Tyylikäs Baba Lybeck kävelee lavan eteen,  pysähtyy ja sanoo: ”Yhdysvallat.” Siinä on illan teema. Keskustelun aiheita ovat myös suomalainen yhteiskunta ja sen muutokset sadan vuoden aikana.

Lavalle on luotu kodikas tunnelma erivärisillä nojatuoleilla, värikkäillä tulppaaneilla ja lukuvaloilla. Aivan kuin puhujat aikoisivat käpertyä nojatuolin pehmeyteen lukemaan kirjaa. Kyseessä on kuitenkin keskustelutilaisuus, jota seuraa Savoy-teatterin lähes täysi kaksikerroksinen katsomo.

Olin heti kiinnostunut, kun kuulin että Kirja-Suomi -vuoden päätapahtuma on uudenlainen kirjallisuustapahtumasarja Baba Lybeck, kirja vieköön. Tapahtumaa oli mainostettu talk show -henkiseksi, ja sellainen se olikin.

Kirja vieköön sopii todella hyvin suomenruotsalaiselle Barbara ”Baba” Lybeckille, 50. Hän on pitkän linjan toimittaja, Uutisvuodon ylituomari ja yleisen kirjallisuustieteen maisteri, joka osaa esiintyä itsevarmasti ja iloisesti.

Vieraat olivat ajankohtaisia ja kiinnostavia. Yleisö sai kuulla nokkelia kommentteja ja onnistunutta vitsailua. Myös itse viihdyin ja nauroin paljon. Kirjoitin kynä suhisten muistiinpanoja pimeässä katsomossa. Yleisö selvästi piti näkemästään, koska tapahtuman jälkeen koko katsomo taputti seisten!

Yleisön keski-ikä oli tosin yllättävän korkea, sillä enemmistö oli selvästi eläkeläisiä. Onko syynä yleisön ikäjakaumaan valitut vieraat vai eikö kirjallisuus kiinnosta nuorempia? Vai eikö nuoremmilla ole aikaa tai rahaa osallistua kirjallisuustapahtumiin? Meitä kulttuuribloggaajia oli tosin liikkeellä paljon, mikä ei yllätä.

Valitettavasti täytyy tosin todeta, ettei illan aikana oikeastaan keskusteltu itse kirjallisuudesta eikä kirjoittamisesta. Vieraina oli kirjailijoita, mutta haastattelukysymykset koskivat enimmäkseen heidän yhteiskunnallisia näkemyksiään. Kaikki esillä olevat kirjat olivat myös tietokirjoja, eli kaunokirjallisuuden kanssa tilaisuudella ei ollut mitään tekemistä. Kenties kevään muissa tilaisuuksissa käsitellään muita kirjallisuuden lajeja.

Lybeck kyseli vierailta millaisia yhteiskunnallisia oivalluksia he saivat tehdessään tietokirjojaan. Olisin mielelläni kuullut myös itse kirjoitusprosesseista ja vaikka teosten tyyliratkaisuista. Nyt vieraina olisi yhtä hyvin voinut olla ryhmä poliitikkoja.

Kirjallisin tapahtuma illan aikana oli se kun näyttelijät lukivat otteita illan kirjoista. Tämä oli hyvä ratkaisu, koska näyttelijät osasivat puhaltaa tekstin eloon ja lainaukset olivat herkullisia.

Esiintyjinä oli kolme rautaista ammattilaista: Laura Malvivaara sekä tulevassa Tom of Finland -elokuvassa nähtävät Pekka Strang ja Taisto Oksanen. Malvivaara oli osuvasti valittu lausumaan pätkä Anne Mattssonin kirjoittamasta Tellervo Koiviston elämäkerrasta, sillä Malvivaara on myös kuvannut Tellervo Koiviston muotokuvan.

En ole koskaan kokenut sellaista turvattomuuden tunnetta kuin Amerikassa. Jos joutuisin auto-onnettomuuden, en tiedä auttaisiko minua kukaan, paitsi mieheni ja ystäväni. – – Paradoksi on, että Amerikassa ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita, mutta systeemi on julma. – – Amerikassa terveydenhoito on yksi hyödyke muiden joukossa, eikä sen ajatella kuuluvan kaikille kuten Pohjoismaissa. ~ Anu Partanen

Seitsemästä puolikymmeneen kestänyt ilta oli jaettu kahteen aika erilaiseen osaan. Ensimmäisellä puoliajalla Baba Lybeck haastatteli ensiksi Anu Partasta, New Yorkissa syksystä 2008 lähtien asunutta toimittajaa. Partanen sai Yhdysvalloissa kustantajakseen suuren HarperCollinsin, ja hänen esikoistietokirjansa ilmestyy pian suomeksi nimellä Pohjoinen teoria kaikesta (Tammi).

Kirjassa Partanen vertailee amerikkalaisen ja pohjoismaisen yhteiskunnan eroja. Tutustuin valoisaan ja fiksuun Partaseen kun hän oli Imagen toimituspäällikkö ja olin samaan aikaan Imagessa neljän viikon työharjoittelussa keväällä 2008.

