Eilen oli piristävää päästä pitkästä aikaa Kansallisteatterin Bloggariklubille. Edellisen kerran Bloggariklubi oli jo kauan aikaa sitten eli viime vuoden maaliskuun alussa, jolloin oli Sinivalaan ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Kyseinen Bloggariklubi ehti olla juuri ennen kuin koronapandemia iski Suomeen.

Nyt oli hienoa ylipäätään päästä teatteriin, koska Saituri on Kansallisteatterille ensimmäinen esitys sitten viime marraskuun, koska joulukuun alussa teatterit menivät pandemian takia jälleen kiinni Helsingissä. Koronaturvallisuudesta on huolehdittu teatterissa monin tavoin, kuten väljillä istumajärjestelyillä.

Eilen pääsimme opastetulle kierrokselle uuteen Vallilan Kansallisteatteriin Pasilan konepajalla. Olin ihmeissäni, koska paikka oli eri kuin se pieni teatteri ilman lämpiötä, missä kävin viime lokakuussa katsomassa Kansallisteatterin The Betty Show’n. Kuulin eilen Kansallisteatterin tiedottajilta, että kyseessä oli ollut Kansallisteatterin Pienen näyttämön ja Willensaunan remontin takia väistötilan väistötila, ja nyt olin vasta itse väistötilassa. Tämän uuden väistötilan on tarkoitus palvella Kansallisteatteria parin vuoden ajan, ja sitten tila yritetään myydä jollekin toiselle teatterille.

Tämän Pienen näyttämön ja Willensaunan väistötilan eli Vallilan Kansallisteatterin ilme on konepajahallille sopivan rouhea, korkeakattoinen ja teollinen, mutta samaan aikaan ylellinen ja pehmeä valoineen, keltaisine samettisohvineen, isoine virherkasveineen ja kristallikruunuineen. Lämpiön pianohuoneen isot seinäkuvat tuovat mieleen Kansallisteatterin Lavaklubin sisustuksen. Vallilan teatterin lämpiö on myös isompi kuin Kansallisteatterin nyt remontissa olevalla uudella puolella Kaisaniemessä.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Pääsimme eilen näkemään Molièren Saiturin ennakkonäytöksen. Olen nähnyt Saiturin aiemmin Tervasaaren kesäteatterissa vuonna 2012. Muistin, että esitys on todella hauska, ja sitä se oli nytkin. Saituri on komedian klassikko, mikä kertoo siitä, kuinka liiallinen piheys voi pilata kaikki ihmissuhteet ja estää ihmistä myös itse nauttimasta rahoistaan. Kyseessä ei ole eniten syvällisiä ja uusia oivalluksia antava esitys, mutta kuitenkin eheä ja menevä teos.

Loistava koomikko Vesa Vierikko on hypännyt nyt ohjaajaksi, ja hän seurasi eilen esitystä ensimmäiseltä penkkiriviltä käsin. Vierikko on jättänyt oman kädenjälkensä klassikkoon monissa hauskoissa ja kekseliäissä toteutusratkaisuissa, jotka ovat silmäniskuja yleisölle siitä, että tekijät tietävät juonen ja hahmojen olevan liioiteltuja, joten miksi ei paisuttelisi vielä vähän lisää. Näitä mieleenjääviä yksityiskohtia ovat esimerkiksi saiturin hovimestarin Valéren ritarimaiset hiusten heilautukset, monet ääniefektit kuten näkymättömän pianon pimputukset ja kassakoneet kilkkeet saiturin laskiessa tulevia voittojaan, Celine Dionin My Heart Will Go On -kappale kun hovimestari nostaa saiturin ilmaan kuin Titanicissa konsanaan sekä saiturin palvelijan rouva Clauden idioottimainen hymy.

