Naiset hyväksyvät partiarkaatin ja suojelevat sitä lukemattomin eri tavoin — noudattamalla perinteitä, joissa vahingoitetaan naisvartaloa, tekemällä palkatonta työtä kotona, ottamalla miehen sukunimen, palvomalla miespuolisia jumalia, tukemalla imperialismia tai kasvattamalla poikia, jotka jatkavat seuraavan naissukupolven sortamista. – – Miehet tietävät, että paras tapa hallita naisia on manipuloida heidät sortamaan itse itseään, jolloin miesten ei tarvitse. ~Minna Salami
Minna Salamin esikoiskirjaa Aistien viisaus (S&S 2020) on niin paljon rummutettu mediassa ja somessa, että kiinnostukseni todella heräsi, eikä suotta. Teos kyseenalaistaa europatriarkaalisen, eli eurooppa- ja mieskeskeisen yhteiskuntamme, ja sen lisäksi jopa käsitystämme siitä, mitä tieto ja tietäminen ovat. Hieman monimutkaisista ja abstrakteista aiheistaan huolimatta teos on tarinallisuutensa, omakohtaisuutensa ja Salamin kirkkaan ajattelun ansiosta ansiosta helposti lähestyttävä ja nopealukuinen.
Kirja sisältää monia pysäyttäviä oivalluksia, jotka ravistelevat itsestäänselvinä pitämiämme käsityksiä esimerkiksi sukupuolista, kauneudesta ja ihonväristä. Kirja on oivaltavaa luettavaa kaikilla, jotka elävät marginaalissa tai haluavat oppia paremmin ymmärtämään yhteiskunnan vahingollisia valtasuhteita ja europatriarkaattia sekä vaihtoehtoja nykytilalle.
Salami kirjoittaa pysäyttävästi siitä, kuinka seksismin ja rasismin takia mustat naiset omaksuvat tavan nähdä itsensä toisten silmin ja heistä tulee ikään kuin oman elämänsä taustahahmoja. He eivät aseta itseään maailmankuvansa keskiöön, ja näin heistä tulee ”toinen” jopa itselleen. Heidän on vaikea osallistua merkittäviin keskusteluihin, eikä monia yhteiskunnallisia keskusteluja ole edes tarkoitettu osallistaviksi.
Aistien viisaus käsittelee myös afrikkalaisia kulttuureja, sillä Afrikasta löytyvät maailman vanhimmat patriarkaatit ja samalla vanhimmat esifeministiset tarinat. Perinteisissä afrikkalaisissa yhteisöissä naiset olivat aktiivisia toimijoita kodin ulkopuolella. Afrikkalaisissa myyteissä myös eläimet ja luonto ovat olleet samanarvoisia ihmisten kanssa, toisin kuin länsimaissa. Salami kirjoittaakin mielenkiintoisesti ja yllättävästi jokien erilaisista persoonallisuuksista ja oikeuksista.
Erityisen kiinnostava on kirjan luku Vapautumisesta. Salami kirjoittaa siitä yhteiskunnan harjoittamasta aivopesusta, jonka mukaan mustaihoiset ovat sivistymättömiä ja epäviehättäviä ja että eurooppalaiset ovat ”löytäneet” Afrikan. Kun Salami on yrittänyt ottaa puheeksi rasismin ja seksismin, hänet on leimattu riidanhaluiseksi.
Hän oivalsi myös, että patriarkaalisessa yhteiskunnassa koetaan ongelmaksi se, jos nainen teoillaan alkaa konkreettisesti vastustaa patriarkaalisia normeja, kuten lakkaa parisuhteessa miehen kanssa kantamasta vastuuta läheisyyden luomisesta ja tunteista puhumisesta. Kun Salami lakkasi kantamasta vastuuta rakkaussuhteiden tunnepuolesta, suhde joko kuivui kasaan heti alkuvaiheessa tai poikaystävä alkoi kiukutella. Tämä sai Salamin ymmärtämään, että hän oli enää kiinnostunut romanttisista suhteista vain silloin, jos suhde rohkaisi kumpaakin muuttumaan paremmiksi versioiksi itsestään. Hän kuvaa, kuinka on kulkenut pitkän tien vapauttaakseen itsensä: sanoittamaan halunsa ja elämään jokaisella elämänalueella tavalla, joka miellyttää häntä itseään, ei muita.
Pidin siitä, kuinka ajattelevaisesti Salami antaa äänen myös lesboille ja tuo esiin sen, kuinka tärkeää työtä lesbot ovat tehneet esimerkiksi feministisessä liikkeessä. Usein miehistä pitävät feministinaiset sivuuttavat lesbot, mutta Salami mainitsee lesbot kirjassaan useaan otteeseen, jopa heittää, että entä jos Raamatun Eeva olikin lesbo.
