Tulen Morsian on elokuva, jota katsoin raivon vallassa. En siksi, että elokuva olisi huono, vaan koska se kuvaa epäoikeudenmukaisuutta ja viattomien vainoa. Elokuva kertoo dramaattisista tapahtumista maamme historiassa.

 

Nyt on tarjolla harvinaista herkkua: suomalainen historiallinen elokuva! Tarjolla on maalauksellista visuaalisuutta ja matka toiseen aikakauteen. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1666.

Sattumalta 666 on Raamatussa mainittu pedon lukuna. Vuonna 1666 oli muun muassa Lontoon suuri tulipalo. Samana vuonna syttyi Skandinavian ensimmäinen järjestelmällinen noitavaino Ruotsi-Suomessa, Ahvenanmaalla.

Elokuva perustuu näihin Ahvenanmaan tositapahtumiin. Vaikka päähenkilö Annan tarina on keksitty, niin noitavainot menivät usein niin kuin hänen tarinassaan. Tuttavat ja jopa ystävät syyttivät toisiaan noituudesta kateuden tai katkeruuden takia.

Tapahtumat elävät kuulemma yhä ihmisten muistoissa Ahvenanmaalla. Käsikirjoittaja Leena Virtanen on kirjoittanut samasta aiheesta Noitanaisen älä anna elää -tietokirjan (Bonnier Books 2013). Teoksen toinen painos julkaistaan tänä syksynä samalla nimellä kuin elokuva.

Miksiköhän muuten elokuvan nimi kirjoitetaan englantilaisittain kahdella isolla alkukirjaimella? Se näyttää hömöltä näin suomenkielessä.

Virtanen ja ohjaaja Saara Cantell (Kohtaamisia, Tähtitaivas talon yllä, Ainoat oikeat) halusivat elokuvaan poikkeuksellisen naishahmon: nuoren naisen, joka on hyväsydäminen, mutta tekee silti itsekkään ja kauhean teon. Muistan lukeneeni myös lehtihaastattelusta, etä työparia on ärsyttänyt se kun tyttöhahmot ovat elokuvissa usein keski-ikäisten miesohjaajien märkiä unia, joihin oikeat tytöt eivät voi samaistua.

Päähenkilö on siis 16-vuotias Anna, jota esittää ihanahiuksinen ja valloittavasti hymyilevä 17-vuotias Tuulia Eloranta. Anna toimii ajattelemattomasti ja kevytkenkäisesti, mutta ei silti ole ilkeä. Hän on älykäs, määrätietoinen, aktiivinen ja intohimoinen, eli sellainen kuin yleensä elokuvien miespuoliset päähenkilöt ovat.

Tulen Morsiamen todellisia pahiksia ovat miehet, jotka vainoavat naisia. Nykykatsannosta käsin myös perheenisä Elias (Lauri Tanskanen) on se joka tekee enemmän väärin lähtiessään salasuhteeseen kuin häneen hullaantunut ”sinkkumimmi”. Elias jahtaa tyttöä yhtä paljon kuin tämä häntä.

Tässä tarinassa monen hahmon sydän särkyy. Kaikki alkaa siitä kun saarelle nimitetään uusi piirikunnantuomari Nils Psilander (Magnus Krepper). Valistuksen aika saapuu saarelle, mikä tosin tarkoittaa todellista pimeyttä. Psilander ei ole paha mies, vaan hänen hirveiden tekojensa taustalla on usko oman aikansa tieteen erehtymättömyyteen.

Elokuva kuvaa hyvin dogmaattisen uskon ja suvaitsemattomuuden karmivia seurauksia. Todellinen pahis on kirkkoherra Bryniel Kjellinus, ja tätä mahdollisimman vastenmielistä ja tekopyhää hahmoa esittää uskottavasti ruotsalainen Claes Malmberg.

Vaikka tarina sijoittuu 350 vuoden taakse, sen kuvaus vainosta on yhä ajankohtainen. Ahvenanmaalla uusi aika koitui taikauskoisten kansannaisten kohtaloksi, vaikka he eivät olleet tehneet mitään väärää. Tänä päivänä vainotaan muita kapeisiin ihanteisiin sopimattomia ihmisiä kuten pakolaisia, muslimeja, lihavia ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

Pidin erityisesti elokuvan naiskuvasta. Vaikka Anna pettää useammalla raskaalla tavalla isosiskon asemassa olevan ystävänsä Rakelin (suomalais-islantilainen Elin Petersdottir), niin hän kasvaa elokuvan aikana empaattisuuteen. Anna on aktiivinen toimija myös silloin, kun tajuaa tehneensä väärin. Hän lähtee yksinäiselle retkelle sovittaakseen tekonsa, joka on viemässä hänen ystävänsä hengen.

Vaikka elokuva on synkkä, niin pohjimmiltaan se kertoo ystävyydestä ja anteeksiannosta. Erityisen hienosti on kuvattu Annan ja hänen parhaan ystävänsä Lovisan (Sonja Halla-aho) luottamuksellinen suhde. Ystävyys kokee kolauksia suurten tapahtumien myrskytessä, mutta suhde kestää ja pysyy aitona.

Elokuvassa on myös  voimakkaita rooleja vanhemmille naisille, kuten Annan läheistä kasvattiäitiä, kätilö Valpuria esittävälle Kaija Pakariselle. Kerrankin valkokankaalla nähdään äitipuoli, joka ei ole paha! Monet sivuhahmot ovat myös moniulotteisia, eivät yksiselitteisen hyviä tai pahoja, ja hahmot kehittyvät ajan kuluessa.

Tulen Morsian on feministinen elokuva, joka kuvaa naisten huonoa asemaa keskiajan Suomessa. Hameväki saa kärsiä miesten mielivallan alla eikä äijille lankea mitään rangaistusta. Samaan aikaan naiset osoittavat valtavaa rohkeutta, lojaalisuutta ja empatiaa toisilleen. Noituudesta syytettyjän naisten miehet taas ovat heikkoja eikä heistä löydy sisua puolustaa rakkaitaan.

Uhrautumisen teema tosin vähän häiritsi itseäni – kunpa naiset olisivat mieluummin yhdessä karanneet ratsastaen muille maille!

 

Tulen Morsian Finnkinon verkkosivuilla

Ensi-ilta: 9.9.2016

Pituus: 110 min.

Ikäraja: K12

Ohjaus: Saara Cantell

Käsikirjoitus: Leena Virtanen ja Saara Cantell

Näyttelijät: Tuulia Eloranta, Lauri Tanskanen, Magnus Krepper, Kaija Pakarinen, Claes Malmberg, Elin Petersdottir, Johanna af Schultén, Antti Reini, Maria Sid ja Pirkko Hämäläinen