Kuten edellisessä postauksessani mainostinkin, katsoin seuraavaksi TEHDAS Teatterilta striimin kautta esityksen Uusi lapsuus. Näytelmän kantaesitys oli jo viime lokakuussa Helsingissä KOM-teatterissa. Turussa TEHDAS Teatterilla esitys sai ensi-iltansa 18. helmikuuta, ja tämä näytös livestriimattiin. Katsoin videotallenteen eilen illalla kotonani tv-ruudun kautta.

Kiinnostuin Uudesta lapsuudesta ennen kaikkea siksi, että pidin paljon toukokuussa 2019 Kansallisteatterissa näkemästäni Ruusu Haarlan ja Julia Lappalaisen feministisestä esityksestä Turkka kuolee. Esitys purki turkkalaisuutta, tarkasteli neromyyttiä ja Teatterikorkeakoulussa pitkään vaikuttaneen Jouko Turkan feminiinisyyden pelkoa.

Ruusu Harla on kuitenkin ennen kaikkea tunnettu useista esityksistään, joissa hän on perannut traumaattista lapsuuttaan, myös kerran aiemmin isosiskonsa Seidi Haarlan kanssa. Uusi lapsuus on autofiktiivinen esitys sisarusten kokemasta turvattomasta lapsuudesta, johon kuului henkistä väkivaltaa. Näytelmä on itsenäinen jatko-osa Ruusu ja Seidi Haarlan aiemmalle autofiktiiviselle näytelmälle Traumaruumis — erään 30-vuotiaan ruumiin elämäkerta, joka ensi-esitettiin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa 14.9.2014. Uusi lapsuus alkaa videonäytteellä Traumaruumiista.

Uusi lapsuus oli kuitenkin minulle ensimmäinen sukellus sisarusten lapsuuden koviin kokemuksiin, ja kokemus oli ravisteleva.

Sisarukset ovat selvästi läheisiä, mutta lapsuuden surut ovat jättäneet jälkensä heidän väleihinsä. Uusi lapsuus -näytelmä on pakottanut heidät yhteistyöhön ja tuntemaan toisensa paremmin. Ruusu on myös ohjannut intiimin teoksen. Keskimmäinen sisko Siiri Haarla taas on kuvataiteilija eikä häntä käsitellä esityksessä kuin ohimennen nimeltä mainiten. Äidin tapa vaihtelevasti suosia ja hylkiä jota kuta lapsistaan sai Seidin ja Ruusun vuorotellen tuntemaan itsensä ulkopuolisiksi perheessään.

Siskot syntyivät taiteilijaperheeseen, jossa he joutuivat seuraamaan sivusta vanhempiensa myrskyisää avioliittoa sekä osaksi perheen sisäisiä valtapelejä ja nöyryyttävää kasvatusta. Voin kuvitella, että tällaiset tunnekylmät vanhemmat eivät ole harvinaisuus Suomessa, vaan kyseessä on ylisukupolvinen kierre, osana sodan perintöä.

Avioeron myötä siskot päätyivät asumaan äidin ja tämän uuden, epäkypsän miesystävän luokse. Lapset kokivat, että miesystävä oli äidille tärkeämpi kuin omat lapset. Ruusulla on myös hämäriä mielikuvia hänen pikkulapsena mahdollisesti kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä hoitopaikassaan.

Aikuisina siskokset kipuilevat sen kanssa, kuinka vaikeaa heidän on vastaanottaa muilta rakkautta ja arvostaa itseään. Seidi on nykyisin myös itse äiti ja pelkää menettävänsä malttinsa oman lapsensa seurassa, mutta hän on osannut hakea ammattiapua.

Omaa perhetaustaa käsittelevät esitykset ovat siskoksille terapiaa. Esitykset ovat terapiaa myös niille katsojille, joilla on ollut vastaavia kokemuksia tai jotka ovat läheisissä tekemisissä lapsuudenkodissaan traumatisoituneiden ihmisten kanssa. Näin omakohtainen ja kriittinen esitys on herättänyt perheen sisällä riitoja, ja siskokset lukevat lavalla myös äidiltään, isältään, isäpuoleltaan ja perhetutultaan saamia viestejä. Vaatii rohkeutta tehdä esitys, josta tietää, että saa sen johdosta raivokkaita viestejä vanhemmiltaan.

Jokaisella on kuitenkin oikeus käsitellä omaa elämäänsä taiteessaan, eikä tarvitse peitellä sitä, jos on tullut kaltoinkohdelluksi. Lapset kantavat kuitenkin arpia mukanaan loppuelämänsä.

Esiintyjillä on päällään 90-luvulla suositut Adidaksen kolmiraitaverkkarit ja arkiset t-paidat. Ruusulla on myöhemmin söpö vaalenapunainen collegeasut. Nyt ollaan 90-luvun kotielämän ytimessä!

