Matkasin viime lauantaina metrolla Tokion keskustaan Minaton erillisalueelle (kaupunki on jaettu erillisalueisiin). Menin siellä piknikille Hamamatsuchō-metroaseman vieressä sijaitsevaan Kyū Shiba Rikyū -puutarhaan. Paikka tunnetaan myös nimellä Kyū Shiba Rikyū Onshi Teien eli Entiset Shiba-huvilan puutarhat.

Alkuperäinen tarkoitukseni oli mennä piknikille kahden vaihtarikaverini kanssa, mutta kumpikaan ei sitten jaksanutkaan lähteä. Sovimme, että menen puutarhaan yksin iltapäivällä, ja suuntaan heidän kanssaan illalla syömään ja baareilemaan Shinjukuun.

Kyū Shiba Rikyū -puutarha on toinen kahdesta Edo-kauden (1603—1868) klaanipuutarhoista, jotka ovat vielä jäljellä modernissa Tokiossa. Toinen on Koishikawa Kōrakuen -puutarha asuinalueellani Bunkyoossa, joten sielläkin pitää vielä käydä. Kyū Shiba Rikyū -puutarhaa sanotaan yleensä yhdeksi kauneimmista puutarhoista Tokiossa, ja aiemmin sitä kutsuttiin Japanin kauneimmaksi maisemaksi.

Kyū Shiba Rikyū -puutarha on todella ihana! Korkeiden ja modernien rakennusten ympäröimä klassinen viheralue tarjoaa jännän maiseman. Myös hyvin japanilaisen maiseman, sillä japanilaiset rakastavat yhdistää ristiriitaisia asioita, koska ne tarjoavat mielenkiintoista katseltavaa. Lisäksi Kyū Shiba Rikyū Garden on mitä klassisin japanilainen lampipuutarha.

Innostuin valokuvaamaan siellä paljon älypuhelimellani, koska ajattelin blogata japanilaisen puutarhan erityispiirteistä. Jotkut puutarhan kohdat ovat tosin tällä hetkellä suljettuja korjaustöiden takia.

Pidin viime marraskuussa esitelmän japanilaisista puutarhoista Metropoliassa käymälläni japaninkielen kurssilla, joten ajattelin nyt jakaa teille tietojani. On ollut kiehtovaa nähdä Tokiossa konkreettisesti kaikki puutarhojen yksityiskohdat, joista luin talvella Suomessa. Täällä olen tosin huomannut sen, että puutarhoissa on usein myös katsomon muotoon aseteltuja penkkirivejä, joilla on tarkoitus lepuuttaa jalkoja ja ihailla puutarhaa.

Tänä päivänä japanilainen puutarha on maailman suosituin puutarhatyyppi. Niitä löytyy kaikkialta ympäri maailmaa niin julkisina puutarhoina kuin ihmisten kotipihoilta, myös Suomesta. Suuren suosion syynä on japanilaisten puutarhojen rauhallinen tunnelma. Japanilaiset ajattelevat, että puutarhan kuuluu auttaa mietiskelyssä.

Japanilaiset puutarhat luovat värimaailmansa vihreän eri sävyistä, joita korostavat valkoinen sora ja vihertävän harmaat kivet. Puutarhat ovat ympärivuotisia, koska kivet, hiekka, ikivihreät kasvit ja havupuut eivät muutu vuodenaikojen mukaan.

Yksi suuri ero länsimaalaisiin puutarhoihin on se, että japanilaisissa puutarhoissa ei käytetä kukkapenkkejä. Kukkia löytyy kyllä puista ja pensaista.

Jokainen kasvi valitaan muotonsa perusteella (bonsai-puita nähneet tietävät, kuinka tärkeää kasvin muoto on japanilaisille viherpeukaloille). Kasveja muotoillaan leikkaamalla, jotta tuotaisiin esiin kasvin luonnollinen sopusuhtaisuus. Tätä länsimaalaiset pitivät alunperin teennäisenä ja keinotekoisena kun he saapuivat Japaniin, mutta sittemmin mielipide on muuttunut. Kasvien aaltoilevat ääriviivat luovat rytmiä ja liikettä.

Toinen suuri ero kukkapenkkien puuttumisen lisäksi on se, että Japanissa harmonia löytyy epäsymmetriasta, kuten parittomasta määrästä kasveja, jotka ovat myös erikorkuisia, jotta kasviryhmä vaikuttaa monipuoliselta.

Tärkeitä peruselementtejä ovat kivet, vesi, kivialtaat, valkoinen hiekka, astinkivet, sillat, sinisade, aita ja kivilyhdyt. 

Kivet ovat tärkeitä ja niiden tulee näyttää siltä, kuin ne olisivat luonnollisella paikallaan. Kivet symboloivat Japanin vuoristoista maastoa. Kivi voi muotonsa ja kokonsa puolesta edustaa esimerkiksi pyhää vuorta, kukkulaa, taivaallista venettä, kurkea tai kilpikonnan kuorta.

Puutarhurit voivat rahdata sopivia kiviä pitkienkin matkojen takaa. Kivessä oleellista on mielenkiintoinen muoto.

Puutarhan vesi symboloi Japanin nopeasti virtaavia jokia. Rakennetut vesiputoukset tuovat mieleen vuorten korkeuden. Lammet ovat usein epäsymmetrisen muotoisia, jotta vaikutelma olisi luonnonmukainen. Perinteisiä lammen muotoja ovat esimerkiksi pullokurpitsa, virtaava joki ja pilvi.

