Arviossa on helsinkiläisen KOM-teatterin näytelmä Kokki, varas, vaimo ja rakastaja. Esitys perustuu englantilaisen ohjaajan Peter Greenawayn kulttiaseman saavuttaneeseen taide-elokuvaan The Cook, the Thief, His Wife & Her Lover (Ranska ja Iso-Britannia 1989).

Aihe

Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari-blogi: Innostuin heti kun näin mainoksen näytelmästä, koska muistin Greenawayn elokuvan olleen makaaberi ja yltäkylläinen. KOM-teatterin uutuus kutkuttaa kaltaiseni elokuva- ja teatterihullun mieltä!

Tarinassa myös käsitellään mielenkiintoisia teemoja: ruokaa, nautinnnonhalua, vallanhimoa, kolmiodraamaa, sivistystä, turmeltuneisuutta… Monessa mielessä tarina on nyt ehkä jopa ajankohtaisempi kuin vuonna 1989, sillä ruoka on nykyisin niin suosittu puheenaihe ja harrastus sekä huippukokit ovat lehtien palstoilla paistattelevia tähtiä.

Susanna Karhapää / Kriitikko salissa -blogi:  Itse en ole nähnyt Greenawayn elokuvaa vieläkään, vaikka minun on pitänyt useamman kerran katsoa se. Tiesin silti suunnilleen, mistä siinä on kyse. Innostuin esityksestä, sillä usein groteskius lavalla nostaa tärkeitä teemoja pintaan ja pidän tästä tehokeinosta. Odotin esitykseltä tosi paljon! 

Toteutus

Elisa: Kaikki näyttelijät tekevät erinomaista työtä. Ilahduin heti näytelmän alussa sitä, että lavalla on kertojana ja kirjakaupan sivistyneenä omistajana Elmer Bäck, joka näytteli pääosaa Peter Greenawayn elokuvassa Eisenstein in Guanajuato (2015). Hän on todella mainio ja hauska roolissaan itseään täynnä olevana ”Elmer Bäckinä” ja rosvon vaimon intohimoisena rakastajana.

Oli hyvä, ettei näytelmä seuraa täysin uskollisesti elokuvan käsikirjoitusta, vaan myös kommentoi ja varioi sitä. Kuten lavalla sanotaan, elokuva on tehty jo lähes 30 vuotta sitten, joten sitä pitääkin päivittää, jotta yleisö saisi jotain uutta. Joidenkin mielestä todellisuuden illuusion rikkova metateatteri on jo väsynyttä, mutta musta se on yhä toimiva keino pohdiskella näytelmän teemoja ja tuoda esiin työryhmässä syntyneitä oivalluksia.

Varkaan äitiä näyttelevä Eeva Soivio toi esiin sen huomion, että radikaalin elokuvan naiskuva on kuitenkin kliseinen: lavalla nähdään vain kaksi naista ja heilläkin on mitä perinteisimmät roolit: äiti ja vaimo / huora. Julman ja ennakkoluuloisen rosvon (mahtava Niko Saarela) hienostuneen ja sivistyneen vaimon (herkkä tulkitsija Vilma Melasniemi) kova kohtalo tuo esiin naisten kohtaaman parisuhdeväkivallan. Jäin miettimään, kuinka kahdesta näin erilaisesta ihmisestä on edes alunperin tullut pari!

Eero Milonoff on myös aivan pitelemätön rosvopäällikön junttina apulaisena, joka ei ymmärrä mitään elämän hienoimmista puolista tai muiden kunnioittamisesta. Rasismin ja naisvihan kuvaukset ovat valitettavan ajankohtaisia aiheita.

Huippukokkia esittävä ranskalais-suomalainen Marc Gassot on aivan ihana androgyyni ja läpihienostunut hahmo! Ranskaa hyvin puhuva ystäväni tosin kysyi multa väliajalla, haittasiko mua se, että näytelmässä puhutaan välillä ranskaa eikä keskusteluja suomenneta. Mun täytyy todeta, etten edes kiinnittänyt huomiota siihen, etten ymmärtänyt sanoja, koska sisältö tuli kuitenkin esille eleistä ja asiayhteydestä!

