Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari
Piditkö Q-teatterin Prinsessa Hamlet -esityksestä, Lady Dandy? Minä ja mukanani ollut kaverini Martta tykkäsimme esityksestä paljon.
Olin jo etukäteen odottanut, että saan nähdä arvostetun näytelmäkirjailija E. L. Karhun (s. 1982) feministisen uuden näytemän, jota hän kirjoitti viisi vuotta. Ohjaajana on myös jo mainetta niittänyt nuori nainen, Linda Wallgren (s. 1988)
Nautin siitä, että esityksen naishahmot ovat niin vahvoja ja kompleksisia. Nuoren Hamletin ja hänen ystävänsä Horatian ystävyys on kuvattu hienosti. Läheinen suhde tasapainoilee ystävyyden ja ihastuksen rajamailla. Prinsessa Hamletin ja Horatian (Horatiosta on tosiaan tullut Horatia) rooleissa ovat todella ilmaisuvoimaiset Lotta Kaihua ja Elena Leeve. Heidän hahmoissaan yhdistyy maskuliinisia ja feminiinisiä piirteitä. Näytelmä käsittelee raikkaasti sukupuolirooleja.
Martta tykkäsi esityksestä niin paljon, että päätti mennä katsomaan sen uudestaan, ennen kaikkea tosin Ofelian roolissa niin kuumasti näytelleen Eero Ritalan takia, heh. Ritala oli pukeutunut (pitkätukkaiseksi) mieheksi, mutta liikkui ja elehti kuin perinteisesti nainen, mikä loi kiintoisan jännitteen. Lisäksi Ritala tasapainoili roolissaan taitavasti viattoman hulluuden ja laskelmoidun pyrkyryyden rajalla.
En olisi uskonut, että koskaan kuvailisin mitään näytelmää näin, mutta tiedätkö ne usein neon- tai pastellisävyin sävyttyneisiin pieniin pusseihin kastettavat tikkarit, jotka raksuvat ja poksuvat suussa? Tikkarit ovat samalla ihania ja jotenkin hämmentäviä, kuin ne rikkoisivat joitain makeisten kirjoittamattomia sääntöjä. Kun pohdin väliajalla vaikutelmiani ensimmäisestä puoliajasta, nuo tikkarit tulivat mieleeni
Pidin näytelmästä valtavasti! Prinsessa Hamlet poikkesi paljon muista viime aikojen teatterikokemuksistani. Esitys oli raikas, yllätyksellinen, jotenkin kirpeän ja myös kipeän herkkä. Traaginen ja nyrjähtänyt, kuitenkin suloinen ja ihana. Pidin myös paljon lavasteiden ja puvustuksen tyylistä ja värimaailmasta.
Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari
Kaunis ja hauska mielikuva – tikkarinäytelmä!
Prinsessa Hamlet on myös avoimen feministinen, mistä pidin, samoin kuin mukana olevasta kreisihuumorista. Näytelmässä on yhä alkuperäisen tekstin tragediaa (murhat ja itsemurha, ahdistus, ahneus ja riittämättömyyden tunteet), mutta toteutus on monessa kohtaa kepeän koominen. Esitys tosiaan yllätti, eikä sitä katsoessa osannut yhtään ennustaa, mitä tuleman pitää, paitsi sen, että moni hahmo varmasti kuolee.
Mietin näytelmää katsoessani, että siinä on samat hahmot kuin Shakespearen Hamletissa (1609), mutta kaikki kohtaukset taitavat olla uusia. Kyseessä ei siis ole vain näytelmän uudelleen esitys niin, että naiset ovat miesten rooleissa, vaan koko juonikuvio on uusi.
Lady Dandy
Pidin näytelmästä myös siitä, että merkitysten ja vertauskuvallisuuden tasolla se avautuu moneen suuntaan. Esitystä on oikeastaan mahdoton naulata tiettyyn tulkintaan.
Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari
Esitys ei tosiaan selitä itseään puhki, vaan jättää paljon mietittävää katsojalle. Se ei silti ole liian aukkoinen, vaan antaa tarttumapintaa tulkinnoille.
Lady Dandy
Lotta Kaihuan näyttelemä Hamlet kurottaa moneen suuntaan, niin julkisuuteen kuin sen eräänlaisena vastavoimana oman itsensä merkityksellisyyteen. Kaikkeen on välimatkaa ja kaikki jää hetkittäin tyhjäksi. Ystävänsä Horatian kanssa prinsessa Hamlet voi kokea hetkellisesti aitoa kiintymystä ja lämpöä. Kontrastina Horatialle ovat taasen Hamletin etäiset vanhemmat.
Hetki, jolloin Hamlet viiltää kasvoihinsa suuren haavan, on pysäyttävä. ”Katsokaa minua, muistakaa minut.” Hamletin kurkkua kuristava kauhu toistuu dialogissa. Pidin erityisesti Hamletin pidemmästä repliikistä, jossa hän käsitteli tätä kauhuaan syvällisemmin.
