Jos miljoonakaupunki alkaa kyllästyttää, pääsee Tokiosta myös lukuisille päiväretkille. Edellisen viikon lauantaina matkasin ystäväni Hannan kanssa muutaman tunnin matkan Tokiosta Hakonen luonnonpuistoon Ashi-järven rannalle. Tavoitteenamme oli nähdä kuuluisa Fuji.

Fuji on Japanin tunnus, Japanin suosituin yksittäinen turistikohde ja Japanin korkein vuori. Japanilaisille pyhä vuori sijaitsee Honshūn saarella noin sadan kilometrin päässä Tokiosta. Tulivuori on viimeksi purkautunut vuonna 1707.

Fujille voi kiivetä vain heinä-elokuussa, ja nouseminen polkua pitkin huipulle kestää noin viisi tuntia. Reitti on kuulemma hyvin merkitty ja kohtuullisen helppo.

Matkasimme ladattavilla Pasmo-matkalipuilla ensiksi Tokiossa puolen tunnin ajan parilla metrolla ja paikallisjunalla Shinjukun juna-asemalle. Siellä ostimme aamiaiseväät ja automaatista liput Odawaran kaupunkiin menevään paikallisjunaan ilman paikkavarauksia. Japanilaisissa paikallisjunissa ei saisi syödä, mutta hätä ei lue lakia… Junalipun taas sai 1190 jenillä eli noin yhdeksällä eurolla.

Paikallisjunassa pitkät penkit ovat vastakkain kuten tokiolaisessa metrossa eli siellä ei voi istua rauhassa kahden hengen paikoilla. Tämä oli selvästi edullisin tapa matkustaa Odawaraan ja sieltä Hakoneen, vaikka on mahdollista matkustaa myös nopeammin ja mukavammin kalliimmilla junilla tai bussilla.

Parin tunnin junassa istumisen jälkeen saavuimme Odawaran asemalle. Siellä olisi voinut käydä vierailulla Odawaran linnassa tai kehutussa vuoristo-onsenissa, jotka jäivät nyt aikataulumme takia valitettavasti väliin. Moni jää Odawaran kaupunkiin tai Ashi-järvellä olevaan kylään yöksi hotelliin, jolloin heillä on aikaa tsekata parissa päivässä kaikki tärkeimmät nähtävyydet alueelta.

Me jatkoimme saman tien asemalta matkaa uudella junalla lyhyen matkan Hanoke-Yumoton asemalle, joka sijaitsi kauniin luonnon ja pienen kaupungin keskellä.

Saimme Odawaran juna-aseman turisti-infosta kartan ja hyvät englanninkieliset ohjeet, joiden avulla suuntasimme Hanoke-Yumotoon ja siellä juna-aseman vieressä olevalle bussipysäkille. Siitä lähti vähän edullisempi mutta tunnin ajan matkaava paikallisbussi ja vähän kalliimpi, mutta alle puolessa tunnissa Ashi-järvelle matkaava bussi. Reitti on kartassa merkitty nimellä Hakone Tozan Bus.

Hanoke-Yumotosta voi myös matkata bussilla Kawaguchi-järvelle. Sieltä kulkee bussi Go-goomeen (”viides asema”), josta voi kiivetä Fujille. Kauempaa Ashi-järven toiselta puolelta Gooran pikkukaupungista olisi myös voinut matkustaa köysiradalla (Hakone Ropeway) vuorille ja ylittää savuavan, vulkaanisen Oowaku-laakson. Kuitenkin turisti-infon oppaan mukaan köysirata, samoin kuin Ashi-järven sightseeing-risteilyalukset, olivat poissa käytöstä meidän retkemme aikana.

Matkasimme siis nopeammalla bussilla Ashi-järven rannalle, missä sijaitsi pieni vuoristokylä. Ajoimme ensiksi pari pysäkkiä liian pitkälle ja palasimme kävellen takaisin päin, vaikka myöhemmin kävelimme saman matkan taas takaisin nähtävyyksille.

