Tämän viikon perjantaina ensi-iltansa saanut hieno ja liikuttava animaatio yllättää rankalla aiheellaan, arkirealismillaan ja kaunistelemattomuudellaan. Vanhemmat näytetään juopottelemassa ja lyömässä lapsiaan, ja saamme kuulla orpokodissa asuvien lasten vanhempien olevan huumeidenkäyttäjiä, alkoholisteja, murhaajia ja pedofiilejä! Pahimpia kauheuksia ei silti näytetä, vaan niihin vain viitataan, välillä kiertoteitse.

Parhaan animaatioelokuvan Oscar-ehdokas Elämäni kesäkurpitsana (Ma vie de Courgette, 2016) kertoo 9-vuotiaasta pojasta, jonka lempinimi on Kesäkurpitsa. Animaation tekstityksessä pojasta tosin käytetään vain kutsumanimeä Kurpitsa. Elokuva on luotu Gilles Parisin romaanin Autobiographie d’une courgette (2002) pohjalta.

Kurpitsa elää kaksin juopottelevan ja väkivaltaisen äitinsä kanssa, kunnes vahingossa aiheuttaa tapaturman, jossa hänen äitinsä kuolee. Kurpitsan tie vie sitten lastenkotiin, jossa hän on ensiksi yksin ja pelokas, mutta löytää sitten hyviä ystäviä ja jopa ensi-ihastuksen. Saamme nähdä, kuinka arasta pojasta kuoriutuu onnellinen lapsi. Kannattaa pitää nenäliina lähellä!

Elämänmakuinen animaatio saa taas muistamaan sen, millaista oli olla lapsi, vaikka olisikin itse saanut kasvaa tasapainoisessa kodissa. Animaation eläväinen orpokoti tuo usein mieleen ala-asteen oppitunnit, ruokalan ja pihaleikit.

Orpolapsi ja lastenkoti ovat todella kliseisiä aiheita saduissa, mutta tällä kertaa orpokotia ei ole kuvattu kauhujen talona, vaan turvasatamana yksinäisille lapsille. Animaatio tuo esiin sekä sosiaalityön ongelmat että sen valtavan hienon työn, mitä lempeät sosiaalityöntekijät ja virkavalta tekevät laiminlyötyjen lasten hyväksi. Animaatio ottaa kantaa myös maasta karkotettujen pakolaisten lasten kohtaloihin.

Mietin pressinäytöksessä, onko animaation aihepiiri liian synkkä lasten makuun. Toisaalta lapsiakin tulee erilaisista perheistä, ja joillekin lapsikatsojille animaation kuvaama maailma voi olla todellisuutta. Heille Elämäni kesäkurpitsana voi olla terapeuttinen katsomiskokemus.

Muille lapsille ja aikuisillekin animaatio opettaa empaattisuutta vaikeissa oloissa elävien lasten käytöshäiriöitä kohtaan, saa suhteuttamaan omat ongelmansa isompaan mittakaavaan sekä näyttää, että aina on toivoa.

Pidin elokuvan persoonallisesta piirrostyylistä, lasten uskottavasta kuvauksesta ja optimistisesta pohjavireestä. Tosin tykkään enemmän fantasiaa sisältävistä, iloisemmista ja humoristisemmista tarinoista, kuten viime aikojen mahtavista animaatioista Vaiana, Zootropolis, Eilisen kuiskaus ja Sausage Party. Odotan vielä innolla näkeväni esimerkiksi teattereissa jo pyörivän japanilaisen animaation Your Name!

Kuitenkin Elämäni Kesäkurpitsana on omaleimainen laatuelokuva, joka osoittaa sen, että animaatio voi käsitellä myös rankkoja tosielämän aiheita ja soveltua niin lapsilla kuin aikuisillekin.

Näin animaation pressinäytöksessä Tennispalatsissa 29.6.2017. 

 

Elämäni kesäkurpitsana Finnkinon sivuilla

Ensi-ilta: perjantai 14.7.2017
Ikäraja: 7
Pituus: 1h 8 min.
Kieli: ranska / Tekstitys: suomi & ruotsi
Ohjaus: Claude Barras
Käsikirjoitus: Céline Sciamma, Germano Zullo, Claude Barras ja Morgan Navarro (Gilles Parisin romaanin pohjalta)
Äänirooleissa: Gaspard Schlatter, Sixtine Murat, Paulin Jaccoud, Michel Vuillermoz, Raul Ribera, Estelle Hennard
Genret: animaatio, draama, komedia
Levittäjä: Cinemanse Oy