Esityksessä on mukana paljon sekä nauhoitettua että live-videokuvaa, mikä on ollut viime vuosina suosittua suomalaisessa teatterissa. Mutta eipä siinä mitään, tässä esityksessä videokuvan käyttö oli kekseliästä, ja levitti näytelmän tapahtumaan myös lämpiössä ja viereisessä Sea Horse -ravintolassa.

Susanna:  Oma suosikkini näytelmän henkilöhahmoista oli myös Elmer Bäck hyvin omahyväiseksi viritettynä versiona itsestään. Bäck toimi näytelmän oppaana ja esiintyi rakastajan roolissa. Pidin myös siitä, että lavalla tehtiin oikeasti ruokaa ja aisteista oli otettu mukaan näytelmän maailmasta yleisölle välitettäväksi myös haju. Kun Vilma Melasniemen esittämä vaimo pössytteli näyttämöllä, pilven haju jäi leijailemaan katsomon ylle. Näyttämöllä tehty ruoka täydensi samaa efektiä.

Videoiden käyttö esityksessä toimi enimmäkseen hyvin ja olipa loppupuolella mukana ripaus virtuaalitodellisuuttakin. Välillä videoiden käyttö vei ehkä tarpeettomasti huomiota näyttämöltä, etenkin näytelmän alkupuolella.

Itse koin vaimo Georginan enemmänkin gangsteripomoa / varasta rahojen vuoksi hyväksikäyttävänä hahmona, joka ei häpeillyt uskottomuuttaan, ja tämä myös ilmensi hänen valtaansa. Hän petti miestään häpeilemättä tämän silmien alla, ja koko ravintolan henkilökunta tiesi siitä ja osallistui salailuun.

Eero Milonoffin esittämä varkaan kätyri ja veli, oli mielestäni hyvä esimerkki ihmisestä, joka saattaa kääntää kelkkansa yhtäkkiä juuri vastakkaiseksi henkilöksi kuin mitä tänään oli. Identiteetti tulee ulkoapäin, se luodaan matkimalla ja se vaihtuu aina sen mukaan kuka milloinkin sattuu valikoitumaan omaksi idoliksi.

Median luomien identiteettikuvien maailmassa on helppo kadottaa itsensä ja hakea identiteetti ulkopuolelta, vaikkapa matkimalla toista kuuluakseen johonkin tiettyyn ryhmään. Roolihahmo ei myöskään ole mikään penaalin terävin kynä, joten on helppo kuvitella hänen esikuvansa olevan jossain persuöykkäreiden Suomi Ensin -liikkeessä pyörivien vihaa lietsovien kansaamme edustavien yksilöiden joukossa.

Juoni

Elisa: Juoni on mukavan jännitteinen ja monessa kohtaa jopa piinaava. En kuitenkaan itse ahdistunut katsomossa, mutta varmaan joillekin herkemmille tai estyneimmille katsojille väkivallan kuvaus tai alastomuus voivat olla liikaa. Huumori on niin mustaa, että monessa kohtaa mietin, kuuluisiko nyt nauraa vai järkyttyä.

Erityisen herkullista oli kuvaus erilaisista tavoista suhtautua ruokaan: onko syöminen suuri nautinto niin esteettisesti ja maun puolesta vai vain tankkausta, onko ruokalajien suhteen kokeellinen vai konservatiivinen, onko syödessä tärkeää myös keskustella vai haluaako syödä hiljaisuudessa vai kenties yksin kirjaa lukien ja niin edelleen.

Shokkiefektejä on myös paljon, ja mietimme mukanani olleen ystäväni kanssa, miten näytelmä voi väliajan jälkeen vielä nostaa panoksia. Mutta esitys onnistui siinä!  Toisella puoliajalla Bäckin mukaan ”esitys syö itsensä”. Ensimmäinen puoliaika on juonellista teatteria ja toinen puoliaika kokeellista performanssia, jota oli kuitenkin helppo seurata.

Susanna: Koska en ole nähnyt Greenawayn elokuvaa, niin näytelmän alkupuoli oli lähinnä sekavaa kohellusta (tosin sekin välittyi, mikä juonessa oli olennaista). Itse pidin enemmän toisesta puoliskosta, jossa esitys tosiaan ”söi itsensä” ja elokuvan kannibalismi-teema tuotiin lavalle. 