Amerikkalaisille vapaus on suuri arvo. Moni amerikkalainen on silti olosuhteidensa vanki.

~ Anu Partanen

Seuraavaksi keskusteluun liittyi kirjailija Petri Tamminen, jonka uusin teos ei kerrankin ole fiktiota vaan tietokirja Suomen historia (Otava 2016). Tamminen matkasi ympäri Suomea ja haastatteli 500 ihmistä heidän muistoistaan.

Tammisen mukaan erilaisten suomalaisten piirteiden tyypittelu on nykyisin vaikeaa, koska olemme netinkäytön takia jo niin kansainvälistyneitä ja osa globaalia menoa. Tamminen toivoi, että tapaisi vielä joskus esimerkiksi oikein tamperelaisen tamperelaisen.

Toisin kuin muiden maiden kansalaiset, suomalaiset näkevät epäonnistumiset aina omana syynään: sisua olisi pitänyt olla enemmän. ~Petri Tamminen

Kolmanneksi keskusteluun liittyi äkäisen hilpeä Jörn Donner. Donnerin tuotteliaisuutta voi vain ihailla, ja hän tekee 83-vuotiaana yhä töitä joka päivä.

Hän kirjoitti 50 vuotta sitten teoksen Uusi maammekirja – raportti Suomesta. Tässä kuussa julkaistiin sen sisarteos Suomi Finland (Otava ja Förlaget). Uutuuskirja on niin ohut, että Donner itse päivittelee sen 35 euron hintaa ja tokaisee, että kirjan ehtii lukea vaikka vessassa.

Donnerin mukaan Suomi on 50 vuodessa muuttunut ennen kaikkea materiaalisesti, esimerkiksi 50 vuotta sitten autoja oli Suomessa vain noin 5000 eli murto-osa nykyisestä. Tähän Petri Tamminen kommentoi, että 50 vuotta vanha kirja voi olla yhä moderni, mutta auto on jo ruosteessa!

Donnerin mukaan viimeiset 10 vuotta ovat muuttaneet Suomea radikaalimmin kuin mikään muu aikakausi, ja syitä tähän ovat netti ja sosiaalinen media. Niiden takia moni ei enää lue kirjoja. Anu Partasen mukaan kirjoilla on paikkansa some-aikakautenakin, koska somessa ei käsitellä vaikeita asioita kuten häpeää. Toteaisin, että somessa keskustelu on nopeampaa mutta paljon suppeampaa kuin laajassa ja monipuolisessa kirjassa.

 Suomen kehitys on viimeiset 150 vuotta ollut vain suomen kielen edistämistä.

~Jörn Donner

Puolen tunnin väliajan jälkeen lavalla saapuu vaikuttava näky: käsikynkkää Tarja Halonen ja Tellervo Koivisto. Siinä on kaksi kypsää voimanaista! Halonen, 77, haastattelee 88-vuotiasta Koivistoa. Koiviston uusi elämäkerta on juuri ilmestynyt Siltalalta Anne Mattsonin kirjoittamana. Halonen ja Koivisto keskustelivat tunnin aikana hyväntuulisesti ja avoimesti molempien elämästä.

Yllätyin siitä, että heidän ystävyytensä on alkanut jo ennen kummankaan ”joutumista linnaan”. He tutustuivat jo nuorina naisina sosiaalidemokraattisessa puolueessa, eli kumpikin on voinut seurata ystävän kohoamista kansakunnan kaapin päälle.

Halosen mukaan Koivisto on ollut varhaisia feministejä, mikä on ollut vallankumouksellista. Tellervo Koivisto oli muun muassa innokas lasten päivähoidon ajaja, vaikka hoitikin itse lapsensa kotona. Koiviston mukaan feminismin kehityksessä keskeistä on ollut miesten muuttuminen: miehet ovat alkaneet enemmän osallistua perheen arkeen ja lastensa elämään.

Omaan makuuni heidän feminismikeskustelunsa pyöri liikaa perinteisen ydinperheen ympärillä. Heillä oli onneksi myös virkistävää hassuttelua keskenään. Halosen mukaan Koivisto oli politiikassa toimiessaan jopa raivostuttavan tyylikäs, mutta kun Halonen sai itselleen Koiviston vanhoja vaatteita, kukaan ei kehunutkaan häntä tyylikkyydestä.

Naispuolinen poliitikko on aina ollut joko liian kaunis tai ruma, tyylitön tai miettinyt ulkonäköään liikaa, laiminlyönyt perhettään tai jos hän on ollut sinkku, niin häntä on pidetty lesbona.

~Tarja Halonen

 

Olin tapahtumassa pressilipulla keskiviikkona 18.1.2017.

Baba Lybecille kiitos kuvien lähettämisestä! Kuvaaja: Dorit Salutskij

 

Kirja vieköön -tapahtuma Kirja-Suomi 2017 -sivustolla

Muut kevään kirjallisuusillat Savoyssa:

15.2.2017 klo 19

15.3.2017 klo 19

Tapahtumaan sisältyy puolen tunnin väliaika. Tapahtuman päätyttyä on teosten signeeraustilaisuus lämpiössä.