Vaikka luulen tuntevani kaikki Helsingin teatterit, niin jälleen sain yllättyä siitä, etten tiennytkään Malenkiteatteria. Kuusi vuotta sitten perustetun ammattiteatterin esitystilat vaihtelevat, ja nyt se majailee Höyhentämän kellaritiloissa keskustan tuntumassa Korkeavuorenkadulla.

Kävin viime perjantaina Vähän niin kuin Alaskassa –esityksen ensi-illassa ja sen lähellä Latva-viinibaarissa ystäväni Sallan kanssa. Näytelmän teksti on Nobel-palkitun englantilaisen kirjailijan Harold Pinterin (1930-2008) kynästä.

Pinterin näytelmä on saanut innoituksensa neurologian professorin Oliver Sacksin kirjasta Awakenings (1973), joka kertoo unitautiin sairastuneista. Näytelmää katsoessa mieleeni tulikin kirjaan pohjautuva tunnettu yhdysvaltalainen elokuva Heräämisiä (1990). Olen nähnyt aiemmin Sacksin toiseen hittikirjaan perustuvan, yhtä aikaa hauskan ja surullisen näytelmän Mies joka luuli vaimoaan hatuksi.

Vähän niin kuin Alaskassa -näytelmän taustalla on vuosina 1915-1926 Euroopassa ja lopulta muuallakin maailmassa levinnyt kulkutauti, joka sai jotkut vaipumaan unen kaltaiseen katatoniseen tilaan. Lääkäri Constantin von Economo onnistui lopulta määrittelemään taudin ja se ristittiin unitaudiksi. Vuosikymmenien kuluttua tautiin kehitettiin lääke, jonka avulla potilaat saatiin vihdoinkin heräämään. Sitten paljastui, että herääminen oli vain väliaikaista.

Pinterin näytelmässä Deborah herää unenkaltaisesta tilastaan, kun lääke on viimein löydetty. Hän on saanut unitaudin 16-vuotiaana, eikä ymmärrä, että on nukkunut 29 vuotta. Kaikki hänen ympärillään on muuttunut, samoin kuin hän itse.

Deborah on sekavassa tilassa ja yrittää hahmottaa sitä, mitä on tapahtunut. Hän on keski-ikäisen naisen ruumiissa, vaikka hänen mielensä on leikkisän ja flirttailevan nuoren tytön.

Paikalle tulee Deborahin sisko Pauline, joka yrittää kertoa Deborahille, mikä kaikki on muuttunut. Deporah ei tunnista vanhentunutta siskoaan, jonka kanssa oli aiemmin läheinen. Näytelmän kolmas henkilöhahmo, lääkäri, on tässä toteutuksessa ääni nauhalla.

Tiia Rantala eläytyy hyvin elämäniloisen, eläväisen ja hämmentyneen Deborahin rooliin. Rantala on myös Malenkiteatterin perustaja. Nuppu Koivu esittää Paulinea, joka on siskoista hillitympi ja vakavampi. Kovia kokenut Pauline on jäänyt huolehtimaan nukkuvasta siskostaan.

Pauline on jatkanut elämäänsä sisaren sairastuttua, mennyt naimisiinkin, vaikka samalla hänenkin elämänsä tuntuu jähmettyneen. Fyysinen toteutustapa on hyödyntänyt näyttelijöiden tanssiopintoja. Vesa Purokuro toimii ääninäyttelijänä lääkärinä.

Pieni teatteri tekee katsomiskokemuksesta intiimin. Valkoinen lava on koristeltu vihrein huonekasvein. Tilaa ei määritellä tarkemmin, mutta se tuo mieleen sairaalan oleskeluhuoneen. Epätila toimii hyvin Deborahin mielen kuvastajana, sillä hän on ollut vuosikymmeniä henkisesti poissa, kuitenkin läsnä jossain. Hän on katatonisen tilansa aikana pystynyt kävelemään autettuna sekä välillä yllättäen liikkunut nopeutetusti.

Vähän niin kuin Alaskassa käsittelee sisaruutta, toteutumattomia unelmia, elämän hetkellisyyttä ja odottamattomia sattumia, jotka muuttavat koko elämän kulun. Vaikka tarinan lähtökohta on koskettava tragedia, tekee mielenkiintoinen aihe ja hauska kerrontatapa esityksestä valoisan.

Näin esityksen pressilipulla ensi-illassa perjantaina 13.10.2017. 

Näytöksiä on 22.10.2017 asti.

Kuvat: Malenkiteatteri

Vähän niin kuin Alaskassa -näytelmä Malenkiteatterin verkkosivuilla

Teksti: Harold Pinter
Suomennos: Juha Siltanen
Ohjaus: Sonja Järvisalo
Näyttämöllä: Tiia Rantala ja Nuppu Koivu
Ääninäyttelijä: Vesa Purokuru
Valot: Joonas Kauhanen
Äänisuunnittelu: Tiia Rantala
Lavastus ja puvustus: työryhmä
Näyttelijäntyön mentori: Ragni Grönblom-Jolly
Tuotanto: Malenkiteatteri