Martta Kaukonen on ystäväni, joten odotin innolla hänen maaliskuussa ilmestynyttä esikoiskirjaansa. Moni muukin tietää Martan Helsingin Sanomien ja Nyt-liitteen pitkäaikaisena tv-sivujen elokuvakriitikkona ja Me Naisten ensi-iltaelokuvien arvostelijana. Martan pitkä kokemus ammattikirjoittajana näkyy esikoisromaanin huolitellussa tyylissä.
En ole yleensä dekkarien ystävä, mutta Martan kirja oli todella vangitseva, ja sitä voisi paremminkin kutsua psykologiseksi trilleriksi. Kirjassa ei edes ole dekkarien tapaan yhtä murhaa, jonka tekijää päähenkilö yrittäisi ratkaista. Enemmänkin lukija yrittää arvailla, mitä hahmoille on todella tapahtunut ja mitä on vielä tapahtumassa. Teoksessa on jännitystä, älykkyyttä, feminismiä, huumoria ja yllätyskäänteitä, mitkä pitävät lukijan otteessaan koko 400 sivun verran.
Terapiassa sisältää napakoita, minämuodossa kerrottuja lukuja, joissa kertojaäänet vaihtelevat. Juonella on aika raju ja omalaatuinen lähtökohta: päähenkilö Ira on ahdistunut, 20-vuotias anorektikko ja erakko, joka sarjamurhaa miehiä. Hän alkaa kuitenkin pelätä, että saattaa jäädä kiinni ja joutua vankilaan. Ira hakeutuu keski-ikäisen julkkispsykologi Clarissan kotivastaanotolle, jotta voisi vankilan sijasta päästä vankimielisairaalaan tai jopa esittää syytöntä.
Clarissa pukeutuu ja käyttäytyy supernaisellisesti ja seksikkäästi, jotta miehet eivät pelästyisi hänen älykkyyttään. Kuvioissa on mukana myös dekkarien klassikkohahmo eli alkoholisoitunut keski-ikäinen miestoimittaja Arto, joka on tekemässä lehteen henkilökuvaa Clarissasta. Clarissa kertoo jutussa parantumisestaan alkoholismista. Artoa hämmentää se, miksi Clarissa sitten tahtoo tavata hänet baarissa drinkien äärellä. Clarissan aviomies Pekka taas kiinnostuu ja pelästyy Iran heidän kotiinsa jättämiä piirroksia, joissa toistuu kellarissa oleva häkki.
Terapiassa-kirjassa on persoonallinen juonikuvio, enkä ainakaan minä osannut arvata käänteitä enkä loppuratkaisua. Lukijalle annostellaan uutta tietoa jatkuvasti mutta sopivan pieninä annoksina. Romaanissa ilahduttavat myös persoonalliset ja todenmakuiset hahmot.
Aloitin teoksen lukemisen juhannuksena kesämökillä, mutta lukemiseeni tuli valitettavasti noin kuukauden tauko muiden reissujeni ja hektisten kesärientojeni takia. Pystyin silti tauosta huolimatta helposti hyppäämään taas mukaan menoon. Kirjan loppupuoli tarjosikin varsinaisia yllätyksiä!
Sain kirjasta arvostelukappaleen kustantamolta.
Sateenkaarenmaalari 