Viime viikonloppu oli yllättäen sen verran kulttuuripainotteinen, että päätin blogata kaikista kokemistani kulttuuririennoista Tampereella ja Vehoniemessä.
MUUMIMUSEO
Perjantaina aamupäivällä istahdin junaan ystäväni Hanna S:n kanssa ja suuntasimme Helsingistä Tampereelle Muumimuseoon. Museo avattiin kesäkuussa Tampere-taloon. Kyseessä on maailman ainoa muumimuseo!
Olemme kumpikin vierailleet joitakin kertoja jo vanhassa muumimuseossa nimeltä Muumilaakso. Muumilaakso avattiin vuonna 1987 Tampereen pääkirjaston Metson alakertaan. Kävin myös pari vuotta sitten katsomassa uudistuneen Muumilaakson, kun se oli siirtynyt Metson remonttia pakoon Tampereen Taidemuseon alakertaan.
Tampere-talo sijaitsee kätevästi lähellä juna-asemaa. Kävimme ensiksi juna-aseman luona Tullintorin-kauppakeskuksessa Phloopy’s Creperiessä. Koska oli lämmin kesäpäivä, otimme kahvilan suolaiset letut mukaamme, ja söimme ne Tampere-taloa vastapäätä olevassa Sorsapuistossa.
Sorsapuistosta löytyy myös Muumilaaksonkin sisäänkäynnin edessä seissyt Tuulikki Pietilän suunnittelema pronssinen Muumipeikko-veistos. Sympaattisen veistoksen luona kulki perjantaina tasainen virta valokuvan ottajia.
Lippujen hinta on hieman suolainen, 12 euroa, mutta uusi Muumimuseo on selvästi isompi kuin vanha. Museon sijoittuminen Tampere-taloon on herättänyt polemiikkia. Muumimuseo sopisi toki hengeltään paremmin johonkin kotoisaan ja romanttiseen omaan rakennukseensa. Toisaalta Tampere-talo sijaitsee keskustassa ja siellä on kunnolla tilaa.
Museossa ei valitettavasti saa valokuvata, koska Moomin Characters suojelee Tove Janssonin teosten tekijänoikeuksia. Museo on toisaalta niin hämärä, että siellä on vaikea ottaa onnistuneita valokuvia.
Kuinkas sitten kävikään? -näyttelyssä esitellään kaikki kaksitoista Tove Janssonin kirjoittamaa muumikirjaa. Kahteen kerrokseen levittäytyvä näyttely on elämyksellinen satumaailma.
Muumikirjojen esittelyn lisäksi esillä on noin 40 Janssonin elämänkumppanin Tuulikki Pietilän tekemää kolmiulotteista muumikuvaelmaa, Janssonin luonnoksia, seinille heijastettuja liikkuvia animaatiohahmoja, jättimäisiä kirjankansia ja jopa jättikoossa Kuinkas sitten kävikään -satukirja.
Näyttelyä on elävöitetty esimerkiksi jättimäisellä taikurin hatulla, kiven näköisillä löhötuoleilla, lasihelmistä tehdyllä kattokoristeella, lattian alla olevilla muumikuvaelmilla ja lumilyhdyillä. Seinillä on sitaatteja muumikirjoista sekä kävijä voi kuunnella katkelmia eri kirjoista. Kaikki tekstit ja ääninäytteet ovat useammalla kielellä.
Paikalla oli meidän vierailumme aikana enimmäkseen suomalaisia lapsiperheitä ja japanilaisia turisteja, vaikka uskoisin näyttelyn vetoavan myös muihin ilman lapsia liikkuviin aikuisiin. Olisimme tosin kaivanneet myös valokuvia ja esittelyjä Tove Janssonista ja Tuulikki Pietilästä, koska heidän elämänvaiheensa eivät välttämättä ole tuttuja kaikille museokävijöille. Museossa ei edes kerrota, keiden muumihahmojen esikuvia he ovat itse olleet (Tuulikki siis Tuutikin sekä Toven Jansson ja tämän edellinen naisystävä, teatterijohtaja Vivica Bandler Tiuhtin ja Viuhtin).
Vaikka muumihahmot ovat meille ja varmaan lähes kaikille suomalaisille tuttuja, niin Muumimuseossa huomasi sen, kuinka hatarat muistikuvat sitä saattaakaan olla monien muumikirjojen tapahtumista ja niissä esiintyvistä vähän harvinaisemmista hahmoista. Ehkä olisi aika lukea muumikirjat uudestaan!
Muumimuseon avajaisjuhlakonsertti on keskiviikkona 9.8.2017.
Muumimuseon ensimmäinen vaihtuva näyttely Tove Jansson ja muumit avautuu yleisölle 9.8.2017.
Sain Muumimuseoon pressilipun.
