Pääsin tämän viikon maanantaina ja tiistaina Cursorin järjestämälle pressimatkalle hemmottelu- ja hyvinvointiteemalla (Cursor Oy järjestää Kotkan-Haminan seudun viiden kunnan eli Haminan, Kotkan, Miehikkälän, Pyhtään ja Virolahden sekä Loviisan elinkeino- ja matkailupalvelut).

Maanantaiaamuna tilataksi poimi Kiasman edestä kyytiinsä meidät viisi toimittajaa / bloggaajaa. Tapasimme Pyhtäällä Aeronautica Arenassa tutut matkaoppaamme ja kaverini, matkailuviestinnän asiantuntijan Viktorian ja viestintäpartnerin Päivin.

Tämä oli minulle jo seitsemäs Cursorin pressimatka, jolle olen osallistunut kesäkuusta 2020 lähtien. Olen niiden lisäksi käynyt Pyhtäällä oppaamme, viestintäalan yrittäjän Päivi Arvosen valokuvanäyttelyn avajaisissa Stockforsissa ja Somerolla minulle räätälöidyllä pressimatkalla. Olen aiemmista matkoista kirjoittanut artikkeleita matkailusivusto Tripsteriin ja päivittänyt Tripsterin Kotka-Haminan appia, mistä voit käydä selaamassa minun ja Arna Grymin menovinkkejä.

Kerron tässä sarjan ensimmäisessä postauksessa reissumme ensimmäisestä ja jännittävimmästä etapista eli vierailustamme tapahtumapaikka Aeronautica Arenassa.

Pääsin vihdoin toteuttamaan haaveeni lentotunnelissa liitämisestä. Toisin kuin moni luulee, lentotunneli ei ole extreme-urheilulaji, vaan sitä voivat harrastaa lapsetkin. Aeronautica Arenalla nuorimmat lentotunneliin pääsijät ovat viisivuotiaita. Rauhoittava tieto, eikö vain?

Meillä oli apunamme Aeronautican asiantuntevat työntekijät, ja kilpalentäjä Matti Miilumäki lensi mukanamme. Saimme jokainen lentää kaksi kertaa tuulitunnelissa. Miilumäki lennätti meidät myös pari kertaa ympäri kieppuen ylös tunnelin kattoon asti (tämä on ekstrapalvelu, joka ei kuulu tavallisen lennon hintaan). Tunneli on kokonaan läpinäkyvä, joten ylhäältä aukeavat hyvät maisemat, jos niitä nyt kykenee ihailemaan. Lisäksi tunnelin lattiassa on ritilä, joka kestää isommankin painon, mikä on hyvä, koska ritilän alta aukeaa syvä pudotus.

Lentäminen oli todella hauska, erikoinen ja vapauttava kokemus! Jännitin etukäteen aika paljon tunneliin menemistä, mutta kun astuin odotustilan kynnyksen yli tunneliin, olin haltioissani painottomasta olotilasta. Saman tien kun päästää irti oven karmeista, kohoaa ilmaan. Lopuksi saimme ihailla Miilumäen sulavaa lentonäytöstä, joka oli kuin tanssia ilmassa.

Yllätyin siitä, kuinka ihan pienillä vartalon asennon muutoksilla, kuten jalkojen ja käsien ojentamisella tai koukistamisella, sitä ampaisee joko ylös tai alas päin tunnelissa. Tunnelissa ei siis tarvitse mitenkään räpiköidä, vaan ohjaaja liikuttelee lento-oppilasta sekä sitä voi itse vaikuttaa suuntiinsa pienillä ojennuksilla.

Tilanne oli niin uusi ja hermostuttava, että oli vaikea muistaa yksinkertaisiakin asento-ohjeita sekä unohdin kokonaan kokeilla vartalon kallistumisia. Pystyin kuitenkin hymyilemään ja nauttimaan tilanteesta. Yllätyin siitä, kuinka kova tuuli tunnelissa on, nin että posket lepattavat, ikenet kuivuvat hymyillessä eikä puhetta voi kuulla (siksi opettelimme etukäteen käsimerkit, joilla viestiä). Tunnelissa on kuulemma hyvä olla myös vain joitakin minuutteja kerrallaan. Jälkeepäin meillä kaikilla olivat käsilihakset kipeinä, näköjään käsien kohollaan pitämisestä, vaikka käsien koholla pitäminen ei tuntunut raskaalta lentäessä.

Saimme lainaan lentovarusteiksi kypärät, suojalasit, kokohaalarit ja lenkkarit (kengissä ei saa olla metallia). Pelkäsin etukäteen sitä, onnistuuko lentäminen kun olen vähän pyöreämpi. En ole tosin lähellä tuulitunneliin pääsevien maksimipainoa 125 kiloa, mutta silti päälleni mahtui vain isoin XXXL-koko hyvin tiukoista haalareista. Haalarin vatsakohta oli tiukka kun istuin, mutta pitkät lahkeet ja hihat olivat makkaralla. Olisikin mukavaa, jos haalarit eivät olisi niin joustamatonta kangasta ja niissä olisi enemmän kokovaihtoehtoja (nyt tuntui, että haalarit oli suunniteltu pitkille ja hoikille miehille). Onneksi kuitenkin sopiva koko löytyi ja pääsin lentämään.

