Kaikki Tokiossa tuntemani ihmiset, jotka ovat nähneet uuden digitaalisen taiteen museon videoesittelyjä netissä, ovat saman tien rynnänneet ostamaan nettikaupasta lippuja sinne. Myös itse vaikutuin kun näin videot valtavasta, hämärästä museosta, jossa seinillä liikkuu kukkia, valoja, animoituja ihmisiä ja outoja eläimiä. Tämän viikon tiistaina matkasin museoon yli 10 hengen vaihtariporukan kanssa ja lumouduimme kaikki.

teamLab-kollektiivi koostuu neljästäsadasta japanilaisesta taiteilijasta, ohjelmoijasta, insinööristä, animoijasta, matemaatikosta ja arkkitehdista. Ryhmä on tämän vuoden kesäkuun loppupuolella avannut ensimmäisen pysyvän näyttelytilansa Tokioon. Tämä digitaalisen taiteen museo (kokonimeltään MORI Building DIGITAL ART MUSEUM teamLab Borderless) löytyy Palette Town -alueelta Odaibasta, keinotekoiselta ja futuristiselta saarelta Tokionlahdelta. Museoon mennään sisälle suuren, sateenkaarenvärisen maailmanpyörän alta.

Museokokemus on immersiivinen eli siihen uppoaa kuin videopeliin. Uppoamisen tunteen synnyttävät salaperäinen musiikki, liikkuvat teokset ja se, että kävijä itse etsii paikkoja ja suorittaa erilaisia tehtäviä museossa.

Tila on jaettu kolmeen pääalueeseen, jotka ovat kukkametsä, perhoslaakso ja urheilullinen metsä. Kukkametsässä- ja perhoslaaksossa seinät ja lattiat ovat nimenmukaisesti täynnä liikkuvia ja muuttuvia kukkia ja perhosia. Nämä tilat ovat satumaisen kauniita.
Tilat sisältävät kuitenkin myös monia muita huoneita, joista löytyy esimerkiksi huone täynnä väriä vaihtavia lamppuja, laservalohuone, kristalliverhohuone ja avaruusmainen musiikki- ja valoshow, joka katsotaan pimeässä huoneessa suuressa verkossa maaten.

Kävimme myös mystisessä teehuoneessa, jossa ostimme 500 jenillä (vähän alle neljällä eurolla) teeluettelosta japanilaiset teet. Kyseessä ei ollut tavallinen tee-elämys, vaan tarjoilija kaatoi kuppiimme lämmintä teetä, josta alkoi saman tien kasvaa virtuaalinen kukka, joka jakaantui useammaksi kukaksi ja karkasi lopulta kasvamaan ja hajomaan pitkin pöytää ja seinää.

Urheilullinen metsä on hauskin ja toiminnallisin osuus. Tilan lattia kumpuilee kuin mäki ja on yllättävän liukas, joten ennen sinne menoa voit vuokrata paremmat jalkineet. Itse pyllähdin kerran maahan kun kenkäni liukuivat niin paljon, sekä minulla oli vaikeuksia mäellä niin laskeutumisessa kuin kipuamisessa.
Urheilullisessa metsässä voi hyppiä trampoliinimetsässä, tasapainoilla eteenpäin heiluvassa keinumetsässä, telmiä jättiläisilmapallojen kanssa, piirtää oman merenelävänsä, joka herää eloon seinällä sekä laskea liukumäkeä ja samalla yrittää osua virtuaalisiin hedelmiin.


Museo on pimeä ja sokkeloinen, ja huoneista lähtee yleensä useita ovia eri suuntiin. Osa huoneista ja ovista on hankalasti löydettävissä, ja vain sinnikkäimmät kävijät löytävät kaikki huoneet.
Kadotin itse kaverini viisi minuuttia sen jälkeen kun olimme saapuneet museoon, joten harhailin jonkin aikaa yksin. Törmäsin sitten Amerikan aasialaisiin kavereihini Aimeeniin ja Eriniin, ja kiersin museon heidän kanssaan lähes viiden tunnin aikana, sekä törmäsimme välillä muihin kavereihimme. Jouduimme jonottamaan pimeään verkkohuoneeseen noin puoli tuntia ja joihinkin seikkailullisen metsän tehtäväosuuksiin ja teehuoneeseen piti myös jonottaa, mutta muuten huoneisiin saattoi vain kävellä.
Museossa olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa, mutta minulla oli jo kiire testaamaan Odaiban Hello Kitty -kahvilaa (lue tästä bloggaukseni siitä) ja sitten asuntolaan kirjoittamaan esseeni loppuun ennen keskiyön deadlinea.

Museosta löytyy myös hiljaisia levähdyshuoneita juoma-automaatteineen ja wc-tiloineen, jos kaipaa välillä taukoa immersiivisestä kokemuksesta. Miinusta vain siitä, että museo oli todella ruuhkainen kun saavuimme sinne vähän ennen puoli kolmea. Kuitenkin iltakuuden jälkeen museossa alkoi olla väljää, ja suosittelenkin suuntaamaan sinne vähän illemmalla. Yleensähän museoissa pörrää eniten ihmisiä juuri iltaisin kun paikalliset ovat päässeet töistä, mutta Odaiban saari tuntuu olevan ennen kaikkea päiväretkikohde. Odaibassa on yllättävän hiljaista iltaisin, vaikka saaren ostoskeskukset ja huvittelupaikat ovat auki ysiin asti illalla.


Digital Art Museum pääsee parhaiten oikeuksiinsa videoissa eikä suttuisissa kuvissa. Älypuhelimellani oli lähes mahdotonta saada hyviä kuvia hämärässä museossa. Koska en jaksa ladata videoitani Youtubeen, niin käyhän katsomassa ne Instagram-sivuiltani (tässä suora linkki videoihin ElisaHele-profiilissani).
HUOM! Museon saman päivän liput myydään tiskiltä loppuun jo aamupäivän aikana, joten kannattaa ostaa päiväkohtaiset etukäteisliput netistä.
MORI Building DIGITAL ART MUSEUM teamLab Borderless (tutustu nettisivuihin täältä)
Liput aikuisilta 3200 jeniä (noin 24 euroa) ja lapsilta 1000 jeniä (7,50 euroa)
Aukioloajat:
”Mon–Thu 11:00–19:00 (21:00**)
Fri & Holiday Eve 11:00–21:00 (22:00**)
Sat 10:00–21:00 (22:00**)
Sun & Holiday 10:00–19:00 (20:00**)
**During Jun 21 – Aug 31 museum is open longer hours.
*Last entry 1 hour before the museum closing time.
*Hours may vary depending on the season.”
Oon jo aiemmin kommentoinut tätä muistaakseni instassa tai facebookissa mutta pakko taas todeta, että ihan mieletön paikka!! Tuolla saisi kuvattua upeita kohtauksia johonkin elokuvaankin mutta onkohan se tekijänoikeudellisesti mahdollista. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi! Näyttely on tosiaan käsittämättömän upea elämys!
Voi olla, että kuvauslupa irtoaisi kun sitä kysyisi etukäteen museosta ja hoitaisi vaadittavat paperityöt. Monet museot näkyvät myös elokuvissa ja saavat siitä ilmaista lisämainosta. Tämän museon kohdalla tekijänoikeusasia olisi siinä mielessä helppo, että teokset tehneet taiteilijat itse pyörittävät kyseistä museota.
TykkääTykkää