Kokonaisuutena esitys on moderni ja samalla nykyaikaa laajasti heijasteleva ja valottava, kriittinenkin kommentaari.
Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari
Itse tulkitsin näytelmän kritisoivan julkisuuden kovuutta sekä ihmisten kapeita rooleja perheessä ja yhteiskunnassa. Kuningatar (roolissa loistava Lea Klemola) ei halua prinsessa Hamletia mukaan kuninkaalliseen perhepotrettiin, koska Hamlet on viiltänyt kasvojensa poikki suuren arven.
Kuningatar valitsee mieluummin ”kauniin valheen” eli ottaa Hamletin paikalle perhekuvaan soman Horatian. Hamlet ei mahdu hänelle määrättyyn kapeaan rooliin. Lopulta sovinnaisempi Horatia ottaa kokonaan hänen paikkansa, vaikkei ole valtaa tavoitellutkaan vaan vain ystävyyttä.
Miksi prinsessa Hamletilla on kasvoissaan pitkä arpi? Ajattelin itse, että arpi tuo esiin hänen sisäisen haavansa: sopimattomuuden prinsessan miellyttämishaluiseen rooliin. Samaan aikaan hän haluaa olla kuolematon, kaikkialla tunnettu suuri prinsessa. Prinsessa Hamlet viiltää itseensä konkreettisesti jäljen, kuten hän haluaa jättää itsestään maailmaan jäljen.
Lady Dandy
Näen näytelmän myös eräänlaisena heijastuksena nykyajasta. Mitä ihmiset pitävät merkityksellisenä, millaisten mielikuvien varassa he luovat ja tulkitsevat ympäröivää todellisuutta.
Tästä hyvänä esimerkkinä on näytelmän Ofelio, joka palvoo mielikuvaansa Hamletista ja rajaa samalla Hamletin hänelle ennaltakin määrättyyn rooliin entistä tiukemmin.
Itselleni tästä asetelmasta tuli mieleen nykyajan some-kulttuuri, jossa osa ihmisistä rakentaa itsestään tietoisesti ja osittain tiedostamattaankin tarkasti rajatun ja samalla ahtaan mielikuvan, josta voi olla vaikea myöhemmin kaiken huomion ja ihailun jälkeen päästää irti.
Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari
Näin Ofelion ennen kaikkea prinsessa Hamletin intohimoisena fanina. Ofelio tarvitsee prinsessa Hamletin palvomista välineeksi omiin henkisiin ongelmiinsa eikä sen takia näe todellista ihmistä luomansa ihanteellisen mielikuvan takana.
Nautin muuten paljon Emmi Parviaisen veikeistä hahmoista, kuten Buckingham Palacen tomerasta vartijasotilaasta. Hamlet matkustaa esityksessä Lontooseen, Shakespearen seuduille. Englanti-osuudessa oli paljon hupaisia imitaatioita, joista erityisesti säväytti Leea Klemolan Prinsessa Diana! Hannu Kivioja oli hervoton Sir Elton Johnina. Hänen kuninkaanhahmonsa taas jäi vaisuksi, mikä olikin ehkä tarkoitus, koska näytelmä toi enemmän esiin naispuolisia näyttelijöitä.
Lady Dandy
Pidin paljon näytelmän lavastuksesta, valaistuksesta ja lavastusteknillisistä toteutuksista kuten tulenkäytöstä ja tanssikohtauksessa katosta tipahtaneista diskopalloista! Lavastus oli jälleen kerran hieno esimerkki siitä, että tunnelmaa ja koristeellisuutta voi lavalle rakentaa yksinkertaisillakin elementeillä, kunhan ne on valittu taiten ja tyylillä.
Myös puvustus oli ihana ja persoonallinen! Samaan aikaan moderni ja Shakespearen aikakaudelle kumartava.
Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari
Kyllä! Discopallokohtaus on makea. Puvustus on myös hienostunut ja leikittelee tosiaan hauskasti nykyajalla ja 1600-luvulla.
Lavastuksessa käytetty persoonallinen portaikko toimi myös hyvin eri tiloina. Istuin kaverini kanssa eturivin keskellä, jolloin näyttelijät olivat todella lähellä, mikä teki kokemuksesta tavallista intiimimmän.
Elisa Helenius näki esityksen pressilipulla 1.4. ja Lady Dandy pressilipulla 10.4.
Prinsessa Hamlet Q-teatterin verkkosivuilla
Ensi-ilta oli 16.2.2017. Esityksiä on 13.5. asti.
Kesto: noin 2h 30 min, sisältää väliajan
Kuvat: Pate Pesonius
Ohjaus: Linda Wallgren
Teksti: E. L. Karhu
Rooleissa: Lotta Kaihua, Hannu Kivioja, Leea Klemola, Elena Leeve, Emmi Parviainen ja Eero Ritala.
Lavastus: Ina Saarinen
Valosuunnittelu: Anniina Veijalainen
Pukusuunnittelu: Annika Saloranta
Äänisuunnittelu: Viljami Lehtonen
Maskeeraussuunnittelu: Riikka Virtanen
Sateenkaarenmaalari 