Kolmas kerta toden sanoo: nimittäin kävin Taidehallissa kolme kertaa ennen kuin olin nähnyt kaikki Julian Rosefeldtin Manifesto-teoksen 13 videota!

Näyttelyssä olevat videot ehtii katsoa vähän yli kahdessa tunnissa, mutta itse olin kahdella ensimmäisellä kerralla paikalla liian lähellä museon sulkemisaikaa. Viimeisellä kerralla katsoin samalla osan videoista uudestaan. Onneksi pressikorttini avasi pääsyn näyttelyyn (Museokortin omistajat voivat myös jakaa kokemuksen useampaan osaan). Mutta mikäs siinä: viihtyisässä Taidehallissa on hauska käydä, ja taidemuseo sijaitsee kätevästi keskustan tuntumassa.

Filmi-installaatio Manifesto (2015) on kunnianosoitus taiteilijamanifestien traditiolle. Manifestin kirjoittaja ilmaisee taiteelliset periaatteensa, ja samalla usein pohtii sitä, kuka itse on.

Berliinissä asuva saksalainen Rosefeldt rakensi kollaasin 1900-luvun tärkeiden taidesuuntausten teksteistä ja yhdisti sisällöt nykypäivän tilanteisiin. Manifestit käsittelevät niin kuvataiteita, elokuvaa, teatteria kuin politiikkaa ja arkkitehtuuria. Näyttely on aikaisemmin nähty muun muassa Berliinissä, Lontoossa ja New Yorkissa, ja se on nyt osa Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmaa.

Näitä 13 runollista monologia tulkitsee australialainen tähtinäyttelijä Cate Blanchett (Carol, Blue Jasmine, Elisabet – Kultainen aikakausi). Manifesto esittelee samalla 48-vuotiaan Blanchettin uskomatonta muuntautumiskykyä. Hän esittää uskottavasti puhetyyliä myöten muun muassa jätelaitoksen tympääntynyttä työntekijää, sädehtivää uutisankkuria, pörssimeklaria, leskeä hautajaisissa, konservatiivista kotiäitiä ja humalaista punk-bändin laulajaa sekä hätkähdyttävimmässä videossa koditonta, alkoholisoitunutta miestä.

Hahmot ovat arkkityyppejä, joihin pelkistyy paljon yhteiskunnastamme ja nykyajasta. Yhteistä kaikille hahmoille ovat Blanchettin siniset silmät ja intensiivinen katse. Filmit ovat yhtä aikaa humoristisia, kauniita ja kriittisiä.

Jokainen filmi on omalla suurella skriinillään, jonka edessä on pitkä penkki. Koin itse näyttelykokemuksen tavallista rauhoittavammaksi, koska saatoin istua aina kerrallaan 10 minuuttia paikoillani. Tavallisesti näyttelyissä tulee käveltyä, seistyä ja juteltua paljon, mutta tämä on hiljainen ja enemmän keskittymistä vaativa kokemus.

Keskittymistä varten ei tosin tarvitse erityisesti ponnistella, koska pimeät museosalit kutsuvat hiljentymiseen ja filmit ovat vangitsevia. Huomaa, että Julian Rosefeldtillä, 52, on taustaa arkkitehtina ja kuvaajana. Filmit on tehty suurella tuotannolla kuin elokuvat. Onkin uskomatonta, että kaikki kohtaukset on kuvattu vain kahden viikon aikana eri puolilla Berliiniä ja sen lähiympäristössä! Cate Blanchettin on täytynyt omaksua nopeasti suuret tekstimassat ja erilaiset roolit.

Itseeni vetosivat miljöinä ja hahmoina eniten nostalginen nukentekijä ja kipakka koreografi. Koreografi-videossa tunnistin kuvauspaikan olevan Berliinissä sijaitseva Friedrichstadt-Palast-teatteri (oli kiinnostavaa nähdä nyt videolla teatterin suuret takatilat). Tanssijoiden hassut avaruusasut ovat pitkään pyörineestä The Wyld -revyystä, jonka näin Berliinissä keväällä 2015.

Cate Blanchett lausuu aina useamman manifestin per filmi, ja kannattaa ottaa toisen kerroksen aulasta mukaansa muovinen lehtiö, jossa kerrotaan jokaisen videon manifestit. Monologit ovat tosin niin abstrakteja ja korkealentoisia, että olisin itse kaivannut filmeihin suomenkielistä tekstitystä. Nyt osa manifesteista meni hieman ohi, koska en saanut selvää puheesta, kun samassa huoneessa oli useampi filmi yhtä aikaa päällä sekä en vain ymmärtänyt aina sanastoa.

Pidinkin manifesteiltaan eniten näyttelyn päättävästä opettajavideosta, jossa Blanchett korostetun selkeästi lausuu Stan Brakhagen Metaphors on Vision (1963), Jim Jarmuschin Golden Rules of Filmmaking (2000), Lars von Trierin Dogma 95:n ja pari muuta hienoa elokuva-aiheista manifestia.

Manifesteissa toistuu yleensä nuoren taiteilijan vimma ja kirkas visio sekä nuoruuden kapinnallisuus, uho ja ehdottomuus. Manifestin olemukseen kuuluukin julistavuus. Uusi taiteilijasukupolvi on astumassa esiin ja haluaa hylätä vanhat opit.

Manifestien lähes uskonnollista hurmosta korostaa jokaisessa videossa oleva monotoninen värssykohtaus. Välillä eri videoiden lauluista syntyy yhdessä kuoro. Osa teksteistä on harvemmin kuultuja ja jo lähes unohdettuja, osa tunnetumpia. Monet manifestit sisältävät taidenäkemysten lisäksi ajankuvaa ja purevaa yhteiskuntakritiikkiä.

Näyttelyssä ei saa valokuvata. Hankin itse sinne lipunmyynnistä kuvausoikeuden, mutta en saanut kuvata yksittäisiä videoita.

Taidehallissa on tänään keskiviikkona ilmaisilta klo 18-20! Taidehalli järjestää ilmaisiltoja aina kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona klo 18-20 näyttelyiden ollessa auki.

Manifesto Taidehallin verkkosivuilla

Manifeston kaikki filmit voi nähdä myös taiteilijan kotisivuilla.

Manifesto on esillä Taidehallissa 19.8.–15.10.2017.

Helsingin Taidehalli, Nervanderinkatu 3