Ranskalaisen Molièren viisinäytöksinen komedianäytelmä Saituri (L’Avare) sai ensi-iltansa vuonna 1668. Näytelmän teemoja ovat raha ja rakkaus. Kuusikymppinen Harpagon (Markku Maalismaa) on äveriäs, mutta piilottelee rahojaan ja pihtaa kaikesta niin, että hänen hevosensakin näkevät nälkää. Hänellä on kaksi viehättävää, naimaikäistä lasta: poika Cléante (Teakin taiteellisen opinnäytetyön suorittava Jussi-Petteri Peräinen) ja tytär Élise (Teakin taiteellisen opinnäytetyön suorittava Asta Sveholm). Kumpikin nuorista on juuri löytänyt sydämensä valitun, ja miettii keinoa pehmittää ankaraa isää hyväksymään heidän avioliittoaikeensa.

Harpagon on kuitenkin iskenyt silmänsä samaan naapurin tyttöön kuin poikansakin, ja päättääkin itse avioitua nuoren Marianen (Marketta Tikkanen) kanssa. Harpagonia mielistelee jatkuvasti hovimestari Valére (Teakin taiteellisen opinnäytetyön suorittava Sami Lalou), joka on salaa myös hänen tyttärensä Élisen rakastettu. Pakkaa sekoittavat vielä juonitteleva naittaja Frosine (Paula Siimes, joka lähes varastaa show’n!), Harpagonin resuinen kokki ja ajuri Mestari Jacques (Juha Varis), Cléanten ovela miespalvelija La Fléche (Heikki Pitkänen), Harpagonin vähä-älyinen palvelijatar (Karin Pacius, joka esittää myös välittäjä Mestari Simonia ja poliisikomisariota) sekä napolilainen vanha aatelismies Anselme (Antti Pääkkönen), jolle Harpagon ajattelee naittavansa tyttärensä.

Lavastus, puvustus ja repliikit ovat 1600-lukulaisia, mutta tyyli ei ole ajalle täysin uskollista, vaan epookkityyliä on maustettu tämän päivän asusteilla ja kirosanoilla. Tämä ratkaisu palvelee hyvin klassikkoa, niin ettei sitä ole väkisin yritetty vääntää 2020-luvulle, mutta pölyt on pyyhitty pois leikkisillä ja raikkailla yksityiskohdilla. Musiikkina soi espanjalaisen El Cabreron dramaattisia flamenco-kappaleita.

Harpagonin kodin lavastus on todella kaunis kymmenillä lomittaisilla ikkunoillaan, joiden takaa kajastavat puutarhan vihreät kasvit. Asunnon muutamat huonekalut ovat hienoja mutta nukkavieruja, kuten rikkaan kitupiikin asuntoon sopii. Puvustus on herkullinen ja soma, erityisesti Élisen vaaleanpunainen samettileninki ja mustat polvisukat ja hänen veljensä Cléanten keikarimainen asu monine nyörineen sekä Cléanten palvelijan mustan muovihameen lukemattomat taskut. Maskeeraus on hupaisan liioitteleva, niin että vanhojen hahmojen kasvot on meikattu juonikkaiksi ja kalpeiksi kuin naamiot.

Saituri on vitsikäs ja taidokas klassikkosovitus, joka varmasti uppoaa hyvin monenlaiseen yleisöön.

Näin esityksen pressilipulla ennakkonäytöksessä tiistaina 10.8.2021.

Linkki Saituriin Kansallisteatterin verkkosivuilla

Ensi-ilta Vallilan Kansallisteatterissa 11.8.2021
Kesto: 2h 30 min (sisältää väliajan)

Rooleissa: Sami Lalou (TeaK), Markku Maalismaa, Karin Pacius, Jussi-Petteri Peräinen (Teak), Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen, Paula Siimes, Asta Sveholm, Marketta Tikkanen ja Juha Varis
Ohjaus: Vesa Vierikko
Suomennos: Arto af Hällström
Dramaturgi: Eva Buchwald
Lavastus ja pukusuunnittelu: Tarja Simone
Valosuunnittelu: Ville Toikka
Äänisuunnittelu: Esa Mattila
Naamioinnin suunnittelu: Petra Kuntsi