Tutustu Muumimuseon kotisivuihin
Tampere-talo, Yliopistonkatu 55
Aukioloajat: ti-pe klo 9-19, la-su klo 11-18
Pääsymaksu: aikuiset 12 euroa, 3-17-vuotiaat 6 euroa, alle 3-vuotiaat ilmaiseksi.
Ilmainen sisäänpääsy Museokortilla ja Aktiivipassilla.
Museoon on maksuton sisäänpääsy joka kuukauden viimeinen perjantai klo 15-19.
3D CRUSH CAFE
Olemme Hannan kanssa kumpikin käyneet ensimmäisen kerran 3D Crush Cafessa viime keväänä; minä pääsiäislomalla kun olin silloin viimeksi kylässä mökillä Vehoniemessä. Törmäsimme Muumimuseon museokaupassa sattumalta kaveriimme Marianneen, joka oli saapunut Helsingistä viikonlopuksi Tampereelle anarkistisen vastakulttuurifestivaali Mustan Pispalan takia, ja hänkin lähti mukaamme pupukahvilaan.
3D Crush Cafe on oikeastaan monta teemakahvilaa yhdessä: pupu-, 3D tulostus-, peli-, gluteeniton- ja vegaanikahvila. Alakerrassa on viihdehuone, jossa voi maksutta pelata lautapelejä, korttipelejä sekä konsolipelejä. Tiloissa järjestetään myös elokuvailtoja.
Kahvilaan ei ole sisäänpääsymaksua, mutta minimiostos on jokaiselta kahvilassa kävijältä kaksi euroa. Kahdella eurolla saa vaikka makusoodaveden.
Pastellivärinen ja soma kahvila on yllättävän kohtuuhintainen ja siellä on tarjolla niin suolaista kuin makeaa herkkua. Kahvilan katutasolla on asiakkaille kaksi istuskelutilaa, joissa toisessa on myös iso akvaario ja 3D-tulostuspalvelu, toisessa on puput. Pupuhuoneeseen pääsee kerralla vain kaksi pöytäseuruetta, joten varaudu odottamaan vuoroasi. Me ehdimme tosin odottaa nyt vuoroamme vain muutaman minuutin.
Huoneessa on viisi söpöä ja seurallista pupua. Niillä on myös huoneessa oma tilansa syömistä ja lepäämistä varten, ja silloin niihin ei saa koskea. Kahvilassa on tarkat säännöt pupujen kanssa toimimiseen, eikä niitä saa esimerkiksi itse ottaa syliin, vaan niiden pitää antaa hypätä syliin, jos ne niin tahtovat. Huoneeseen mennään ilman ulkokenkiä.
Tampereelta löytyy muuten myös Suomen ensimmäinen kissakahvila Purnauskis. Kävin tutustumassa kahvilaan, kun se oli juuri avattu syystalvella 2014, ja ihastuin paikkaan heti. Kissakahvilan sisäänpääsymaksu on viisi euroa.
Itsenäisyydenkatu 10
Aukioloajat: ma suljettu, ti-pe klo 11-18, la 10-17, su 12-17
KANGASALA-TALO: ILMASSA ITEKKIN -NÄYTTELY
Vietin sitten perjantai-illan ja viikonlopun Paavon perheen isolla kesämökillä Vehoniemessä, jonne on puolen tunnin automatka Tampereelta. Hänen vanhempansa veivät meidät lauantaina mökin lähellä olevaan Kangasala-taloon. Sieltä löytyy Kimmo Pyykkö -taidemuseo, jossa on kolmannessa kerroksessa pysyvä taidenäyttely kuvanveistäjä Kimmo Pyykön (s. 1940) teoksista sekä kahdessa alemmassa kerroksessa vaihtuvia taidenäyttelyitä.
Näimme jo viime kesänä Pyykön perusnäyttelyn, joka oli silloin minulle positiivinen yllätys leikkisine ja kekseliäine veistoksineen. Tänä kesänä alakerrassa on myös Pyykön taidetta, lentokoneteemalla. Toisessa kerroksessa taas on monialataiteilija Anssi Kasitonnin (oik. Anssi Heinonen, s. 1978) humoristinen ja kantaaottava näyttely. Palkittu taiteilija Kasitonni asuu myös Kangasalalla.
Pyykön lentämistä käsittelevän näyttelyn teokset on tehty lentokoneen osista. Kookkaat veistokset ovat vaikuttavia ja sisältävät paljon heijastavia pintoja, niin että katsoja ja rakennus ovat tavallaan osa teosta. Heijastava pinta tuo myös luonnollisesti mieleen vedenpinnan ja peilit.
Anssi Kasitonnin näyttelyssä on kierrätysmateriaaleista tehtyjä, lapsuuden leikit mieleen tuovia veistoksia sekä esimerkiksi muuttuvia hologrammikuvia. Pahvista, tinasta ja muovista tehdyt teokset tuntuvat ottavan kantaa populaarikulttuurin ilmiöihin ja sekoittavan arkista ja ylevää, halpaa ja kallista.
