Svenska Teaternin näytelmä Titanic ei ole esitys historiallisesta Titanicista eikä vuoden 1997 hittielokuvan näyttämöversio, vaan se on näytelmä Titanicista metaforana. Hullutteleva näytelmä käsittelee nuorten näyttelijöiden suuria unelmia, yritystä olla ajamatta karille, odottamattomaan törmäämistä kaikista ennakkovalmisteluista huolimatta ja katastrofista selviämistä.

 

Kävin katsomassa Titanicin pressilipulla tämän viikon torstaina, jolloin Titanicin uppoamisesta oli sattumalta kulunut tasan 104 vuotta. Muistopäivä huomioitiinkin näyttävästi lehdissä. Ennen esitystä kävin tapaksilla teatteri-iltaan sopien Teatteri Delissä. Titanic on yllättävä ja moniulotteinen, vaikka esityksen jälkeen en ollutkaan ihan varma siitä, mitä olinkaan juuri nähnyt…

Kerroinkin jo helmikuussa käynnistäni Svenska Teaternissa 22 vuoden tauon jälkeen. Silloin olin katsomassa Lauluja harmaan meren laidalta (sen esityksiä on vielä 21.5. asti). Tämän viikon teatterikäynnillä minulle selvisi, että Svenska Teaternissa on toinen kahvila toisessa kerroksessa. Sieltä onkin hyvät näkymät ikkunoista Helsingin keskustaan. Kolmannessa kerroksessa olisi vielä kolmas kahvila, mutta se oli tällä kertaa kiinni.

Svenska Teaternin rakennuksessa itseäni viehättää sen vanhanaikainen kauneus ja ylellinen koristeellisuus. Onnistuin myös kävelemään pyöreän muotoisen teatterin käytäviä pitkin ympäri niin, että olin jo sekaisin oikeasta suunnasta.

Uskaltauduin suomenruotsalaisuuden pyhäkköön kun selvitin etukäteen, että esityksiin saa mukaan kännykän näköisen tekstityslaitteen, joka kääntää dialogin suomeksi. Välillä salin nettiyhteys jumitti, jolloin tekstitys tuli viiveellä, mutta kaiken kaikkiaan näytelmän ymmärsi erinomaisesti tekstityslaitteen avulla.

Titanicissa on kohtauksia, joissa tekstityslaite vain ilmoittaa, että tässä kohtaa näyttelijät improvisoivat. Nekin lyhyet kohtaukset tosin ymmärsin kouluruotsillani. Tekstitys muuten avasi näytelmää enemmän kuin mitä muu yleisö sai tietää, koska tekstitys esimerkiksi kätevästi ilmoitti, mistä elokuvista näyttelijöiden repliikit oli lainattu.

Esitys on Svenska Teaternin ja Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisen näyttelijäntaiteen koulutusohjelman yhteisproduktio. Metateatterillisessa esityksessä laitosteatterin kokeneet näyttelijät – ja jopa lavalla esiintyvä teatterin oikea johtaja Johan Storgård – opastavat yhtätoista nuorta näyttelijäopiskelijaa. Opastus on usein mahtipontisen koomista tai lyttäävää, vaikka välillä joku viisauden murunenkin vierii kannen yli.

Kokeellisen tyylin takana on näytelmän ohjaaja ja käsikirjoittaja Akse Pettersson, joka muistetaan vuoden 2014 kohutusta teatteritapauksesta Kasper Hauser (itse en valitettavasti onnistunut saamaan lippua loppuunmyytyyn Kasper Hauseriin). Pettersson on vain hieman opiskelijoita vanhempi, 31-vuotias, ja on valmistunut samaisesta Teakista vuonna 2011. Titanicissa on mukana muukin Kasper Hauserin työryhmä eli lavastaja ja videosuunnittelija Ville Seppänen ja muusikko Kasperi Laine.

Esitys on visuaaliselta ilmeeltään kokeileva ja ironinen, sillä lavalla nähdään paljon älyttömiä rooliasuja, live-videokuvaa ja jopa Tallinnan laivan hytti sekä koko Svenska Teaternin rakennus toimii esityksen näyttämönä livevideokuvan avulla. Live-videokuvan runsas käyttö ja koko teatterin toimiminen lavana – sekä monet muutkin näytelmän elementit – tuovat vahvasti mieleen maaliskuussa Kansallisteatterissa näkemäni Paavo Westerbergin erinomaisen näytelmän Mahdolliset maailmat.