Kylää oli mainostettu hyvänä paikkana syödä, ja siellä olikin useita ravintoloita. Menimme lounaalle kivaan ja rauhalliseen ravintolaan, jonka ikkunoista oli kaunis näkymä järvelle ja näyttäville risteilyaluksille.

Jatkoimme ravintolasta läpi Hakone Sekishon, joka on täydellinen kopio muinaisesta Tokugawan tarkastuspisteestä. Halutessamme olisimme voineet ostaa pääsyliput sisälle dramaattisen mustiin museotaloihin tai niiden takana mäellä olevalle näköalapaikalle.

Vaikka Tokiossa oli tuolloin lämmin huhtikuun alun päivä, niin viileässä vuoristossa oli käyttöä kevättakille, kaulaliinalle ja sormikkaille. Hannalla oli jopa päällään kaksi takkia ja pipo! Onneksi sää oli kuitenkin aurinkoinen ja tyyni.

Kävelimme katsomaan metsäpolkua, jota reunustivat 400-vuotiaat, korkeat seetripuut (Ancient Cedar Avenue). Metsässä tuntui siltä kuin olisi ollut Suomessa!

Innostuimme, kun näimme mäenrinteellä sinisen putken sisällä liukuportaat ylös, ja matkasimme niillä tasanteella. Sieltä löytyi kallis ja tylsän oloinen taidemuseo Nakukawa Art Museum, jossa emme vierailleet. Museonkahvilassakin vierailu olisi vaatinut sisäänpääsylipun, joten menimme mieluummin suklaaleivokselle kylässä olevaan kahvilaan.

Koko tämä kävelyreittimme kulki järven rantaa myötäillen, ja saavuimmekin rannalla olevalle näköalapaikalle. Järven toiselle puolella siinsi komea Fuji.

Kuulemma meillä oli onnea matkassa, sillä alueella on usein niin sumuista, ettei Fujia näy ollenkaan. Järvessä on myös suuri torii eli oranssinpunainen portti temppelille. Lähellämme oikealla puolella taas kohosi Hakone-vuori.

Kuljimme parin toriin läpi metsäisellä Hakone-vuoren rinteellä kohoavalle temppelille. Hakone-jinja Shrine on rakennettu jo vuonna 757. Se on maksuton ja aina auki.

Fujin lisäksi temppeli oli matkan huippukohta, koska sinne vei kaunis ja mutkitteleva reitti ylös vuorenrinnettä. Reitin varrella oli patsaita, lyhtyjä, penkkejä, askelkiviä ja pieniä pyhäkköjä.

Temppelin alueella näkyi myös eniten muita turisteja. Suurin turistirysä oli vedessä oleva torii-portti, jonka edessä oli pitkä selfie-jono.

(Alla olevat kuvat temppelistä voit halutessasi klikata isommiksi.)

 

Temppelin jälkeen päätimme palata Tokioon, jossa kävimme väsyneinä syömässä myöhäisen illallisen kiinalaisessa ravintolassa. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että Hakone-retkestä jäi meille molemmille aavistuksen pettynyt olo, koska odotimme suurempia elämyksiä, ainakin vaivannäköömme nähden (yhteensä yli kuusi tuntia matkustamista).

Emme olleet ehkä ottaneet etukäteen tarpeeksi selvää reitistä ja parhaimmista nähtävyyksistä. Veikkaan, että retki on kiehtovampi, jos pääsee lähemmäksi Fujia, liikkumaan köysiradalla tai risteilyaluksilla tai käymään onsenissa vuoriston kuumassa lähteessä.

Alueelta löytyisi myös toista retkeä ajatellen esimerkiksi historiallisia teehuoneita, Antoine de Saint-Exupéryn satuun perustuva Pikku prinssi -museo, satavuotias ranskalainen puutarha ja Hakonen ulkoilmamuseo, jossa on merkittävä japanilaisen ja eurooppalaisen veistostaiteen kokoelma.

Nytkin retki oli toki raikas, erilainen, edullinen ja hauska kokemus! Erityisesti Fuji ja vuoristotemppeli olivat vaikuttavia.

Kaikki bloggauksen kuvat ovat Moto G5 -älypuhelimellani ottamia.