Matkustin eilen ystäväni Anna-Kaisan kanssa junalla Helsingistä Lahteen, koska määränpäänämme oli kesäteatteri Laukes ja siellä musikaalikomedia Hyvät siskot. Sateinen sää ei haitannut, koska Laukes sijaitsee Katu-klubilla vanhassa meijerissä ihan juna-aseman lähellä.

Tehdasmiljöö on kiehtova, ja mukavaa oli sekin, että Laukesissa baarin tarjoilut voi halutessaan ottaa mukaan katsomoon. Junia tosin liikkuu sen verran harvoin Helsingin ja Lahden välillä, että jouduimme valitettavasti poistumaan yleisöstä viisi minuuttia ennen esityksen loppua, mikä oli kiusallista.

Olen käynyt netissä läpi tämän vuoden kesäteatteriesitykset Helsingissä ja jopa Tampereella, mutten ole innostunut mistään. Suomen satavuotisjuhla on tuonut ohjelmistoon yksipuolisen miehisiä ja moneen kertaan nähtyjä klassikkoesityksiä. Suomen historiaan ja taiteeseen mahtuu monia tarinoita, joten onkin ollut outoa, kuinka yksipuolisesti kulttuurikentällä käsitellään nyt vain sotia sekä suurella volyymilla Aleksis Kiven ja Väinö Linnan tuotantoa.

Siksi ilahduinkin, kun törmäsin sattumalta Laukesin kesän valintaan, joka on uusi musikaalikomedia naisten äänioikeustaistelusta Suomessa. Hyvät siskot –esityksen aihe sopii Suomen satavuotisjuhlintaan, sillä Suomi antoi kolmantena maailmassa (ensimmäinen oli Uusi-Seelanti ja toinen Australia) ja ensimmäisenä Euroopassa naisille äänioikeuden vuonna 1906 osana yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta.

Ainakin Laukesin musikaalin mukaan naisten ja työläismiesten äänioikeutta vastustettiin Suomessa niin ankarasti, että tuntuu uskomattomalta, että lopulta samalla sallittiin naisille myös oikeus asettua ehdolle vaaleissa. Jo vuonna 1907 eli tasan 110 vuotta sitten eduskuntaan valittiin maailman ensimmäiset naisparlamentaarikot.

Äänioikeuden ajajat haaveilivat siitä, että edes säätyläisnaiset tai lesket ja naimattomat naiset saisivat äänestää, mutta voitto olikin paljon suurempi. Me nykynaiset voimme vain olla kiitollisia naisasialiikkeen pioneerien aikaansaannoksista. Äänioikeuden lisäksi he taistelivat naisille oikeuden muun muassa omaan omaisuuteensa ja koulutukseen.

Keksityssä tarinassa seurataan aikuisia sisaruksia, naisliikkeessä salaa mukana olevaa Ulrikaa (Anni Kajos) ja hänen sanavalmista siskoaan Helgaa (Annamaria Karhulahti). Ulrika kaipaa hiljaiseen elämäänsä enemmän sisältöä ja on rohkeasti mukana naisliikkeessä, samalla kun häntä vanhoillisempi ja jäykempi Helga syttyy aatteelle hitaammin.

Molemmat ovat kotirouvia, eivätkä heidän aviomiehensä (Panu Kangas ja Osku Ärilä) piittaa naisten oikeuksista, vaikka vaimojaan rakastavatkin. Valovoimainen ja naimaton Ellen (Linda Hämäläinen) edustaa naisliikkeen radikaalia siipeä, vaikka hänen isänsä on oikeusoppinut Robert Hermanson (myös tässä roolissa Kangas), joka on äänioikeuden laajentamisen suurin vastustaja. Lavalla nähdään tosiaan vain viisi näyttelijää, mutta he esittävät eri rooleja.

Käsikirjoittaja Outi Keskivaari on kahlannut läpi äänioikeustaistelun historiaa Suomessa. Hän kertoo käsiohjelmassa Suomen ensimmäisistä naispuolisista kansanedustajista, ja nämä tarinat ovat niin mielenkiintoisia, että olisin melkein toivonut näytelmän kertovan heistä! Ehkä ensi kerralla?

Ihailen naisliikkeessä mukana olleiden naisten urheutta, määrätietoisuutta ja kykyä kuvitella toisenlainen maailma. Tällaisia tarinoita katsoessa tulee voimaantunut olo ja halu tehdä itsekin enemmän töitä yhteiskunnallisten uudistusten hyväksi. Näytelmässä viitataankin myös nykyiseen keskusteluun tasa-arvoisesta avioliittolaista ja sateenkaariväen oikeuksista, ja täytyy todeta, että uudistusten vastustajien keskustelun taso on aina ollut alhainen.

Ohjaaja Tommi Kainulainen on halunnut käsikirjoittajan ja kapellimestarin kanssa nivoa musiikin kiinni tarinaan. Tämän päivän pop-kappaleet tuovat tarinaan raikkautta, ja toteutustavasta tulee mieleeni Sofia Coppolan elokuva Marie Antoinette (USA 2006). Kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni kun upeaääniset laulajat kajauttivat Laura Närhin ja Erinin kappaleen Siskoni ja Kaija Koon biisin Vapaa.

Näytelmä on loppujen lopuksi aika kepeä, mikä toki sopii kesäteatterin perinteeseen. Kuitenkin tarina herättää myös liikutusta ja taistelutahtoa. Samalla on hienoa oivaltaa, kuinka paljon yleinen mielipide voi muuttua jo muutamien vuosien ja vuosikymmenien aikana, tosin ei ilman aktivistien (usein epäkiitollista) työtä. Erityiskiitos puvustajalle Riia Lampiselle, sillä historialliset asut ovat hurmaavia!

Hyviä siskoja katsellessa mieleeni tulivat saman tapaista teemaa käsittelevät loistavat elokuvat Suffragette (Iso-Britannia 2015) ja Hidden Figures – varjoon jääneet (USA 2016), joihin suosittelen tutustumaan.

Näimme esityksen pressilipuilla 12.7.2017. 

Hyvät siskot Laukesin kotisivuilla

Viimeinen näytös on 27.7.2017.

Katu-klubi, Mannerheiminkatu 10, 15100 Lahti

Käsikirjoitus: Outi Keskevaari
Ohjaus: Tommi Kainulainen
Musiikin johto: Asko Turkia
Rooleissa: Linda Hämäläinen, Anni Kajos, Annamaria Karhulahti, Panu Kangas ja Osku Ärilä