Lopuksi näemme Svenska Teaternin lavalla pahvikulisseina Titanicin ja kohtalokkaan jäävuoren. Laivan kapteenina toimii tietysti teatterin johtaja.

Laiva-teema on suomenruotsalaisille näyttelijöille henkilökohtainen, sillä heillä on laivamatkan päässä Tukholman runsas ruotsinkielinen teatteritarjonta. Moni opiskelijoista haaveilee töistä Tukholman teattereissa. Samaan aikaan Svenska Teaternin työntekijät yrittävät pitää ruotsinkielistä teatteria elossa Helsingissä, jotta suomenruotsalainen kulttuuri ei kuihtuisi.

Kaikille tulee varmaan Titanicista mieleen James Cameronin ohjaama vuoden 1997 samanniminen hittielokuva. Svenska Teaternin Titanicissa näyttelijäopiskelijat leikisti harjoittelevatkin kohtauksia tästä elokuvasta. Kaikki tytöt esittävät Kate Winsletin tavoin Rosen roolia ja kaikki pojat Leonardo DiCaprion tyyliin Jackin roolia. Erityisen hauska on Samuel Karlssonin esittämä Rosen ja Jackin rakkauskohtaus, jossa hän on Jack mutta Rose on vain videokameran linssi. Ja arvatkaa vain, jäikö minulla esityksen jälkeen soimaan korvamatona päässä Céline Dionin kappale My Heart Will Go On…

Teatterikorkeakoulun nuoret ovat raikkaita, sympaattisia ja osaavia. On hauska päästä näkemään tulevat ammattilaiset jo näin etukäteen. Nuorten energisyyttä on näytelmässä oikein korostettu kiihkeillä kohtauksilla. He käsittelevät esityksessä omia urahaaveitaan ja rakkaussotkujaan. Itseäni viehätti esityksen omakohtaisuus, esimerkiksi kun jokainen tytöistä esitti kohtauksen valitsemastaan kuuluisasta elokuvasta, jossa mieluiten esiintyisi. Kaikki näyttelijät myös esiintyvät lavalla omilla nimillään.

Näytelmässä on hyvin paljon hupsuttelua (ja rivouksiakin), eli katsoja saa tyydytettyä komedian nälkänsä. Teatterikorkeakoulun opiskelija Emil Grudemo El Hayek onkin yhtäkkiä vampyyri ja yksi kokeneista näyttelijöistä Loch Nessin hirviö, vaikka hän samaan aikaan puhuukin näyttelijänä teatterin johtajan kanssa Svenska Teaternin tulevaisuudesta. Teatterikorkeakoulun opiskelija Dennis Nylund käsittelee suurta unelmaa seurustelemisesta kosimalla vuorotellen jokaista Teatterikorkeakoulun vuosikurssinsa tyttöä, joista kaikki pitävät häntä tärähtäneenä. Opiskelija Julia Högnabban roolihahmo on tietämättään kaikkien muiden mielestä raskas työtoveri, mistä syntyy komiikkaa.

Kaiken hauskuuden jälkeen lopussa vakavoidutaan kun näyttelijä Anne Hultin kertoo Titanicilta selvinneen naisen tarinan. Ylen verkkosivuilla on muuten menossa kiinnostava #Titanicilla-projekti, jossa voi kuulla Titanicilta selvinneiden suomalaisten tarinoita ja vaikka leikkimielisesti testata, olisiko itse selvinnyt Titanicilta hengissä. Testin mukaan olisin itse matkustanut laivan 1. luokassa ja selvinnyt hengissä, jee.

 

Bloggaukseni näytelmästä Mahdolliset maailmat.

#Titanicilla Ylen verkkosivuilla

Titanicin ensi-ilta Svenska Teaternissa oli 16.3.2016. Esityksiä on 4.5.2016 asti.

Kuvat: Yoshi Omori

Kesto: 2 h 40 min (sisältää väliajan)

Ikäsuositus: 16 v

Esityksessä on teatterisavua sekä vilkkuvia valoja.

Näyttämöllä:

Riko Eklundh
Marcus Groth
Emil Grudemo El Hayek
Jon Henriksen
Anna Hultin
Mari-Helen Hyvärinen
Julia Högnabba
Samuel Karlsson
Stella Laine,
Elisa Makarevitch
Dennis Nylund
Amanda Nyman
Lilian Pettersson
Tom Rejström
Anders Slotte
Johan Storgård

Äänisuunnittelu: Tom Kumlin
Maskeeraus ja hiukset: Pirjo Ristola