Vaikutuin paljon kun näin Bonnie ja Clyde -klassikkoelokuvan (USA 1967) ensimmäistä kertaa noin 10 vuotta sitten, joten halusin ehdottomasti nähdä teatteriversion kun kuulin siitä.

Bonnie Parker (1910–1934) ja Clyde Barrow (1909–1934) olivat kuuluisa rikollispari. Neljän vuoden ajan, 1930-luvun laman aikana Yhdysvalloissa, he ryöstivät useita pankkeja, pikkukauppoja ja huoltoasemia. Lopulta poliisit tekivät väijytyksen ja ampuivat heidät autoonsa.

Kauniit, tyylikkäät ja vaaralliset nuoret saivat jo elinaikanaan romantisoidun ja mystifioidun maineen. Heistä on myöhemmin tehty lauluja, kirjoja, musikaaleja ja elokuvia. Louisianassa järjestetään jopa vuosittaiset festivaalit heidän väijytyksensä vuosipäivänä!

Bonnien ja Clyden tositarina, ja varmaankin myös Arthur Pennin ohjaaman elokuvan rakenne, ovat näytelmän lähtökohtia. Dramaturgi Iida Hämeen-Anttila (Amerikkalainen tyttö, Pelon maantiede) ja ohjaaja Essi Räisänen (Fanny ja Alexander, Sotilaspoika) ovat kuitenkin tuoneet tapahtumat nykyaikaan ja lisänneet juoneen kosolti huumoria. Saamme nähdä Bonnien videobloggaamassa ja Clyden temppuilemassa auton päällä.

Lavaa hallitsee auto, mikä onkin hyvä valinta, koska pari on lähes koko ajan matkalla. Todellisetkin Bonnie ja Clyde pääsivät pitkään pakoilemaan virkavaltaa juuri Clyden varastamalla Ford V-8 -autolla, jolla he ylittivät osavaltioiden rajoja.

Clyde sai jengiinsä liittymään muitakin, mutta Teatteri Jurkan pienen huoneteatterin lavalla nähdään vain kaksi näyttelijää. He onnistuvat pitämään jännitteen yllä koko ajan. Parivaljakon näyttelijäntyö on vimmaista ja energistä. Essi Hellén (s. 1988) on amerikkalaisessa dinerissa työskentelevä nuori perheenäiti, joka haluaisi vain hetken omaa aikaa.

Markus Järvenpää (s. 1983) on juuri vankilasta vapautunut pankkiryöstäjä, joka etsii elämälleen uutta suuntaa. Karismallaan hän hurmaa Hellénin esittämän, työhönsä leipääntyneen tarjoilijan. Molemmat on ajettu elämässä ahtaalle ja heidän tulevaisuutensa näyttää näköalattomalta. Epätoivon hetkellä he päättävätkin repäistä ja ottaa kohtalon omiin käsiinsä – keinolla millä hyvänsä. Bonniessa ja Clydessä onkin samaa voimaa ja uhmaa kuin Thelma ja Louise -kulttielokuvan (USA 1991) virkavaltaa pakenevissa ystävyksissä.

Näytelmä käsittelee viiltävästi keskiluokkaisen elämän korean pinnan alla olevaa tylsyyttä ja tyhjyyttä, mitä myös Bonnie ja Clyde kokeilevat hetken aikaa valtaamassaan luksusasunnossa. He tuntevat todella elävänsä vain kun viettävät rentoa erakkoelämää metsässä tai seikkailevat tien päällä. Näytelmä pohtiikin myös vaihtoehtoisten elämänmuotojen mahdollisuutta, mistä tuli mieleeni Espoo Cinéssä näkemäni Viggo Mortensenin tähdittämä hieno elokuva Captain Fantastic (USA 2016).

Bonnie ja Clyde edustavat äärimmäisiä sopeutumattomia ja kapitalistisen systeemin ulkopuolisia. Moni aikalainen ihaili heitä, koska laman aikana Yhdysvalloissa oli niin vaikeaa pärjätä taloudellisesti – ja tämä teemahan on ajankohtainen myös nykyajan Suomessa.

Bonnien ja Clyden sisäisiä voimia ovat vapaus ja lojaali rakkaus, jota ei määritellä. Yhtenä päivänä he ovat parhaita ystäviä, toisena rakastavaisia, kolmantena rikoskumppaneita.

Tosielämässä Clyden on sanottu olleen enemmän miehistä kiinnostunut biseksuaali, ja jopa raiskaaja ja pedofiili, jolla ei ollut seksuaalista suhdetta häneen ihastuneen Bonnien kanssa. Näytelmässä heistä on kuitenkin tehty monessa kohtauksessa intohimoisia rakastavaisia. Näytelmän valinta on perusteltu, koska teos käsittelee nyt samalla sitä, kuinka intohimoinen lempi voi sekoittaa pään ja millaisissa olosuhteissa romanttinen rakkaus voi pysyä aitona.

Tosielämässä vain Clyde käytti asetta, mutta mielestäni näytelmä on feministisempi kun myös Bonnie on aktiivinen toimija ja pahis. He saavat yllytettyä toisensa ylikierroksille ja vainoharhaisuuteen, minkä seuraksena touhu menee överiksi.

Rikolliset teot tuovat myös mukanaan jatkuvan pakenemisen ja pelon kiinni jäämisestä. Ylimielisyydessään he eivät usko tavallisen maailman lakien enää koskevan heitä tai muiden ihmisten elämien merkitsevän mitään. Moni viaton sivullinen menettää henkensä, niin kuin he itsekin lopulta.

Hahmoissa on kiinnostavaa juuri ristiriitaisuus. Samaan aikaan kun heidän julmat tekonsa tuomitsee, ei voi olla ihailematta heidän rohkeuttaan, intohimoista suhdettaan elämään ja sovinnaisuussäännöistä piittaamattomuuttaan. Legenda elää.

 

Näin esityksen ensi-illassa 10.9.2016.

Bonnie & Clyde Teatteri Jurkan verkkosivuilla

Kuvat: Marko Mäkinen, 2016

Viimeinen esitys on 31.12.2016.

Yleisökeskustelu ti 20.9. esityksen jälkeen. Keskustelemassa ohjaaja Essi Räisänen ja dramaturgi Iida Hämeen-Anttila.

Visuaalinen suunnittelu: Milla Martikainen
Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen
Tuotanto: Teatteri Jurkka, Turun kaupunginteatteri Circus Maximus sekä Työryhmä