Tahtoisit harrastaa kulttuuria, mutta et tiedä mistä aloittaa ja miten toimia eri tilaisuuksissa? Miten pukeutua taidenäyttelyn avajaisiin, kuinka puhua klassisesta musiikista, millainen on kulttuurikoti, mitä elokuvia katsoa? Tai harrastatko jo kulttuuria, mutta haluaisit laajentaa harrastustasi? Ei hätää, sillä nyt on julkaistu teos Korot kopisten – käytännön opas kulttuuriviidakkoon.
Tässäpä mainio tietokirjaidea! Kokeneilla kulttuuribloggaajilla on paljon tietämystä eri kulttuurilajien harrastamisesta, joten on järkevää, että he kirjoittavat tietämyksensä ylös muillekin jaettavaksi.
Itsekin olen kulttuuribloggaaja, ja harrastanut kulttuuria laidasta laitaan aktiivisesti koko ikäni. En siis ole ihan oppaan kohderyhmää, koska en kaipaa kannustusta kulttuurin pariin hakeutumiseen.
Kuitenkin sain myös itse joitakin hyviä muistutuksia ja neuvoja kirjasta, kuten vinkin laajentaa teatteriharrastustani muuallekin Suomeen kuin pääkaupunkiseutuun, muistaa että voin käydä yliopistojen kaikille avoimilla luennoilla vaikka olen jo valmistunut maisteriksi sekä kokea Moskovan ja Oslon kuuluisat oopperatalot. Oopperasanastollakin oli itselleni annettavaa.
Korot kopisten – käytännön opas kulttuuriviidakkoon –teoksen (Avain 2016) ovat kirjoittaneet yhteistyössä Katja Jalkanen ja Aino-Maria Savolainen. Molemmat ovat kulttuurinharrastajia, äitejä, töissä kulttuurialalla ja päivittävät vapaa-ajallaan suosittuja ja aktiivisia kulttuuriblogeja. Vantaalainen Jalkanen (s. 1973) työskentelee tietokirjallisuuden kustannustoimittajana ja pitää Lumiomena-nimistä kirjablogia. Siilijärveläinen Savolainen (s. 1983) on toimittaja, jolla on Amman lukuhetkiä -niminen kirja- ja kulttuuriblogi.
Teos on kattava mutta nopealukuinen. Niin kirjan ulkoasu kuin toteutus ovat raikkaita ja pirteitä. Limenvihreä on hyvä tehoväri. Tekijät ovat selvästi halunneet näyttää, että kulttuuri on iloista ja mielenkiintoista, toisin kuin siihen joskus liitetyt ennakkoluulot vaikeudesta ja tylsyydestä.
Kirja innostaa varaamaan lippuja uusiin esityksiin ja lentolippuja ulkomaille kulttuuritapahtumiin sekä kokeilemaan jotain itselle vieraampaa kulttuurimuotoa. Teos tuo esiin sen, mitä kulttuurinharrastaminen todella on: hauskaa ja innostavaa!
Kirjassa on paljon leikkisiä ja kepeitä osioita. Aluksi lukija testaa oman kulttuurityyppinsä. Minusta tuli Ooppera-Ona, ja rakastankin korkeakulttuuria, vaikka olen loppujen lopuksi aika kaikkiruokainen kulttuurin suhteen.
Kuvituskuvia voisi olla paljon enemmän, kuten valokuvia eri esityksistä ja tapahtumista. Nyt kirjan ainoat kuvat ovat ystäväkirjaosioissa taiteilijoiden kasvokuvat. Ystäväkirja-osuus onkin hauska keksintö. Minuun teki vaikutuksen esimerkiksi lastenkirjailija Siri Kolun vastaus siihen, miten hänestä tuli taiteilija: ”koska en epäillyt, ettei se olisi mahdollista. Pätee meihin kaikkiin.”
Poikaystäväni ihmetteli kirjan nimeä Korot kopisten. Miten nimi liittyy kulttuuriin? Itse päättelin, että nimi tulee siitä kun moni nainen pukee kulttuuritapahtumiin korkokengät, blogikuvien perusteella myös kirjan kirjoittajat. Onhan kulttuuri usein jotain harmaan arjen yläpuolella olevaa ja siihen liittyy myös vahva sosiaalinen puoli: muiden kulttuurinystävien tapaaminen. Lisäksi onhan toisen kirjoittajista sukunimi Jalkanen!
Korkojen kopistelu on toistuva, yhteensitova teema kirjassa. Teoksen tyylikin on tyttömäinen ja naistenlehtimäinen eli positiivinen, jutusteleva ja viihdyttävä. Nimestä tulee mieleen myös oma ensimmäinen blogini LiveJournalissa 2000-luvun puolivälissä eli Korkeat korot. Poimin nimen näkemästäni Pedro Almodóvarin upeasta elokuvasta, ja nimi toi mielestäni hyvin esiin superfemmeyteni.
Korot kopisten -nimi tosin rajaa kirjan lukijat naisiin. Suurin osa kulttuurin harrastajista onkin naisia, mutta joukossa on myös aktiivisia miehiä, ja juuri miehiähän pitäisi kannustaa lisää kulttuurin pariin. Ehkä tekijät halusivat tehdä kirjasta vahvasti itsensä näköisen, sillä bloggaajien vahvuus onkin oman persoonan ja tyylin esiin tuomisessa, objektiivisimpiin lehtiteksteihin verratttuna.
Kirja on varmasti hyvä apu niille, jotka ovat epävarmoja lähtemään kulttuuritapahtumiin. Teos käy monipuolisesti läpi eri kulttuurimuodot: teatteri, ooppera, baletti, kirjallisuus, kuvataide, kevyt musiikki, elokuvat, museot, lasten kulttuuritapahtumat ja kulttuuririennot ulkomailla.
Lisäksi kirja neuvoo oikeassa pukeutumisessa (Suomessa pukukoodit ovat usein rennot, eli ei syytä huoleen), sisältää horoskoopin, antaa vinkit edullisiin tai ilmaisiin kulttuuririentoihin, neuvoo lasten kanssa kulttuuritapahtumiin menemisessä, kertoo keskeiset teokset eri kulttuurilajeissa ja sisältää lopuksi vastauksia yleisiin kulttuurikysymyksiin – ja jopa hevonkakkabingon!
Kirjassa on myös pukutesti. Minusta tuli niin kirppisvaatteita suosiva, rento ”Boheemi taiteilija” kuin retrokuoseja ja kirkkaita värejä rakastava ”Marimekko”. Osui ja upposi!
Sateenkaarenmaalari 