Siskokset ovat valinneet esitykseen joitakin lapsuusmuistojaan, jotka he herättävät eloon lavalla. Vaikka esityksessä on vain kaksi näyttelijää, esitys on dynaaminen ja monipuolinen, koska siinä on hyödynnetty hyvin liikkumista lavalla ja muunneltavia lavasteita. Seidi ja Ruusu heijastavat välillä tv-ruudulle kotialbuminsa valokuvia ja lapsena kirjoittamiaan tekstejä. Heillä on mukanaan myös lapsuudestaan tuttuja esineitä, kuten vaaleanpunaiset lasten kumisaappaat, jotka muistuttavat siitä järkyttävästä mutta positiivisesta kerrasta, kun äiti pelasti Ruusun hukkumiselta.

Esitys hyödyntää eri tyylilajeja psykologisesta realismista fantasiaan, nukketeatteriin ja räp-lyriikkaan. Vaikka aihe on kipeä ja tunnelma usein ahdistunut, esityksessä on paljon mustaa huumoria ja jopa hulvattomia hetkiä.

Videolla esiintyy Seidin Roomassa lomaileva sivupersoona, hieman holtittoman oloinen baariruusu, joka komppaa siskosten vanhempia. Muita hahmoja esittävät ihmisen kokoiset, valkoiset kangasnuket.

Välillä Seidi ja Ruusu muuntuvat omiksi vanhemmikseen asujen ja peruukkien avulla. Isä on pahimmillaan kiukkuinen ja väkivaltainen, sekä mustasukkainen äidistä. Äiti taas uhriutuu eikä osaa suojella lapsiaan. Vanhempien avoimen seksuaalinen ja temperamenttinen suhde on lapsille rankkaa sivusta seurattavaa.

Ihmettelen, missä on nimen lupaama Uusi lapsuus. Onnellisempi lapsuus ei ilmene positiivisempina tai keksittyinä lapsuusmuistoina. Uusi lapsuus syntyy siitä, että Seidi ja Ruusu ovat voineet aikuisina löytää yhteyden toisiinsa, nähdä toistensa kivun ja tarjota toisilleen lohdutusta ja ymmärrystä.

Esityksessä sanotaan osuvasti, että lapsuus on ydin, jonka ympärille ihmisen myöhempi elämä kasvaa kerros kerrokselta. Lapsuus ei koskaan katoa meistä, vaan vaikuttaa aina taustalla, hyvässä ja pahassa. Uusi lapsuus saikin minut miettimään sitä, kuinka lapsuuden mahdollisten traumojen käsittely on elämänmittainen prosessi, mutta että ihminen voi päästä eteenpäin, kun tietoisesti työstää menneisyyttään. Traumoistaan voi myös tehdä hienoa taidetta, jos on valmis olemaan auki muiden ihmisten edessä.

Esityksestä ja sen teemoista järjestetään livestriimattu keskustelu sunnuntaina 21.3. klo 18.00-19.30. Keskustelijoina Seidi ja Ruusu Haarla ja psykoterapeutti ja kirjailija Jussi Sudenlehti. Keskustelua voit seurata TEHDAS Teatterin nettisivuilta

Yle Areenassa Luovia suhteita -sarjan jakso 4: Omat traumat ovat Ruusun ja Seidin näyttämö (26.1.2021)

Näin esityksen pressilipulla.

Uusi lapsuus Tehdas Teatterin verkkosivuilla

Striimiesitys 18.2.–7.3.2021
Teokselle avataan neljä live-esitystä TEHDAS Teatteriin heinäkuulle 2021: ma 26.7. / ti 27.7. / to 29.7. / pe 30.7.

Kesto noin 2 h 40 min (sisältää väliajan)

Esitystä ei suositella alle 15-vuotiaille.
Esitys sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka saattavat järkyttää joitain katsojia.​

KANTAESITYS 27.10.2020 KOM-AULANÄYTTÄMÖLLÄ
TEKSTI JA NÄYTTÄMÖLLÄ: Ruusu Haarla ja Seidi Haarla
DRAMATURGIA JA OHJAUS: Ruusu Haarla
APULAISOHJAUS: Seidi Haarla
VALOSUUNNITTELU: Fabian Nyberg
NUKKESUUNNITTELU JA -RAKENNUS: Heini Maaranen
LAVASTUSSUUNNITTELU: Ruusu Haarla ja Fabian Nyberg
PUKUSUUNNITTELU: Ruusu Haarla ja Seidi Haarla
VIDEO- JA ÄÄNISUUNNITTELU: Ruusu Haarla

Esitys on toteutettu yhteistuotantona TEHDAS Teatterin kanssa.