Näyttelyn parasta antia ovat kotikutoiset ja hauskat videot, joiden stop motion -animaatiotekniikka tarjoaa nostalgiaa meille 1980-luvulla lapsuutensa viettäneille. Kieli poskessa tehdyillä taidevideoilla seikkailee esimerkiksi täytetty marsu, joka yrittää pakoon häkistään, ja luontodokumenttia jäljittelevässä videossa hirvi-asun sisällä kävelevät tyypit.
Pidän Kasitonnin taiteessa siitä, ettei hän ole liian ryppyotsainen, ja että hän poimii teostensa ideat tunnistettavista arjen ja populaarikulttuurin ilmiöistä. Mitä sanotte esimerkiksi veikeästä veistoksesta, jonka esikuvana on ollut irtokarkkilepakko?
Lue lisää Ilmassa Itekkin -näyttelustä Kangasala-talon kotisivuilta
Näyttely on auki 25.3.-27.8.2017 Kimmo Pyykkö -taidemuseossa.
Sisäänpääsy: 6/4/0 € tai Museokortti
VEHONIEMEN AUTOMUSEO
Automuseo on varmaan viimeinen museo, johon minut voisi kuvitella. Hankin ajokortin 18-vuotiaana, mutta olen sen jälkeen ajanut autoa alle 10 kertaa. Mutta tännekin tieni vei eilen sunnuntaina, koska automuseo on lähellä Vehoniemen kesämökkiä ja Paavon vanhemmat halusivat näyttää paikan minulle.
Museo oli kuitenkin hauska ja innostava kokemus. Automuseo käsittää vain yhden ison huoneen, ja siellä on upeita historiallisia menopelejä. Mieleeni tulivat autot mustavalkoisissa, amerikkalaisissa film noir -elokuvissa.
Yleensä matkoilla tuskailen sitä, kuinka kaikkialla näkyvät rumat autot pilaavat hienot maisemakuvani. Museon kaarat ovat kuitenkin niin tyylikkäitä, että niiden soisi näkyvän valokuvissa. Esillä on myös eri vuosikymmeniltä moottoripyöriä ja polkupyöriä. Museo on kuulemma suosittu kohde moottoripyöräilijöiden keskuudessa.
Museon yhteydessä on iso kahvila, joka on kuuluisa tuoreista lusikkamunkeistaan, joita leivotaan 1920-luvulta peräisin olevalla reseptillä. Ai, että ne olivatkin makoisia! Kahvihetken kruunaa vielä terassi, josta on upeat luontomaisemat alas harjulta Roine-järvelle.
Automuseo on avattu vuonna 1983 Vehoniemen harjulle. Automuseoita löytyy muuten Suomesta useita, esimerkiksi myös Espoosta, Kuopiosta ja Oulusta.
Lue lisää Vehoniemen automuseon kotisivuilta
Maksuton sisäänpääsy. Vapaaehtoinen euron sisäänpääsymaksu.
Auki kesällä klo 10-19. Kesäkauden ekstrat säävarauksella perjantaisin 28.4-15.9 avoinna 23 asti
Tiistaisin 2.5, 6.6, 4.7, 1.8, ja 5.9 avoinna 21 asti
VEHONIEMENHARJUN NÄKÖTORNI
Vehoniemenharju oli 1900-luvulla pitkään suomalaisten keskuudessa suosittu kesänähtävyys, kunnes suomalaisten lomamatkat alkoivat suuntautua enemmän ulkomaille. Vehoniemessä on ollut asutusta jo tuhansien vuosien ajan.
Aivan automuseon vieressä on vuonna 1927 rakennettu ja 13 metriä korkea Vehoniemenharjun näkötorni. Torniin on maksuton sisäänpääsy. Voit nähdä punaisen näkötornin tämän bloggauksen pääkuvassani.
Puinen näkötorni on viehättävä, ja 66 askelmaa vievät ihailemaan upeita maisemia. Tornista näkee Kangasalan harjumaisemaa sekä toisella puolella Roine-järven ja toisella puolella Längelmäveden. Näimme tornista jopa Roineen toisella puolella sijaitsevan Paavon perheen kesämökin laiturin ja rannan, tosin ihan pikkuruisina. Näkötornin on muuten suunnitellut Paavon isoisoisä, rakennusmestari Heikki Tiitola!
Autotien toisella puolella luontopolku laskeutuu lähes 50 metriä harjun laelta portaita pitkin alas Roineen rantaan. Reippailimme nämä miljoonat portaat alas uimarannalle ja sitten takaisin ylös. Se oli tehokasta kuntoilua! Tämän jälkeen olimmekin niin hikisiä, että suuntasimme mökillä heti uimaan järveen.
Lue lisää Vehoniemenharjusta Kangasalalla
Sateenkaarenmaalari 