Ahmaisin yllättäen viikonlopussa Tiina Tuppuraisen uuden romaanin Hänen valtansa alla (Karisto 2021). Pidin paljon Tuppuraisen viime keväänä ilmestyneestä esikoisromaanista, helsinkiläisestä lesbokulttuurista kertovasta Kuvittelen sinut vierelleni (Karisto 2020, lue arvioni täältä). Tuppurainen on kolmekymppinen sisällöntuotannon ammattilainen — ja selvästi tuottelias kirjailija!

Yleensä kirjailijoilla kestää pitkään saada toinen romaani valmiiksi, ja se tuntuu usein myös väkisin väännetyltä välityöltä, mutta Tuppuraisen toisen romaanin kohdalla näin ei ole käynyt. Myös uutuuskirja perustuu osittain hänen omiin kokemuksinsa. Tällä kertaa aiheena on työpaikkakiusaaminen. Kyseessä on vakava aihe, koska kiusaaminen voi pahimmillaan viedä kohteeltaan työkyvyn pitkäksi aikaa, sekä tietysti itsetunnon ja elämänilon.

Kirjan kompakti, vähän alle 200 sivun pituus sopii hyvin yhteen tarinan kanssa. Päähenkilö Jenna on kohta 30-vuotias toimittaja. Hänestä piti tulla jalkapalloilija, mutta polvivamma katkaisi lupaavan uran 19-vuotiaana. Toimittajan työ on tuntunut lohdutuspalkinnolta, kunnes Jenna saa menestyneen esihenkilön, keski-ikäisen Birgitin, joka näkee Jennassa olevan potentiaalin. Birgit vie Jennan mukanaan uuteen toimitukseen. Birgitillä on kuitenkin tapana antaa toimituksen väelle ankaraa palautetta, jopa nöyryyttää heitä muiden edessä. Birgit on aiemmin kehunut Jennaa, kunnes Birgit alkaa nähdä Jennankin työssä paljon parannettavaa, ja piiskaus voi alkaa.

Toisessa tarinalinjassa naisista pitävä Jenna elää vapaa-aikaansa parhaan ystävänsä, myös naisista pitävän Sandran kanssa ja kaipailee yhä ex-tyttöystäväänsä. Kuitenkin Jenna kohtaa naistenbileissä kiinnostavan Lotan, joka on kaikessa Jennan eksän vastakohta.

Tämä toinen tarinalinja bileineen, treffeineen ja seksikohtauksineen antaa hengähdystauon työpaikkakiusaamisjuonelta. Jennan vapaa-ajan kuvaus ei silti ole pelkkää iloa ja huumaa, vaan hänellä on myös omat ongelmansa esimerkiksi uudessa parisuhteessa, kun Lotta ei halua yhtä tiivistä seurustelua kuin Jenna toivoisi.

Kirja on jaettu lukuihin, joista osa on kuvattu Jennan näkökulmasta ja pienempi osa taas Birgitin. On hyvä, että kirjassa pyritään ymmärtämään myös Birgitin näkökulmaa, eikä vain luoda hänestä hirviötä. Kirja näyttää ihmiset kokonaisina, ristiriitaisine puolineen.

Birgit on saanut lapsena ankaran ja etäisen kasvatuksena. Hän uskoo vain pyrkivänsä muiden parhaaseen ”sanomalla suoraan”, mikä heidän työpanoksessaan mättää. Birgit myös kamppailee oman hajoavan avioliittonsa ja ongelmallisen lapsensa kanssa, mikä saa hänen pinnansa kiristymään myös töissä. Hän on parhaansa tekevä äiti ja haavoittuva nainen, joka suree vanhenemistaan ja nuoren aviomiehensä uskottomuutta. Työpaikalla taas lehden huonot myyntiluvut kasaavat paineita Birgitin harteille. Kiusaajat kokevatkin yleensä itse olevansa heikoilla, mikä saa heidät hyökkäämään muiden kimppuun.

