Päätin vihdoin viime viikolla testata suppailua ystäväni kanssa. SUP-melonta on surffauksen kantamuoto ja perinteinen laji Havaijilla. Suomeen laji rantautui kuusi vuotta sitten, ja muutama vuosi sitten sen suosio kasvoi räjähdysmäisesti.
Paikaksemme valikoitui kätevästi Helsingin keskustassa sijaitseva Hakuna Matata Sup Rental, jossa melotaan Töölönlahden kauniissa maisemissa. Sää oli viime tiistaina pilvinen ja tuulinen, mutta onneksi lämmin ja sateeton, ja Töölönlahdella oli paljon suppailijoita. Mukanani oli ystäväni, Pikkuseikkoja-blogin Eira.
Leppoisasti nimetty Hakuna Matata Sup Rental (Hakuna matata on swahilia ja tarkoittaa ”ei huolta”) kuvaa hyvin suppailun luonnetta: letkeää kesäpäivän tekemistä. Hakuna Matata on tänä kesänä siirtynyt kesäkahvila Tyynin luota uuteen paikkaan Finlandia-talon taakse hiekkarannalle.
Meidät ottivat heti huomaansa paikan ystävälliset ja rennot työntekijät. Jätimme kengät ja laukut pukuhuoneeseen ja siirryimme saamaan oppia rannalle. Laji näyttää helpolta kun lautat lipuvat vedessä eteenpäin, mutta se olikin aluksi vaikeampaa kuin kuvittelimme. Mua alkoi yllättäen jännittää kunnolla, kun seisoin lautan päällä rannassa, ja vielä enemmän siinä vaiheessa, kun työntekijä työnsi lautan vesille ja SUP-lauta alkoikin keikkua ja jalkani täristä. Pysyin kuitenkin pystyssä.
Moni aloittaa suppailun lautan päältä polviltaan ja nousee seisomaan vasta kun lauta on kauempana rannassa. Osa aloittelijasta suppaa koko ajan polvillaan, koska siinä asennossa lauta on vakaampi eikä ole samalla tavalla vaaraa veteen horjahtamisesta kuin seisoessa. Ohjaajan mukaan polvilla ollessa pääsee kuitenkin etenemään hitaammin eikä kokemus ole yhtä hauska kuin seisten meloessa.
Eira aloitti lähdön polvillaan ja nousi seisomaan kun lauta oli parin metrin päässä rannasta. Mun oli pakko olla reippaampi kuin olinkaan ja aloittaa seisoma-asennossa, koska leikattu oikea polveni kestää huonosti polvillaan oloa.
Rannassa oli myös kelluntaliivejä korissa ja pohdimme hetken aikaa niiden ottamista, mutta huomasimme sitten, ettei kenelläkään aikuisella ollut niitä päällä. Mikä siinä veteen putoamisessa sitten meitä pelotti? Olemme kuitenkin molemmat uimataitoisia ihmisiä. Toinen jalkamme oli myös sidottu narulla lautaan niin, että mahdollisesti pudotessamme tuuli ei veisi lautaa.
Oikeastaan meitä ällötti, koska huomasimme vasta lahdella, että se on täynnä pitkiä vesikasveja, jotka ovat ihan veden pinnassa vielä keskellä Töölönlahteakin. Lisäksi jos olisimme olleet järkeviä, niin meillä olisi ollut vaihtovaatteet mukana, koska en nyt halunnut pudota veteen senkään takia, että olisin sitten joutunut pyöräilemään kotiin keskustan halki märissä vaatteissa. Meillä oli myös aikomus mennä vielä kahvilaan suppailun jälkeen.
Kauhunsekaisin tuntein aloimme meloa eteenpäin. Lauta oli kuitenkin ilahduttavan vakaa ja sillä eteni nopeasti. En jännitykseltä pystynyt melomaan täysin oikeaoppisesti niin, että olisin joka vedolla koukistanut polvia kunnolla ja saanut melomiseen enemmän voimaa keskivartalosta.
