Esirippu nousee, uljas musiikki soi – ja lavalla kuorsaa humalainen äijä. Hän on vanginvartija Frosch, jonka pitäisi tulla lavalle vasta kolmannessa näytöksessä, mutta hän toimii nyt puheroolissa saksankielisen oopperan suomenkielisenä kertojana. Pian lavalle ajaa avomallinen automobiili, jossa istuu kaksi herrasmiestä ajolasit päässään.

Jos sinuun vetoavat The Great Gatsby’n eli Kultahatun loisteliaat, villit ja hieman turmiolliset menneen maailman juhlat, Lepakko on ooppera makuusi. Näissä juhlissa viini virtaa, glitterhelmat heiluvat, raha liikkuu pelipöydissä ja kaikki esittävät jota kuta muuta kuin ovat.

Lepakon ensi-ilta oli Kansallisoopperassa jo 28.11.2014. Suosittu operetti saa silti yhä uusia näytöksiä. Esitys palasi jälleen ohjelmistoon marraskuussa yhdeksän näytöksen verran, ja hankin itse pressilipun eilen olleeseen viimeiseen näytökseen.

Kiinnostuin Lepakko-oopperasta jo elokuussa 2014 kun kävin opastetulla kierroksella Kansallisoopperan uumenissa. Silloin näin työn alla olleet upeat kulissit. Ihastelin eilen katsomosta käsin kaupunkisiluetissa karkkiväreissä (hauska idea!) lenteleviä lepakoita sekä muhkeiden sohvien ja tapettien isoja ruusukuvioita.

Ihmettelen tosin sitä, että oopperalle on antanut nimen ja teeman kohtaus, joka on tapahtunut jo ennen ensimmäistä näytöstä! Ensimmäinen näytös alkaa siitä, että notaari Falke haluaa kostaa ystävälleen Eisensteinille sen, että tämä oli antanut hänen sammua kadulle lepakkoasussa eräiden naamiaisten jälkeen. Oopperassa ei siis näytetä takaumaa tähän tapaukseen.

Itävaltalaisen Johann Strauss nuoremman säveltämää Lepakkoa (Die Fledermaus, 1874) pidetään wieniläisen operetin mestariteoksena. Strauss sävelsi teokseen hilpeän melodisen ja mukaansatempaavan musiikin, ja välillä kuullaan valssia ja polkkaakin. Esityksessä on oopperalaulun lisäksi tanssijoiden esittämiä vauhdikkaita kohtauksia. Helposti lähestyttävä Lepakko sopii hyvin myös oopperan ensikävijälle.

Operetit sisältävät valeasuja, tanssia, hauskoja tapahtumia ja romansseja, ja yleensä myös yhteiskunnallista satiiria. Lepakon on sanottu luovan tarkan ja kaunistelemattoman kuvan oman aikansa porvarillisesta yhteiskunnasta. Tekijät halusivat tehdä pilaa maailmasta, jossa on tärkeämpää se miltä näyttää kuin millainen oikeasti on.

Prinssin juhlissa entinen näyttelijä Rosalinde esittää unkarilaista kreivitärtä saadakseen huvittelunhaluisen aviomiehensä Eisensteinin kiinni uskottomuudesta. Eisenstein taas esittää sinkku-markiisia. Rosalinden ihailija Alfred esittää vankilanjohtajalle olevansa pidätysmääräyksen alainen Eisenstein. Piika Adele esittää olevansa varakas taiteilija. Vankilanjohtaja Frank naamioituu ritariksi. Toisissa vaatteissa esiintymisessä on myös metatasoja, sillä juhlien isännän, hurmaavan prinssi Orlofskyn roolissa on mainio mezzosopraano Niina Keitel.

Lepakon hahmot elävät liian turvallisessa maailmassa ja yrittävät murtautua sieltä pois maistaakseen oikeaa elämää, mutta yritykset epäonnistuvat. Pintatasolta höyhenenkepeältä näyttävän valeasu- ja biletarinan alla on siis kriittisempiä sävyjä.

Lepakkoa esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1860. Silloin teos aiheutti jopa ylioppilaiden järjestämiä mielenosoituksia, koska operettia pidettiin törkeänä ja siveyttä loukkaavana. Lepakko onkin uskalias ja sisältää paljon vihjailua ja syrjähyppyjä, tai oikeammin syrjähyppyjen yrityksiä. Lisäksi operetin hahmot nauttivat runsaasti alkoholia, ja lopuksi he toteavat, että kaikki kommellukset olivat vain samppanjan syytä.

 

Unohdin muuten aiemmissa postauksissani mainita, että blogini täytti jo kuusi vuotta 4. tammikuuta. Hurraa!

 

Näin esityksen pressilipulla lauantaina 21.1.2017.

Eisensteinin roolissa oli Michael Kraus, Rosalinden roolissa Alexandra Reinprecht, Frankin roolissa Nicholas Söderlund, prinssi Orlofskyn roolissa Niina Keitel, Alfredin roolissa Alexandru Badea, tohtori Falken roolissa Jaakko Kortekangas, Adelen roolissa Hanna Rantala, Froschen roolissa Timo Torikka, Idan roolissa Elli Vallinoja ja Iwan roolissa Andrus Mitt.

Kansallisoopperassa tulevat seuraavaksi oopperoista ensi-iltaan Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth 27.1.2017 ja Carmen 2.2.2017.

Lepakko Kansallioopperan verkkosivuilla

Kokonaiskesto 3h 10min.
Yksi väliaika (25 min.)

esityskielet saksa ja suomi
tekstitys suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi

Kuvat: Heikki Tuuli, Suomen Kansallisooppera

SÄVELTÄJÄ Johann Strauss
MUSIIKINJOHTO Kurt Kopecky
MUSIIKINJOHTO Alfred Eschwé
OHJAUS, LAVASTUS, VALAISTUS Marco Arturo Marelli
PUVUT Dagmar Niefind
KOREOGRAFIA Aleksi Seppänen