Sanoma

Elisa: Osittain sanoma hautautuu kaiken meuhkaamisen ja sokeeraavien tapahtumien alle. Mutta tulkitsin ainakin itse sanoman olevan väkivallan vastustaminen, pelkkään nautintoon tähtäävän elämän kritisoiminen ja muiden ihmisten kunnioittaminen. Nämä ovat tärkeitä asioita nostaa keskusteluun.

Susanna: Pelkkien nautintojen perässä juokseminen välittämättä muiden tunteista, johtaa tuhoon. Ja ehkä se, että mikä pinnalta kiiltää, peittää usein jotain rumaa / salattua alleen. Rahoilla pröystäilevän, näyttö- ja (ihmisten) käyttöarvoon perustuvan elämäntyylin kritisointi (ja sen alle kätkeytyvien ongelmien päivänvaloon tuominen) oli myös mielestäni osa näytelmän sanomaa. Valta-asetelmat eivät aina ole sitä, miltä ne päällisin puolin näyttävät.

Lavastus

Elisa: Istuin itse seuralaiseni kanssa eturivillä, joten näyttelijät olivat todella lähellä ja ottivat usein katsekontaktia, mikä oli musta mukavaa yleisön huomioimista. Lavastus on pienellä näyttämöllä aika riisuttua, mutta toisaalta ravintolan keittiö on tehty tarkasti. Rakastan KOM-teatterin syvänpunaisia seiniä!

Wow-efektin tarjosi se, että lavalla on oikea kokki, joka tekee lavasteravintolan annokset. Salissa tuoksuukin herkulliselta. Älä siis mene katsomaan esitystä nälkäisenä, heh! Ennen esitystä voi syödä vaikka KOM-teatterin ravintolassa.

Susanna: Lavastus oli mielestäni vaikuttava. Värimaailma toimi ja se, että näyttämöä käytettiin esityksessä pituussuunnassa. Esityksen näyttämön jatkaminen lavan taakse videoiden avulla toimi myös ajoittain tosi hyvin.

Kannattiko nähdä vai ei

Elisa: Juu, ehdottomasti! Kokki, varas, vaimo ja rakastaja on yksi tämän vuoden teatteritapauksia.

Susanna: Kannatti nähdä! Pidin kyllä esityksestä, mutta odotukset olivat niin korkealla, että jotain jäi esityksestä kohdallani puuttumaan. Ehkä alkupuoliskolla näyttämöllä tapahtui liikaa asioita samaan aikaan, osan erikoisefekteistä olisi voinut jättää pois (tai niitä olisi voinut käyttää hillitymmin). En tiedä, toiko virtuaalilasien käyttö roolihahmojen kautta esitykseen mitään lisää, tehokeino tuntui päälleliimatulta. Turkkalainen huutaminen etenkin näytelmän alkupuolella ärsytti ajoittain.

Näimme esityksen pressilipuilla: Elisa ensi-illassa 15.2. ja Susanna 1.3. näytöksessä. 

Kokki, varas, vaimo ja rakastaja KOM-teatterin verkkosivuilla

Esityksiä on 17.5.2017 asti.

Kesto n. 2 h 30 min (sisältää väliajan)

ALKUPERÄISTEOS: Peter Greenaway
DRAMATURGIA, SOVITUS JA OHJAUS: Riko Saatsi
ESITYSDRAMATURGIA: Riko Saatsi, Kasperi Laine ja Ville Seppänen
SUOMENNOS: Aleksi Milonoff
​LAVASTUS: Markku Pätilä
VIDEOSUUNNITTELU: Ville Seppänen
PUKUSUUNNITTELU: Tiina Kaukanen
MASKEERAUS: Leila Mäkynen
VALOSUUNNITTELU: Tomi Suovankoski
ESITYSMUSIIKKI: Kasperi Laine
ÄÄNISUUNNITTELU: Kasperi Laine ja Jani Rapo
RUOKASUUNNITTELU: Antto Melasniemi
LIVEKUVAAJA: Ida Järvinen
NÄYTTÄMÖJÄRJESTÄJÄ: Jere Vartiainen
VIRTUAALITODELLISUUS: Kasimir Lehto
OHJAAJAN ASSISTENTTI: Elli Saharinen
​
ROOLEISSA: Elmer Bäck (vier.), Marc Gassot (vier.), Johannes Holopainen, Antto Melasniemi, Vilma Melasniemi, Eero Milonoff (vier.), Niko Saarela ja Eeva Soivio