Sain Susanne Mauden esikoisromaanin Ennen kuin unohdat arvostelukappaleen yllätyksenä postitse Gummerukselta syyskuun alussa. Kirja ilmestyi kauppoihin 21. syyskuuta. Aloin lukea kirjaa jo heti syyskuussa, ja vaikutuin teoksen kielellisestä taitavuudesta ja mukaansatempaavuudesta. Kuitenkin häpeäkseni sain luettua 350 sivuisen romaanin loppuun vasta nyt juuri ennen jouluaattoa.
Syynä lukuhitauteeni olivat journalismin opinnäytetyöni, jonka tein tässä syyslukukaudella, sekä tässä välissä lukemani muut arvostelukappaleet lehtikritiikkejä varten. Lisäksi kirjan aihepiiri ja tyyli olivat omaan makuuni liian synkkiä ja arkisia (jälleen suomalaista makaroonilaatikkoarkea) ja omaan elämääni nähden etäisiä (adoptoitavaksi annettu oma lapsi ja ei-toivottu lapsettomuus). En useinkaan tuntenut vetoa avata kirjaa ja jatkaa siitä mihin olin jäänyt, mutta toisaalta kun tein niin, ahmaisin kerralla aina monta lukua. Kerronta oli niin soljuvaa ja luvut kätevän napakoita.
Ennen kuin unohdat -kirjassa on ihana kansikuva, jossa kaksi nuorta naista ovat kohottaneet kasvonsa kohti taivasta. Tarinan keskiössä onkin kahden tytön ja myöhemmin nuoren naisen ystävyys. Ystävyys on välillä ihanaa, välillä tuskallista.
Eeva ja Sirkku elävät Turussa ja ystävystyvät jo ala-asteella 1960-luvun alussa. Päähenkilö Eeva tulee rakastavasta perheestä, kun taas Sirkun kotiolot ovat huonot. Sirkku alkaa viettää paljon aikaa Eevan kotona ja pitää Eevan äitiä myös omana äitinään. Pian tytöt ovatkin kirjoittamassa ylioppilaiksi ja yhä erottamattomat ystävykset. Eevan isä kuitenkin kuolee, mikä on tyttärelle musertava isku.
Pian isänsä kuoleman jälkeen Eeva kokee samanikäisen Matin kanssa kiihkeän mutta lyhyen kesäromanssin ja tulee vahingossa raskaaksi. Välttääkseen muiden pahat puheet ja voidakseen jatkaa nuoruuttaan, Eeva muuttaa äitinsä kanssa vuodeksi pois Turusta. Hän synnyttää salaa tytön ja antaa sen adoptoitavaksi. Kun Eeva palaa salaisuutensa kanssa takaisin asumaan Turkuun, kaikki on muuttunut, myös suhde Sirkkuun. Nuorten naisten välit katkeavat, ja Eeva alkaa opiskella yliopistossa lääkäriksi, ja Sirkusta tulee kampaaja ja perheenäiti.
Monitahoinen romaani käsittelee aikuistumista, intohimoa, oman lapsen adoptoitavaksi antamista, ei-toivottua lapsettomuutta, isoja salaisuuksia, luokkaeroja, kolmiodraamaa ja heteronaisten välistä ystävyyttä. Kirjan aihe, oman lapsen adoptoitavaksi antaminen, on hyvin koskettava — ja myös raikas, koska tarina ei ole kovinkaan usein kerrottu. Maude on erityisen taitava kuvaavien yksityiskohtien keksimisessä. Kerronta on vahvaa ja jatkuvasti on tunne, että kyllä tässä voisi vielä seuraavankin luvun lukea, ja seuraavan…
Miljöönä 60- ja 70-lukujen Turku on kiinnostava, erityisesti kun lomailen Turussa usein. Hahmojen tunteet ja toiminnat ovat uskottavia. Voisin hyvin kuvitella, että tästä kiehtovasta romaanista tehdään vielä draamaelokuva!
Turkulainen Susanne Maude on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja vapaa kirjoittaja. Hän on saanut kirjaansa aidontuntuista 1960- ja 1970 -lukujen tunnelmaa muun muassa haastattelemalla vanhempiaan. Lisäksi hänellä on ollut lähteinään kotimaisia tutkimuksia lapsensa adoptoitavaksi antaneiden äitien kokemuksista.
Sain kirjasta kustantamolta arvostelukappaleen.
Sateenkaarenmaalari 