Lentotunnelia enemmän jännitin kuitenkin sisäsurffausta. Olen viisi vuotta sitten vauhdikkaalla tanssitunnilla rikkonut toisen polveni eturistisiteen, mikä piti sairaalassa ommella kokoon. Olen kuullut, että eturistisiteen repeäminen on mahdollinen onnettomuus myös surffauksessa. Ryhmästämme minun lisäksi vain kaksi muuta toimittajaa osallistui sisäsurffaukseen, koska muilla oli surffauksen estäviä vammoja. Oppaamme Viktoria taas kertoi käyneensä sisäsurffaamassa jo parikymmentä kertaa!

Oloni helpottui kun kuulin, ettei surffausta aloiteta heti pitkällä laudalla seisten, vaan mahallaan lyhyemmän laudan, bodyboardin, päällä. Loppujen lopuksi päätin maltillisesti surffata koko ajan vain vatsallani enkä pudonnut laudalta kertaakaan. Aeronauticassa on kaksi samanlaista uima-allasta, ja pääsin kokeilemaan allasta muistaakseni jotain kuusi kertaa. Rohkeampi ja taitavampi kollegani nousi muutaman kerran polvilleen laudalla, ja myös joka kerta lopuksi lensi kuperkeikkaa altaan yläpään tasanteelle. Saimme kaikki polvemme hankautumaan punaisiksi kovissa aalloissa, mutta se oli toki pientä.

Meillä oli surffauksessa erinomainen ohjaaja, joka piti huolta meistä koko ajan. Mulla kesti oppia, että lautaa ja jalkoja tarvitsee nostaa ja laskea vain vähän, jolloin lauta jo liikkuu eteen- tai taaksepäin. Aluksi sahasin hyökyaallonmuotoista allasta vauhdilla ylös-alas ja meinasin tulla altaan reunan yli. Opin myös taivuttamaan lautaa niin, että liikuin vasemmalle ja oikealle. Olisi hauska mennä sisäsurffaamaan uudestaankin, nyt rauhallisimmin ottein!

Tuli hyvä olo, kun reippaasti kokeilin uusia lajeja ja ylitin pelkoni. Oli voimauttavaa huomata, että pärjäsin niin lentotunnelissa kuin bodyboardin päällä. Kaiken lisäksi minulle oli superhauskaa!

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Kuvat minusta surffaamassa on ottanut Päivi Arvonen.

Pääsimme lopuksi syömään maittavan kolmen ruokalajin lounaan Aeronautica Arenan uudessa Bar & Bistro AeroNamNamissa. Ravintola on korkeatasoinen, ei siis mikään tavallinen urheiluhallin kahvio. Saimme nauttia siellä myös ennen urheilusuorituksia kahvia, sienipiirakkaa ja omenapiirakkaa, mitkä olivat tosi hyviä. Ravintolan sisäikkunoista voi seurailla alapuolella tapahtuvaa sisäsurffausta ja lentämistä. Lounaalla söin alkupalaksi jättikatkarapuja öljyssä, pääruuaksi sienimureketta sherryllä ja shalotilla sekä jälkiruuaksi kahvin kanssa crème brûléen. Oi että, todellakin nam nam!

• 

• 

• 

• 

• 

Aeronautica Arenaan avattiin vuonna 2013 Suomen ensimmäinen tuulitunneli ja sisäsurffausaltaat. Aeronauticassa voi myös lentää helikopterilla, saunoa, osallistua liikkuvaan pakopelihuoneeseen, vuokrata välineet melontaan ja sup-lautailemaan sekä vuokrata työskentely- ja kokoustiloja kokoussiivestä. Suunnitteilla on lisäksi maauimala, pelihuone, karaoketila ja mönkkäri- ja moottorikelkkasafareita. Nyt lokakuussa saapuvat jo sähköfatbiket. Areenan edessä kohoaa kiipeilypuisto, joka avautuu ensi kesänä.

Rakennus tunnettiin aiemmin nimellä Sirius. Uudet yrittäjät avasivat Aeronautica Arenan tämän vuoden kesällä. Aeronautica Arenan viralliset yritysavajaiset ovat 4. marraskuuta 2021.

Lentokokemus ohjaajan kanssa sisältää kokeneen lentokouluttajan perehdytyksen lentämiseen, varusteet, kaksi lentoa tuulitunnelissa ohjaajan kanssa ja videot lennoista. Maksaa 49 euroa. Katso verkkosivuilta muut lentovaihtoehdot. Alin ikäraja on viisi vuotta ja ylin paino 125 kiloa. Katso verkkosivuilta muut lentovaihtoehdot.

Surffauksessa hinnat vaihtelevat paljon sen mukaan, osallistutko ryhmän kanssa surffitunnille, haluatko oman ohjaajan vai surffaatko seurasi kanssa itsenäisesti, kuinka pitkän aikaa surffaat ja kokonaisella vai puolikkaalla altaalla. Kuka tahansa voi ryhtyä sisäsurffaajaksi, mutta seisottavalla laudalla (Flowboard) surffaavan on oltava turvallisuussyistä vähintään 122 cm pitkä ja mahalaudalla surffaavan (Bodyboard) 107 cm. Aloittelijoille suositellaan niin sanottua ‘bodyboardingia’, jossa pehmeän laudan päällä ollaan vatsallaan. Sisäsurffauksessa ei ole ikärajaa, ainoastaan pituusrajat.

Aeronautica Arenan verkkosivut
Kotitie 10
49270 Pyhtää
Auki joka päivä klo 12-20.