Ehdin pitää elokuun alussa viikon lomaa Tokiossa ennen kuin koitti paluulento Helsinkiin. Toyo yliopiston jäähyväisjuhla oli takana päin ja kevätlukukausi (huhtikuun alusta heinäkuun loppuun) oli taputeltu kasaan.

Vasta nyt minulla oli sen verran ylimääräistä rahaa, että saatoin matkustaa Tokiosta pidemmälle kuin ihan lähikaupunkeihin. Koska kaikki vaihtarikaverini olivat jo käyneet aiemmin keväällä ja kesällä Osakassa ja Kiotossa, päätin sitten suunnata niihin yksin. Elämäni Tokiossa oli myös niin sosiaalista, että hetki omaa aikaa tuntui ihan tervetulleelta vaihtelulta.

Valitsin kolmen päivän reissuni kohteiksi Osakan, Kioton ja Naran. Osaka on Tokion ja Jokohaman jälkeen Japanin kolmanneksi suurin kaupunki. Historiallinen Kioto taas on yleensä suosituin kohde Japanissa. Lisäksi niiden välinen välimatka on paikallisjunalla vain puoli tuntia tai luotijunalla 15 minuuttia. Osakan ja Kioton lähellä taas sijaitsee Naran kaupunki, joka on kuuluisa peurapuistostaan.

Matka

Vertailtuani eri matkustustapoja tulin siihen tulokseen, että lentäminen oli yllättäen puolet edullisempaa ja nopeampaa kuin luotijunalla matkustaminen. Lentäminen oli myös paljon nopeampaa kuin halvemmalla ja epämukavammalla Tokio-Kioto välin yöbussilla liikkuminen (yöbussilla matka kestää kahdeksan tuntia).

Katsoin lentolippujen hintoja Skyscanner-verkkosivuston kautta. Sain meno-paluu liput japanilaisilta halpalentoyhtiöiltä yhteensä 130 eurolla. Vaikka lentäminen on epäekologisin vaihtoehto, niin tiukalla aikataulullani ja kengännauhabudjetillani se oli nyt järkevin valinta.

Tosin onnistuin sähläämään niin paljon, että menomatkalla myöhästyin aamulla kaksi kertaa lentokenttäjunasta, joka kulkee vain 50 minuutin välein. Ensimmäisellä kerralla menin ajatusvirheestä väärälle asemalle ja toisella kerralla varasin kävelymatkaan liian vähän aikaa. Ei kannata siis liian orjallisesti uskoa Google Mapin optimistisia kävelynopeuksia, eikä niissä ole edes laskettu aikaa junalipun ostamiseen automaatista, mihin voi lisäksi olla jonoa. Tämän törppöilyn takia missasin myös lentoni!

Hyppäsin silti Nipporin juna-asemalla uuteen Skyliner-lentokenttäjunaan ja mietin 47 minuuttia kestäneen junamatkan aikana, mitä teen. Voin sanoa, että tunnelmat olivat aika stressaantuneet.

Naritan lentoasemalla yritin vielä sinnikkäästi ehtiä lennolleni. Ajattekin toiveikkaasti, että saattoihan lento olla myöhässä. Kuitenkin check in oli jo mennyt kiinni. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että olisin skipannut Osakan, palannut asuntolaan ja ostanut lipun yöbussiin Kiotoon. Päätin kuitenkin, etten jätä Osakaa väliin.

Ostin lentokentältä lipun seuraavaan Osakaan menevään lentokoneeseen 130 eurolla eli matkakustannukseni tuplaantuivat. Lisäksi vain käteinen kelpasi maksuun, joten juoksin lentokentän pankkiautomaatille ja takaisin check in -pisteelle.

Lentolipun myynyt virkailija sanoi, että minulla on kolme minuuttia aikaa mennä turvatarkastuksen läpi. Ehdin kuin ehdinkin, koska turvatarkastuksessa jonossa edessäni oli vain yksi ihminen. Saavuin portille samalla hetkellä kun tämän lennon matkustajia kehoitettiin menemään sisälle koneeseen.

Suomessa oli tuolloin vielä aamuyö, mutta lähetin hyvälle ystävälleni viestin, jossa pyysin häntä lainaamaan minulle rahaa, koska tiesin hänellä olevan säästöjä. Onneksi hän heräsi siinä vaiheessa kun kone laskeutui puolentoista tunnin jälkeen iltapäivällä Osakaan.

Kuitenkin rahansiirtopalvelun siirrossa kesti niin kauan, että sain rahan vasta keskiyöllä tililleni. Selvisin tuon päivän Osakassa tililläni olevalla vain muutamalla kymmenellä eurolla. Lisäjännitystä toi se, että Japanissa Visa-kortilla pienin automaatista nostettava summa on noin 85 euroa, ja lähes kaikkialla käy maksuvälineenä vain käteinen. Sain vaeltaa nälkäisenä Osakassa etsimässä ruokapaikkoja, jotka hyväksyvät korttimaksut Visalla.