Hänen valtansa alla laittaa pohtimaan sitä, kuinka tärkeää on osata antaa kritiikkiä rakentavasti eikä vaatia liikoja. Ja kuinka on hyvä muistaa sanoa ääneen myös toisen työssä onnistuneet asiat ja kannustaa eteenpäin. Hyvän johtajanhan tulisi olla ennen kaikkea loistava ihmistuntija, joka valmentajan tavoin sparraa alaisensa parhaaseen mahdolliseen työsuoritukseen. Hyvä johtaja ei asettaudu muiden yläpuolelle vaan on reilu kanssakulkija asiantuntijoista muodostuvassa ryhmässä.

Hänen valtansa alla onkin kuvaava esimerkki siitä, kuinka usein johtajiksi valitaan vääriä henkilöitä, joilla ei ole työhön soveltuvaa eheää persoonallisuutta, kuten empaattisuutta. Birgit on toki taitava alallaan ja tehnyt useita onnistuneita lehtiuudistuksia, mutta samaan aikaan hän murskaa hyviä työntekijöitä ja luo työpaikoille ankean pelon ilmapiirin.

Kirjassa on mielenkiintoista myös se, kuinka se kuvaa niin toimittajien kuin sisällöntuottajien työtä ja media-alan murrosta. Kolmas kiinnostava aihe on queer-naisten elämän kuvaus. Jenna on siinä mielessä ironisessa tilanteessa, että hän on aluksi töissä aikakauslehdessä, joka antaa parikymppisille heteronaisille flirtti- ja pukeutumisvinkkejä, mitkä eivät voisi olla vieraampia aiheita androgyynille Jennalle. Hyvänä toimittajana hän osaa kuitenkin kirjoittaa sujuvasti aiheesta kuin aiheesta.

Kirjassa kuvataan uskottavasti ja suorasukaisesti naisten välistä ihastumista. On myös piristävää, ettei päähenkilö kipuile seksuaali-identiteettinsä kanssa, vaan se kriisi on jo käsitelty, ja hän elää täysillä ja avoimesti elämäänsä lesbona.

Myös Jennan ja Birgitin välinen suhde on monimutkainen ja aaltoileva, sekä sisältää useita eri jännitteitä. Tämä suhteen jatkuvasti muuttuva luonne tekee tarinasta uskottavamman ja lisää jännitystä. Jenna sekä pelkää että ihailee Birgitiä. Birgit sekä ihailee että kadehtii Jennaa, joka on Birgitin mielikuvissa saanut kaiken urallaan helposti.

Birgitissä yhdistyvät niin tyylikkyys ja lahjakkuus kuin ilkeys ja kapeakatseisuus. Hän ei ole kovinkaan tiedostava, mikä puute koituu hänen projektiensa häviöksi, kun hänen pitäisi esimerkiksi ymmärtää #metoo-liikettä, aiempaa poliittisesti aktiivisempaa ilmapiiriä yhteiskunnassa ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

Jennasta tulee aluksi tahtomattaan Birgitin uskottu, mikä sekä imartelee Jennaa että saa hänen olonsa tukalaksi. Hän joutuu kuuntelemaan, kuinka Birgit jatkuvasti haukkuu muita työntekijöitä selän takana. Heidän välillään on myös seksuaalinen jännite, mitä kumpikaan ei ota puheeksi. Minulle tuli tästä asetelmasta vähän mieleen Amélie Nothombin autofiktiiviseen kirjaan pohjautuva hieno elokuva Nöyrin palvelijanne (Ranska & Japani 2003).

Hänen valtansa alla –kirjassa pidin sekä kiinnostavista ja raikkaista aiheista että sujuvasta kirjoitustyylistä. Luvut ovat myös mukavan napakoita. Tyylikäs kansikuva on Sanna-Reeta Meilahden tekemä.

Tämän viikon keskiviikkona 17.3. Tiina Tuppuraisen Instagram Livessä on klo 19 kirjanjulkkarit, joissa Tuppuraista haastattelee Vierge Moderna (Arktinen Banaani, 2021) romaanin kirjoittanut Heidi Airaksinen.

Sain kirjasta arvostelukappaleen.