Salami myös kirjoittaa identiteetin politisoinnista, koska kulttuurissa, jossa valkoisuus ja mieheys edustavat normia, tarkoittaa poliittiseen kamppailuun käymistä jo se, että ilmaisee identiteetikseen esimerkiksi olevansa musta lesbomuslimi. Kuten Salami kirjoittaakin, identiteetin politisointi on voimaannuttavaa, mutta samaan aikaan silloin ihmisyys helposti kutistuu pelkäksi vastarinnan esittämiseksi. Ihmisen uuvuttavaa ja katkeroittaa se, jos hän ei voi keskittyä itseensä, vaan hänen pitää jatkuvasti vakuuttaa sortaja siitä, että hänkin on ihminen ja myös hänen kaltaisensa ovat tehneet suuria saavutuksia. Salami toivoo, että identiteetti voisi kaikille olla ilo: olisi helppoa ja kevyttä olla oma itsensä, vapaana ennalta määritellyistä raameista.
Salami osoittaa suurta rohkeutta ja avoimuutta kertomalla kirjassaan siitä kuinka vuosia sitten treffikumppani raiskasi hänet. Hän ei tuntenut raiskauksesta surua, vaan kauhua, raivoa ja vihaa. Oma kokemus saa Salamin pohtimaan syvällisemmin maskuliinisuuden raakaa ja väkivaltaista puolta. Hän kokee, että naiset vaikenevat raivostaan, koska naiset on ehdollistettu suojelemaan niitä miehiä, jotka eivät ole väkivaltaisia. Naiset suojelevat miehiä oman hyvinvointinsa kustannuksella. ”Ani harva mies ymmärtää naisten patriarkaatissa kokemaa pelkoa”, Salami sanoittaa. Hän kirjoittaa viisaasti, että viha on päästettävä pinnalle, mutta sen jälkeen naisen on sitouduttava ”elämiseen, rakastamiseen ja elämän täyttämiseen merkityksellisellä ilolla”.
Kauneudesta-luvussa Salami pohtii, kuinka vaikeaa miesruumista on edes esineellistää, koska esineellistäminen liittyy niin vahvasti naisvartaloihin. Hän kirjoittaa siitä, kuinka moni musta ja ruskea ihminen ihailee valkoista ihoa siksi, että vaalea iho liitetään varakkuuteen ja kosmopoliittisuuteen. Kyseessä ei ole ihailu konkreettisesti vaaleaa ihoa kohtaan, vaan sen edustamia etuoikeuksia kohtaan. Mustaihoiset eivät ihaile niitä valkoisia, jotka ovat köyhiä. Samassa luvussa Salami kirjoittaa hienosti, että kauneus on tekemistä ja merkitsee jokaista viittä aistia. ”En ole koskaan nähnyt ihmistä, joka suhtautuu elämään intohimoisesti eikä olisi kaunis, oli hänen ikänsä, ulkonäkönsä, kykynsä, pituutensa tai muut ominaisuutensa mitä hyvänsä”, Salami toteaa.
Suomalais-nigerialainen Salami (s. 1978) on syntynyt Suomessa, asunut lapsena Nigeriassa, käynyt koulunsa Ruotsissa ja asuu nykyään Lontoossa. Hän vaikuttaa todelliselta kosmopoliitilta, joka on asunut monessa maassa ja mantereella, puhuu useita kieliä ja on matkustellut paljon. Salami luennoi ja kirjoittaa työkseen, ja hänet tunnetaan suositun feminismiä ja afrikkalaista nykykulttuuria yhdistelevän Ms Afropolitan -sivuston perustajana. Salami kirjoitti esikoiskirjansa englanniksi nimellä Sensuous Knowledge (2019).
Suomentaja Sini Linteri on kirjoittanut kirjan lopussa, kuinka vaikeaa hänen oli löytää korrekteja ja ymmärrettäviä suomenkielisiä sanoja monille englanninkielisille käsitteille liittyen rotuun, kuten sanoille race, black, people of color, blackness ja women of color. Hän nostaa esiin sen, että tarvitsemme vielä tarkempia ja asiallisempia sanoja, jotta voimme todella keskustella ihonväriin ja etuoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä. Tämä onnistuu vain keskustelemalla lisää näistä aiheista ja sopivista termeistä. Linturi saattoi onneksi konsultoida suoraan suomenkielistä Salamia, ja saada häneltä mielipiteet parhaista sanavalinnoista. Kirjassa käytetään Salamin ehdotuksesta esimerkiksi käsitteestä race suomennosta ihonväri, ja women of color on suomennettu mustiksi ja ruskeiksi naisiksi. Suomennos tuntuukin varsin sujuvalta ja asialliselta.
Sain kirjasta arvostelukappaleen kustantamolta.
Kirjan julkaisupäivä: 31.1.2021
Sateenkaarenmaalari 