Onneksi sentään muistin suurimman osan ajasta pitää kädet suorina ja meloa ihan lautan vierestä. Koin myös helpoksi melan vaihtamisen kädestä toiseen. Käännökset olivat taas vaikeita, erityisesti kun aallot löivät vastaan, mutta lopulta sain aina ähellyksen jälkeen lautan käännettyä haluamaani suuntaan. Myötätuuleen oli kevyttä meloa, mutta vastatuuleen raskasta.
Menin ensiksi kaislikon viertä pitkin, koska siinä vesi oli tyyntä. Onnistuin tosin myös törmäämään kaislikkoon, heh, ja jouduin peruuttamaan sieltä pois. Jännitykseen auttoi se, että näin lastenkin suppailevan reippaasti.
Meloimme välillä takaisin rantaan lepuuttamaan jalkojamme, koska jatkuvan jännittämisen ja seisomisen takia jalkapohjani olivat kuin tulessa, sama tunne kuin olisin ollut luistelemassa. Onneksi olimme kuitenkin jo sen verran rohkaistuneet ja innostuneet, että päätimme mennä suppailemaan vielä toisen kerran, kun olimme hetken huilineet rantatuoleilla.
Toisella kertaa teimme jo pidemmän matkan mäen päällä olevan Sinisen Huvilan rantaan. Onnistuimme jopa keskellä Töölönlahtea törmäämään toisiimme, mutta selvisimme siitäkin kaatumatta. Osa suppaajista meloi sillan ali toiselle puolelle lahtea (silta pitää aina alittaa polvillaan).
Oli tunnelmallista meloa keskellä Töölönlahtea, jossa on kauniit maisemat. Aloittelijoina emme voineet jäädä pitkäksi aikaa paikoillemme ihailemaan maisemia, koska paikallaan seistessä oli vaikeinta pitää tasapainoa yllä. Oopperatalon ulkonäyttämöllä oli menossa samaan aikaan lindy hopin tai vastaavan paritanssin ulkotreenit, joten iloinen tanssimusiikki kantautui kuuluvasti Töölönlahdelle. Upea fiilis!
Loppujen lopuksi emme kumpikaan pudonneet lautalta. Työntekijät olivat vielä sanoneet meille, että tuona päivänä moni oli pudonnut lautalta, koska aaltoja oli niin paljon tuulisen sään takia. Kenties me sitten keskityimme niin täysillä lautalla pysymiseen, että emme ottaneet riskejä putoamisen suhteen. Meillä on myös molemmilla hyvä tasapaino, koska harrastamme tanssia ja pyöräilyä.
Suppailun jälkeen oli mahtava olo kun mitään ”pahaa” ei ollutkaan tapahtunut ja olimme ylittäneet omat pelkomme ja kokeilleet jotain uutta. Suppailu on myös tehokasta kokovartalotreeniä, erityisesti kyljille ja käsille. Samalla tulee oltua ulkona raikkaassa kesäsäässä ja vietettyä aikaa ystävän kanssa. Olimme kumpikin sitä mieltä, että haluamme suppaamaan uudestaankin!
Hakuna Matata Sup Rentaliin teet helpoiten varauksen heidän verkkosivuillaan olevan kalenterin kautta, missä näet samalla vapaat ajat. Aloittelijan kannattaa varata SUP-lauta tunniksi. Hakuna Matatasta voi vuokrata myös kajakin, kanootin tai soutuveneen.
HINNAT: SUP ja kajakki 15€/1h, 25€/2h ja lisätunnit 5€/h. Kanootti ja soutuvene 20€/1h, 30€/2h (vaikka kalenterissa 40€) ja 5€/h lisätunnit. Maksu rannassa aktiviteetin alussa.
Pääsimme suppailemaan bloggaajayhteistyöllä Hakuna Matata Sup Rentalin kanssa.
Hakuna Matata Sup Rentalin verkkosivut
Sateenkaarenmaalari 