Wien on tunnetusti klassisen musiikin keidas. Itävallan pääkaupungista löytyy muun muassa Mozartin kotitalo, Haus der Musik -äänimuseo ja maailman paras klassinen orkesteri: Vienna Philharmonic. Mozart-kuulia eli pyöreitä suklaakonvehteja myydään kaikkialla kaupungissa. Siksi tuntuikin, etten voi tutustua Wieniin käymättä kuuntelemassa oopperaa.

 

No nyt on kuhinaa ja loistoa! Näin ajattelin maanantaina 19. kesäkuuta kun tutustuin ensimmäistä kertaa Wienin valtionoopperaan (Wiener Staatsoper). Kattokruunujen ja pylväiden koristama marmoriseinäinen aula on täynnä ihmisiä, joista monella on päällään parasta mitä vaatekaapista löytyy. Osa turisteista on pukeutunut hieman vaatimattomammin, kuten minä kesämekossani.

Ihmiset napsivat kilvan valokuvia toisistaan, itsestään ja oopperatalosta. Wienin valtionooppera on maailman arvostetuimpia oopperataloja ja sen orkesterin soittajat koostuvat Vienna Philharmonicista.

Oopperatalon edessä on jatkuvasti turisteja valokuvaamassa sitä. Valtava talo valmistui Wienin keskustaan vuonna 1869. Oopperatalo herätti niin voimakasta arvostelua, että yksi arkkitehdeista teki itsemurhan. Arvostelua on nyt vaikea ymmärtää, koska rakennus on juuri niin mahtipontinen ja koristeellinen kuin perinteisen oopperatalon voi toivoa olevan. Kävin ennen esitystä vielä haukkaamassa happea suurella parvekkeella, joka toi mieleen pukudraamojen tanssiaiskohtaukset.

Oopperatalo tosin lähes tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa, mutta uusi rakennus seuraa alkuperäisen piirteitä. Valtionoopperan lähellä on myös sen oma pieni museo, mutta en ehtinyt nyt käymään siellä.

Sain pressilipulla hyvän paikan ensimmäisen parven ensimmäiseltä riviltä läheltä lavaa. Ensimmäinen ja toinen parvi muodostuvat kokonaan vain viiden istumapaikan kokoisista aitioista. Eturivi näkee lavalle hyvin. Katsomo ei kuitenkaan aitioissa nouse, joten takana istuvat joutuvat seisomaan koko esityksen ajan nähdäkseen lavalle! Lemmenjuoman lippuhinnat liikkuvat ylimmän eli viidennen (!) parven 14 eurosta permannon 205 euroon.

Parvien aitioissa tekstityslaite on upotettu kaiteeseen, josta se täytyy oivaltaa nostaa esille. Uutta oli myös se, että esiintyjät kävivät kumartamassa yleisölle myös ennen väliaikaa. Baaritiskille ei ollut pahempaa tungosta, koska ravintoloita taisi olla vähän joka kerroksessa. Väliaika tosin kesti vain parikymmentä minuuttia.

Enpä ole muuten ennen nähnyt oopperassa vastaavaa kuin nyt: viereisessä aitiossa istuva vanhempi pariskunta ja heidän parikymppinen tyttärensä ottivat kesken esityksen useita kertoja valokuvia ja jopa videokuvaa niin lavalta kuin toisistaan! Ei siis auttanut vaikka kuvaaminen kesken esityksen on kielletty niin kyltein kuin kuulutuksin. Kun tytär oli ensiksi yli puoli tuntia videokuvannut oopperaa, hän siirtyi älypuhelimellaan selaamaan rauhassa Facebookin newsfeediä. Oi aikoja, oi tapoja.

Lemmenjuoma on koominen kaksinäytöksinen ooppera, jonka on säveltänyt Gaetano Donizetti. Kantaesitys oli Milanossa vuonna 1832. Italiankielinen L’elisir d’amore kuuluu oopperoiden vakio-ohjelmistoihin.

Tarina sijoittuu pieneen italialaiseen kylään 1800-luvulla. Kerron teille juonen alkuasetelman. Hieman yksinkertainen mutta rehti talonpoika Nemorino (Stephen Costello) on rakastunut kylän kaunottareen ja älykköön Adinaan (Valentina Naforniţa), mutta on liian ujo kertoakseen tälle tunteistaan.