Kivialtaissa on mukana bambukauha eli hishaku. Vesi virtaa bambukourua pitkin kivialtaaseen. Altaat ovat nykyään usein vain koristeita, mutta niiden tulee silti näyttää käytännöllisiltä. Kyū Shiba Rikyū -puutarhassa on suureen kiveen kaiverrettu pieni allas (rituaalista) käsienpesua varten, mutta en tajunnut valokuvata sitä.

Sinisateen muodostamat lehtikujat taas ovat puutarhan kunniapaikalla.

Litteät astinkivet johtavat jonnekin, kuten tee- tai huvimajalle. Kyū Shiba Rikyū -puutarhassa erilaiset viehättävät astinkivet kuljettavat puutarhan ympäri. Japanilaisessa puutarhassa ei kuulu vaellella sinne tänne nurmikolla, vaan astella kiviä tai polkua pitkin. Usein reitin on tarkoitus kiemurrella ja paljastaa kulkijalle yllätyksiä puutarhasta.

Valkoinen hiekka luo tyyntä ja puhdasta tunnelmaa. Hiekkaan haravoidaan kuvioita, jotka tuovat usein mieleen veden virtauksen tai aallot. Tätä elementtiä en tosin nähnyt Kyū Shiba Rikyū -puutarhassa.

Silta on usein tärkeä osa puutarhaa, esimerkiksi kaareva puusilta tai sahanteräkuvioinen silta. Kyū Shiba Rikyū -puutarhassa on lukuisia erilaisia siltoja yli lammen. Ne voivat tuntua vähän jännittäviltä, koska niissä ei ole kaiteita.

Aidoissa suositaan luonnonmateriaaleja kuten bambua, risua tai kaisloja, ja vältetään nauloja, joiden sijasta voidaan käyttää hamppunarua. Aitaa käytetään usein lyhyenä serminä tai näköesteensä sen sijaan, että se kulkisi puutarhan päästä päähän. Puutarhan muurit on perinteisesti tehty savesta, joka on kalkittu valkoiseksi.

Kivilyhtyjä on neljää eri mallia:

• Varreton oki-gata asetetaan litteälle kivelle.
• Perinteinen malli tachi-gata on lähtöisin temppeleistä ja pyhäköistä, ja tunnetuin malli on kuusireunainen.
• Vaatimattomamman ikegomi-gatan jalka isketään maahan.
• Matalat, jalalliset lyhdyt näyttävät hyvältä veden äärellä pensaiden keskellä.

Rinne- ja lampipuutarhassa kaikki on oikeastaan rakennettu, eli kyseessä eivät ole sillä paikalla alunperin sijainneet lammet, purot, saaret, mäet saati kivet. Keskelle järveä tai lampea rakennetaan saaria. Kumpuileva maisema luodaan rakentamalla kumpuja ja mäkiä. Tämä on vastakohta länsimaalaisten puutarhojen tasoitetulle maalle.

1100-luvulta alkaen puutarhoihin rakennettiin polkuja, jotta puutarhaa saattoi ihailla eri suunnista. Aiemmin puutarhoja kuului ihailla vain etäältä esimerkiksi näköalatornista tai soutuveneestä käsin.

Lammen pinnasta pistää usein esiin kivi, joka edustaa vedestä päätään nostavaa karppia. Lammessa voi olla oikeitakin kaloja, kuten Kyū Shiba Rikyū -puutarhassa olevat karpit.

Muita puutarhatyyppejä ovat zeniläisen tunnelman luovat suorakaiteen muotoiset kivipuutarhat, jotka pyrkivät vangitsemaan sen, mikä on ikuisesti muuttumatonta. Tästä ovat variaationa sammalpuutarhat.

Teepuutarha- eli käytäväpuutarhaan sijoitetut elementit taas auttavat vieraita puhdistamaan sekä sielunsa että ruumiinsa kun he lähestyvät teemajaa astinkiviä pitkin. Taakse jäävät maallisen elämän kaoottiset kiireet. Teemajaa (tai esimerkiksi huvimajaa) ei tule nähdä heti portilta, vaan jokainen askelma puutarhassa paljastaa uusia yllätyksiä.

Pihapuutarhat taas ovat japanilaisten kotien ja yritysten sisäpihojen pieniä puutarhoja, joita ihaillaan talosta käsin, esimerkiksi seinättömältä ja korotetulta käytävältä. Niissä yhdistetään usein muiden perinteisten puutarhojen elementtejä. Minipuutarha voidaan luoda minne vain, jopa kerrostalon pohjakerroksen ikkunan alle.

P.S. Kävin viime sunnuntaina taas Shinjuku-Gyoen -puutarhassa, jota voin todella suositella puutarhojen ystävälle! Se on monta kertaa suurempi kuin Kyu Shiba Rikyu Garden. Ehdin nyt nähdä vasta puutarhan alkuosan, koska olin siellä vain parin vaihtarikaverin kanssa piknik-lounaalla ennen kuin jatkoimme Shibuyaan, mutta aion mennä sinne vielä uudestaan.

Kaikki bloggauksen valokuvat ovat ottamiani. 

Lähde:
Yoko Kawaguchi: Japanilainen puutarha – inspiraatiosta toteutukseen
(suom. 2003, Plataani)

Kyu Shiba Rikyu -puutarhaan maksaa sisälle 150 jeniä eli noin euron ja 10 senttiä.

Puutarha on auki joka päivä (paitsi 29.12.—1.1.) klo 9—17, ja sisään pääsee puoli viiteen asti.

Hyvä tietää: Tokiossa julkiset puistot ovat yleensä auki ympäri vuorokauden, mutta puutarhat menevät kiinni jo viideltä.

Tutustu Kyu Shiba Rikyu -puutarhaan englanninkielisillä japan-guide.com verkkosivuilla