Blogini täytti muuten jo 11 vuotta tammikuun alussa, jee! Tämä vuoden ensimmäinen postaukseni juhlistaakin samalla kulttuuriblogini syntymäpäivää. Täällä on ollut hiljaista viime aikoina, koska olin kuukauden pituisella intensiivisellä reissulla Bangkokissa ja Krabilla, ja palasin kotiin tasan viikko sitten.

Luin eilen loppuun reissussa aloittamani Hanna Niittymäen esseekokoelman Ihmisiksi elämisen taito — Rauhankasvatusneuvola (Rosebud ja Umpihanki, 2021). Olen tutustunut Hannaan Voima-lehden tiimoilta, ja päässyt mukaan kirjoittamaan Voimaan hänen organisoimaansa Agenda2030-juttusarjaa YK:n tavoitteista. Hanna on rauhanaktivisti ja -kasvattaja, kouluttaja ja kirjoittaja, ja lisäksi oikein mukava, fiksu ja helposti lähestyttävä ihminen.

Hänen kirjansa laittaa pohtimaan tapoja itse työskennellä rauhan ja paremman maailman puolesta niin ruohonjuuritasolla kuin isommassa mittakaavassa. Kirja rakentuu vuodesta 2015 Rauhan puolesta -lehdessä ilmestyneen Rauhankasvatusneuvolan ympärille. Teos on selkeätajuinen, ytimekäs ja visuaalisesti nautittava värikkäine tietobokseineen ja Minerva Martinoffin veikeine piirroksine. Martinoffin tekemä kansikuva kukilla ja Hannan sähäkällä muotokuvalla on myös nätti.

Jutusteleva sävy saa kirjan tuntumaan kuin hyvältä keskustelulta kahvilassa, vaikkakin normielämää jäsennellymmältä keskustelulta. Varmaankin opettajia ajatellen kirjassa on myös tehtäväosuuksia, joita voi toki kuka vain lukija tehdä.

Teos sopii hyvin opettajille opetustyön tueksi, kasvattajille ja ihan meille ”siviileille” luettavaksi omaksi iloksi ja opiksi. Esseissä käsitellään esimerkiksi ihmisyyttä, arvoja, empatiaa, dialogia, sovittelutaitoja, sotaa ja rakkautta.

Hannan oma ääni on läsnä, ja hän jakaa lukijoille havainnollistavia esimerkkejä elämästään ja kuuluisien rauhanaktivistien ajatuksista. Tutustuin kirjan kautta esimerkiksi Hannan esikuvaan Helena Kekkoseen, joka on kirjoittanut kirjan Rauhan siltaa rakentamassa. Koen hyvin inspiroivana sen, että Hanna on seurannut niin vahvasti omaa kutsumustaan työskennelläkseen tärkeimmäksi katsomansa asian eli rauhan puolesta, ja luonut oman ammattinsa rauhankasvattajana.

Pidin kirjassa erityisesti arvojen käsittelystä ja niihin liittyen mielenkiintoisesta arvoympyrästä. Aihe oli helposti lähestyttävä, koska arvoja käsitellään nykyisin paljon myös lehtien psykologia-jutuissa. Omat arvoni taitavat löytyä vahvimmin arvoympyrän lohkoista itseohjautuvuus (sieltä erityisesti arvot vapaus, luovuus ja uteliaisuus), elämyshakuisuus (uskaliaisuus, monipuolisen elämän arvostaminen), hedonismi (elämästä nauttiminen, itsensä hemmotteleminen) ja universalismi (tasa-arvoisuus, viisaus, kauneuden arvostaminen). Nämä arvot oikein korostuivat kun luin kirjaa seikkaillessani ja työskennellessäni yksin Thaimaassa. Jotain selvästi kolahtavia kohtia löysin myös hyväntahtoisuudessa (elämän mielekkyys, tosi ystävyys) ja saavuttamisesta (älykkyys, kunnianhimoisuus). Löysin taas hyvin vähän tai en ollenkaan omia arvojani perinteistä ja yhdenmukaisuudesta sekä myös aika vähän vallasta ja turvallisuudesta.

Erityisen ajankohtainen kirjassa on luku dialogisuudesta. Hannan esimerkit tuovat hyvin esiin sen ongelman, kuinka vaikeaa on keskustella ihmisen kanssa, joka jakaa täysin erilaisen arvomaailman kuin itse jakaa, puhumattakaan niin erilaisen ihmisen tykkäämisestä, mutta toisaalta kuinka hyödyllistä olisi pystyä rauhalliseen mutta rehelliseen keskusteluun eikä vain olla aina samanmielisten seurassa. ”Dialogissa lähestytään totuutta moniäänisesti”, kuten kirjassa sanotaan.

Erityisen hyödyllinen ja ajattelemisen aihetta antava on osio siitä, kuinka voi keskustella kivasti ihmisten kanssa, joilla on erilainen elämänkatsomus kuin itsellä ja muilla paremmin tuntemillaan ihmisillä on. Kirjaan on listattu tekniikoita hyvän keskusteluavauksen tekemiseen. Järkevä pointti on nimittäin myös se, että erilaisista katsomuksista kannattaa puhua avoimesti ja kunnioittavasti, eikä ajatella, että mitään syvällistä ei saa kysyä, jos toisella on erilainen arvomaailma. Silti pitää muistaa, että ihmiset voivat puhua vain henkilökohtaisista näkemyksistä ja kokemuksista, eivät kaikkien samaan ryhmään kuuluvien puolesta. Kirjassa annetaan vinkkejä: ”M. K. Gandhilla oli tapana sanoa, että muista uskonnoista kannattaa keskustella niiden rakastajien kanssa!” ja ”Uskonto ei tartu.”

Well, toivottavasti nämä kirjan opit pysyvät mielessäni! 😀

Sain kirjasta arvostelukappaleen tekijältä.

Ihmisiksi elämisen taito Rauhanpuolustajien verkkosivuilla

127 sivua