Kylään on leiriytynyt armeija, jonka varakas ja itserakas päällikkö Belcore (Marco Caria) ehtii ensiksi kosia Adinaa. Adina ei ole ihastunut Belcoreen, mutta miehen huomio imartelee häntä. Kylään saapuu kiertävä puoskari Dulcamara (Erwin Schrott), jolta Nemorinon ostaa pullon taikajuomaa ongelman ratkaisemiseksi, mutta pullo sisältää vain viiniä.

Oopperan alussa Adina lukee kyläläisille Tristanin ja Isolden tarinaa, joka oli renessanssin ja keskiajan tunnetuimpia kertomuksia. Minua viehätti tämä metatekstillisyys ja teosten välinen dialogi. Lemmenjuoma on pohjimmiltaan humoristinen ja onnellinen muunnos Tristanin ja Isolden traagisesta rakkauskertomuksesta. Lemmenjuoma kehoittaa olemaan rohkea rakkaudessa ja näyttämään tunteensa ihastuksen kohteelle.

Esityksessä minua ihastuttivat 1800-luvun romanttiset puvut ja miljöö, iloinen musiikki ja itselleni uusi tarina. Erityisesti Schrott loisti velmun puoskarin roolissa ja nauratti yleisöä paljon. Naforniţa taas oli mitä vilkkusilmäisin, eloisin ja viehättävin sankaritar.

Ilahdun siitä, että näin vanhassa tarinassa nuori nainen ei ole vain kaunis vaan myös sivistynyt ja älykäs – ja hän puolustaa lyhyitä irtosuhteita ja useita kumppaneita kun taas mies haluaisi sitoutua! Yllätyin positiivisesti siitä, ettei 1800-luvun sankaritar ole kaino eikä siveä. Adinan vapaudenkaipuun takana on kuitenkin nuoruus, pelko sydänsuruista ja se ettei hän ole vielä ollut oikeasti rakastunut.

Ohjaaja Otto Schenk on tehnyt uskollisen tulkinnan alkuperäisteokselle. Kenties siksi oopperakokemus ei ollut yhtä värähdyttävä kuin tänä keväänä Helsingissä ja Berliinissä näkemäni raikkaan kokeelliset versiot Taikahuilusta, Hulttion tiestä ja Figaron häistä. Kuitenkin näin Lemmenjuoman vasta ensimmäistä kertaa, joten oli ihan sivistävää nähdä se klassisena tulkintana.

Lemmenjuoma oli loistelias elämys. Ohjaaja oli ymmärtääkseni vielä lisännyt muutaman vitsin kuten että kapellimestari ojentaa puoskarin roolissa olevaa Schrottia italiankielisen sanan lausumisesta oikein sekä lopuksi jopa kuiskaaja haluaa ostaa pullon tohtorin ihme-eliksiiriä.

Kapellimestarina on maailman kuuluisia oopperataloja kiertävä Marco Armiliato, joka johtaa kaudella 2015–2016 Wienin valtionoopperassa myös teokset La Bohème, La Traviata, Simon Boccanegra, Manon Lescaut sekä Romeo ja Julia. Jo 78-vuotias lavastaja Jürgen Rose on loihtinut pittoreskin italialaisen kylämaiseman. Oopperassa on monia upeita kuorokohtauksia ja kuoronjohtajana on Martin Schebesta.

Esitys näytettiin muuten samaan aikaan suorana lähetyksenä Wienin valtionoopperan verkkosivuilla!

 

Esityksen kesto väliajan kanssa on klo 19.00-21.15.

Kuvat: Wiener Staatsoper / Michael Pöhn

L’elisir d’amore on nähtävillä Wiener Staatsoperissa seuraavaksi joulukuussa sekä ensi vuoden helmikuussa ja kesäkuussa. Wiener Staatsoperissa on näytöksiä kesäkuun loppuun ast ja sitten ooppera on kesätauolla heinä- ja elokuun. 

Lemmenjuoma ei ole tällä hetkellä tulossa Suomen Kansallisoopperan ohjelmistoon.