Osaka

Matkasin ensiksi lentokentältä metrolla Hotel Diamondiin. Nimen täytyy olla ironinen, koska kyseessä oli kenties kaupungin edullisin ja karuin hotelli. Yksi yö futon-patjalla omassa minihuoneessa maksoi halvimmillaan vain 1100 jeniä eli kahdeksan euroa (tämä oli minun valintani: huoneessa oli tuuletin,  mutta ei ilmastointia).

Hotelli oli jopa vähän pelottava, koska muiden asukkaiden äänet käytävältä kantautuivat hyvin huoneeseen ja osa kerroksista oli varattu tupakoijille, jotka saivat siis polttaa futon-sängyllä loikoillessaan (hississä varoitettiin nukahtamasta palavan tupakan kanssa…). Tunnelmaa pehmensivät vastaanottotiskillä hääräävät kaksi hotellin villakoiraa. Japanilaiseen tapaan hotellihuoneeseen ei saanut mennä ulkokengillä, vaan ne piti jättää oven taakse.

Kuitenkin yksi yö menetteli huoneessa ja tuntui jopa seikkailulta. Ja minulla ei olisi edes ollut rahaa kalliimpaan hotelliin. Huone itsessään oli ihan kelpo.

Hotelli oli myös kätevästi metroaseman lähellä Nishinarin erillisalueella. Lyhyen kävelymatkan päässä hotellista oli Osakan kuuluisin onsen-kylpylä Spa World, Tennoji-eläintarha sekä viihtyisä ravintola- ja ostosalue, jossa kävin seuraavana aamuna erinomaisella aamiaisella ja ostamassa matkamuistopaidan (huoneesta piti kirjautua ulos jo yhdeksältä aamulla!).

Hotellille saavuttuani matkasin ensiksi parin metropysäkin päähän Namba Yasaka -pyhäkölle, joka on kuuluisa suuresta ja vihreästä leijonanpäisestä portistaan. Olin löytänyt kohteen TripAdvisorista.

Pyhäkön pitäisi olla auki joka päivä ympäri vuorokauden, mutta kuinka sattuikaan, pyhäkkö olikin nyt suljettu… En nähnyt korkean muurin takaa vilaustakaan leijonanpäästä. En sitten tiedä, oliko pyhäkkö kiinni vain tuona iltana vai onko se kenties remontissa.

Olin kuitenkin ihan keskustan tuntumassa, joten kävelin sitten syömään vegehampurilaisen maanalaiseen ostoskeskukseen ja sen jälkeen tutustumaan Osakan kuuluisimpaan nähtävyyteen eli Dōtonbori-yötoriin.

Dōtonbori on Osakan sydän, jonka kadut ovat täynnä valomainoksia, ravintoloita, katuruokakojuja ja kauppoja. Ravintoloiden yläpuolella on suuria koristeita mainostamassa siellä myytäviä ruokia, jotka olivat yleensä rapua tai japanilaista perinneruokaa takoyakia eli mustekalapalloja, joiden sanotaan olevan parhaita Osakassa. Alue on ääriään myöten täynnä turisteja ja paikallisia. Kaunein näkymä on kanaalia ylittävillä silloilla, joita koristavat paperilyhdyt ja joiden varrella on somia terasseja.

Kävin Dōtonborissa ranskalaisessa kahvilassa syömässä parfait-jäädykkeen ja lataamassa sammuneen kännykän akkua. Iltakävelyäni väritti se, että halusin ottaa paljon kuvia kännykälläni, jonka akku taas oli koko ajan lopussa, joten jouduin etsimään yhä uuden kahvilan, jossa saatoin hieman ladata akkua.

Lisäksi Japanin kesä oli myös historiallisen kuuma, joten olin aamusta asti kylpenyt hiessä. En kuitenkaan jaksanut välittää nuhjuisesta ulkomuodostani, ja ajattelin, ettei kukaan kuitenkaan tunne minua Osakassa.

Poikkesin Dōtonborissa myös lataamassa sammuneen älypuhelimeni akkua Gran Cyper Cafessa, jossa 100 jenillä eli 80 sentillä sai istua puoli tuntia tietokoneen ääressä ja juoda mitä juomia halusi ja syödä pehmistä. Paikka oli yllättävän tyylikäs ja juomavalikoima suuri. Tarjolla oli myös mangasarjakuvia ja olisi voinut myös vaikka käydä suihkussa. Alan ymmärtää japanilaisissa nettikahviloissa viihtyviä nörttejä, heh.

Vaikutelmani Osakasta oli, että se on eläväinen ja värikäs miljoonakaupunki. Osakan omaleimainen juttu ovat hauskat ja isot mainoskuvat. Kaikki on myös siellä vähän edullisempaa kuin Tokiossa. Tosin Osakassa minulla oli turvattomampi olo kuin Tokiossa, koska erityisesti hotellini ympäristössä näin paljon huumeiden käyttäjiä, alkoholisteja ja asunnottomia.

Mutta toivon, että pääsen joku päivä vielä palaamaan Osakaan ja tutustumaan kaupunkiin syvemmin. Vaikka matkallani oli monia kommelluksia, niin olen silti iloinen, että näin jännittävän Osakan. Olen tyytyväinen siihen, että luotin selviytymiseeni ja keksin aina keinon selvitä pulasta.

Kaikki kuvat ovat ottamiani.