onhan uskontokin uskomista ja uskomuksia.
Ohut kirja on nopealukuinen mutta syvällinen. Ennen kaikkea se valaa lukijan täyteen uskoa itseensä ja mahdollisuuksiinsa. Jos ihmisellä on mielessään tavoite, jonne hän haluaa päästä, on turhaa vain vatvoa sitä miten hankalassa elämäntilanteessa kituu parhaillaan, vaan alkaa pienin askelin kulkea kohti määränpäätä välittämättä lähtöpisteestä. Kirjassa neuvotaan ottamaan mallia auton navigaattorista, joka mistä tahansa paikasta etsii reitin sinne, minne haluamme päästä.
Tärkeä oli myös kirjassa esitetty oivallus siihen, että kriisiä on vaikea ratkaista kun kriisi on jo päällä, joten ihmisen uskomuksiin omasta selviytymisestään pitää vaikuttaa jo silloin kun hänellä menee hyvin. Ihminen, joka jo etukäteen uskoo selviytyvänsä vaikeista tilanteista, ei ole ihan hajalla ja neuvoton kun elämä kolhii.
Teos antoi minulle myös uuden näkökulman taikauskoisiin uskomuksiin, joille tapaan pyöritellä silmiäni. Kirjassa todetaan, että jos esimerkiksi jääkiekkoilija uskoo, että voittaa lätkämatsin, jos ajaa jäähallille aina samaa reittiä, ja tämä uskomus todella antaa hänelle itsevarmuutta, niin silloin uskomus toimii eikä sille kannata muiden nauraa.
”Muutoksen koko ei ole verrannollinen sen määrään. Pienikin muutos voi kasvaa ja aikaansaada suuria vaikutuksia.” ~perhosefekti-käsitteen luonut Edward Norton Lorenz

Eniten kirjassa yllättää sen tyyli. Olin odottanut perinteistä tietokirjamaista toteutusta esseelukuineen, mutta kirja koostuukin irrallisista ajatelmista, tekijöiden oivalluksista ja kysymyksistä sekä poiminnoista lehtihaastatteluista ja muista tietokirjoista. Jokainen kirjan sivu on oma kokonaisuutensa.
Tällainen muoto tekee kirjan lukemisesta kepeää ja nopeaa, vaikka toisaalta monen ajatuksen kohdalle saattaa pysähtyä pidemmäksi aikaa pohtimaan yllättävää tietoa. Kirjan parasta antia ovat tosielämän esimerkit, joissa uskomusten voima tulee esiin.
Monet kirjassa esitetyt ajatukset on helppo todeta viisaiksi, mutta ne on toki vaikeampi toteuttaa arjessa päivästä toiseen. Itselleni kirjasta kolahti esimerkiksi stoalaisen filosofin Epiktetoksen vuonna 138 toteama: ”Asiat eivät tee meitä onnettomiksi vaan tapamme suhtautua niihin.”
Lähes tulkoon mihin tahansa elämän tapahtumaan voi suhtautua joko mahdollisuutena tai ongelmana, on kyseessä sitten rakastuminen, matka, työttömyys tai sateinen päivä. Kirjassa tosin annetaan myös helpottavia esimerkkejä siitä, että välillä negatiivisista uskomuksista huolimatta asiat järjestyvät – ja toisaalta positiviinen uskomus ilman käytännön toimintaa ei muuta asioita paremmiksi.
Entä miten päästä eroon vahingollisista tavoista ja uskomuksista? Helpointa on luoda uusi, positiivinen tapa tai uskomus, joka ajan myötä syrjäyttää vanhan. Jos uskot tämän toimivan, se toimii, jos et usko tämän toimivan, silloin se ei toimi. 😉
”Tärkein taito, jota kouluissa pitäisi opettaa, on nuoren uskoa kykyyn kasvaa ja kehittyä, muuttua tarpeen vaatiessa.” ~Stanfordin yliopiston psykologian professori Carol Dweckin
Uskonko-kirja Otavan verkkosivuilla. Teoksen pituus on 141 sivua.