Lavalla näkyy avaruusaluksen ohjaimisto tuoleineen. Tunnelma katsomossa on yhtä aikaa huvittunut ja jännittynyt. Kuinka kuuluisa kauhuelokuva Alien – kahdeksas matkustaja (USA 1979) on voitu tuoda teatterin lavalle? Ajatus on riemastuttava. Punavuoren pienen kortteliteatteri Takomon kokeellisen tyylin tuntien kyseessä ei varmasti ole elokuvalle uskollinen sovitus. Voiko teatteriin edes luoda pelottavan tunnelman?

Esityksessä on muutama vähän pelottavampi kohtaus, jossa kauhua luodaan yleensä pimeydellä. Muuten yleisö nauraa läpi esityksen. Takomon Alien on ennen kaikkea ironinen suhteessa elokuvaan, joka on ollut ainoastaan inspiraation lähteenä. Näyttelijöitäkin on lavalla vain neljä, jälleen mahtavaa työtä tekevät Joanna Haartti, Joonas Heikkinen, Niina Hosiasluoma ja Olli Riipinen. 

Eletään vuotta 2122. Kuten elokuvassa, myös näytelmässäkin aluksen tietokone herättää miehistön kesken pitkän kotimatkan, koska alus on vastaanottanut hätäsignaalin vieraalta planeetalta. Yksi miehistön jäsen laskeutuu planeetalle tutkimaan asiaa, mutta hän palaa takaisin alukseen avaruusolento kasvoihinsa tarttuneena.

Esityksen visuaalisuuteen on panostettu enemmän kuin Takomossa yleensä, ja lavalla nähdään elokuvasta tutut hirviöhahmot. Sami Roikola on toteuttanut näppärästi videot, joissa sukelletaan avaruuteen, sekä hän vastaa lavastuksesta ja valoista.

Takomon Alien on humoristisen lisäksi ennen kaikkea filosofinen. Joanna Haartti kysyy niin muilta näyttelijöiltä kuin yleisöltä (ei pelkoa, sillä yleisön ei tarvitse vastata) pelkoon liittyviä kiinnostavia kysymyksiä. Kumpi pelottaa enemmän, elää ilman muita ihmisiä vai elää ikävien ihmisten seurassa? Kumpi pelottaa näyttelijänä enemmän, että tämä esitys on sysihuono, mutta et saa koskaan tietää sitä, vai saat tietää sen nyt lavalla?

Näytelmä pohtii avaruushirviön kautta vierautta itsessämme (”Entä jos minä olenkin hirviö?”), pelkoa läheisissä ihmissuhteissa ja esimerkiksi keski-ikäisen naisen seksuaalisuuden pelottavuutta. Osa näytelmästä tapahtuu asunnossa, jossa Olli Riipinen esittää naista ja Joonas Heikkinen hänen miestään. Pelko tai turhautuminen saa aina jomman kumman muuttumaan hirviöksi.

Minua huvittivat paljon metateatterilliset vitsit näyttelijän työstä, erityisesti kun kuollutta miehistön jäsentä esittänyt Riipinen palaa lavalle uutena miehistön jäsenenä, minkä muut näyttelijät tyrmäävät tuohtuneena, sillä hänen pitäisi pysyä hahmossaan. Huomaa, että käsikirjoituksen pohjalla on ollut paljon myös harjoituksissa improvisoituja kohtauksia.

Ennen näytelmän näkemistä kuuntelin samana aamupäivänä esityksen ohjaajan Jukka Ruotsalaisen haastattelun Radio Helsingissä. Hän kertoi olleensa Alien-elokuvan fani lapsesta lähtien, vaikka elokuva traumatisoikin hänet kymmenvuotiaana.

Ruotsalainen pohti radiossa, että kenties kauhuelokuvat kiehtovat meitä, koska emme enää nykyajan turvallisessa länsimaalaisessa yhteiskunnassa joudu kohtaamaan todellista kauhua. Häntä alkoi teatterintekijänä kiinnostaa Alienin taustalla olevat mytologiset aihekset, jotka ovat tehneet elokuvasta klassikon, sekä pelon käsitteleminen näytelmässä.

Jos haluat miettiä, mikä sinua pelottaa ja onko hirviöitä olemassa, niin suuntaa Teatteri Takomoon!

 

Näin esityksen pressilipulla ensi-illassa 21.9.2018. 

Viimeinen näytös on 28.11.2018.

Esityksen pituus on 1h 50 min väliajalla.

Kuvat: Mitro Härkönen

Alien Teatteri Takomon verkkosivuilla