Tanskan prinssi Hamlet tulee sisälle katsomon sivuovesta ja raahaa mukanaan muovikääreessä isänsä ruumista. Hän nousee lavalle, ja kertoo, että hänen isänsä, Tanskan kuningas, on yllättäen kuollut vain kuukautta aiemmin. Hamletin äiti on jo tänään menossa uusiin naimisiin, ja kaiken lisäksi entisen miehensä veljen kanssa. Hamlet on pöyristynyt ja raivoissaan. ”Voitteko kuvitella tällaista tilannetta omalle kohdallenne?” hän kysyy yleisöltä. Vieressä kolmen pitkätukkamiehen bändi seuraa Hamletia ja näppäilee soittimiaan.

Näin alkaa Suurella näyttämöllä Kansallisteatterin tämän kevään pääesitys Hamlet. Ensi-illan piti olla jo viime vuonna ennen joulua, mutta pandemiatilanne on siirtänyt ensi-iltaa jo pariin otteeseen. Olin viime viikon lauantaina katsomassa ennakkonäytöstä ystäväni Paavon kanssa. Oli mukavaa päästä samalla taas kokemaan Kansallisteatterin historiallinen ja hieno miljöö.

Hamlet on tuotu visuaalisesti ja vuorosanojen osalta osittain nykyaikaan, ja teosta on muutettu aiempaa komediallisemmaksi, musikaalisemmaksi ja räväkämmäksi. Taituruudestaan ja syvällisyydestään huolimatta Shakespearen vuoden 1602 näytelmä voi olla aika raskassoutuinen ja pitkältä tuntuva, mutta nyt esitys oli tavallista helpommin lähestyttävä ja menevämpi. Nyt ei nähdä Hamletin keskusteluja isänsä haamun kanssa, vaan enemmän pienieleisiä musikaalinumeroita. Pituuskin on lyhennetty neljästä tunnista kolmeen tuntiin väliajalla, mikä on ihan hyvä asia.

Klassikon pariin on selvästi haluttu houkutella myös nuorempaa yleisöä. Houkuttimena toimivat muuttuneen tyylin lisäksi pääosiin kiinnityt tunnetut villit laulajat ja näyttelijät Olavi Uusivirta Hamletina ja feministisestä rap-yhtyeestä Sofasta tuttu Fanni Noroila Ofeliana. Roolivalinnat ovat napakympit!

Hamletissa on vain kaksi naisroolia: Hamletin ihastus Ofelia ja leskikuningatar Gertrude. Onneksi nyt Ofelian roolia on kasvatettu, ja hän esimerkiksi lausuu Hamletin kuuluisimman ollako vai eikö olla -monologin. Ofelia on myös eteerisen neidon sijasta kipakka ja energinen hahmo.

Hauska yllätys oli se, että Olavi Uusivirta tuli lavalle ennen väliajan loppua ja jutusteli rennosti yleisön kanssa. Hän kertoi viettäneensä unettoman yön ennen ensimmäistä esitystä ja murehtivansa Ukrainan tilannetta.

Lisää nuoremman polven houkuttelusta klassikon pariin kertoo Hamletin mainosjuliste, joka tihkuu seksiä kun pääosien esittäjät ovat siinä lähes alastomina kietoutuneet toisiinsa. Juliste on kyllä hieno. Uusivirta riisuutuu myös lavalla alastomaksi, vaikkakin kohtaus ei ole erityisen eroottinen. Jo esityksen julisteeseen on nostettu Uusivirran ja Noroilan rinnalle Ofelian veljeä Laertesia esittävä Aleksi Holkko. Juliste mainostaa, että tässä tulkinnassa Ofelia ja Laertes ovat tavallista enemmän esillä.

Käsiohjelmassa Holkko kirjoittaa Shakespearen näytelmien homoviittauksista, Shakespearen biseksuaalisuudesta, millaista on olla queer-näyttelijä Suomessa ja kuinka hänet pyydettiin mukaan Hamletiin etsimään Learteksen hahmoon queer-näkökulmaa. Holkko muistetaan esimerkiksi viime vuodelta Teatteri Jurkan Scream the Love Story:stä, joka on homotulkinta kauhuelokuvasta Scream (ja saa lisäesityksiä toukokuussa!). Tämä on upeaa, koska Hamletin kohdalla keskusteluissa harvemmin mainitaan queer-teemoja. Esityksessä on piristävästi mukana queer-viittauksia, vaikka ei toisaalta niin suoraan, että lavalla nähtäisiin vaikka mies- tai naispari. Laertes esiintyy kuitenkin lähes stereotyyppisessä nahkahomon asussa ja yhdessä kohtauksessa suutelee Hamletin kanssa.

Olin haltioissani ensimmäisen puoliajan aikana kun esitys oli niin yllättävä, ilkikurisen riemastuttava ja raikas. Kultapöksyinen ja kultatakkinen Noroila lauloi pianon päällä Britney Spearsin hittiä Baby One More Time. Hamlet saapui katsomon poikki nauraen hullun nauruaan ja lukien David Foster Wallacen tiiliskiviromaania Päättymätön riemu (2020). Paula Siimes nähtiin leiskuvan punatukkaisena, kypsän naisen seksuaalisuutta uhkuvana kuningattarena. Timo Tuominen hopeisessa paljettitakissaan ja tärkätyssä 1500-luvun kauluksessaan oli häitään juhliva kiero Claudius. Hamlet, Ofelia ja Laertes saivat selkäänsä mustat siivet ja nousivat ilmaan. Vaikuttavaa!

Toisella puoliajalla esitys alkoi pikkuhiljaa vakavoitua kohti loppua, jossa kaikki vielä hengissä olevat hahmot kuolevat. Toisella puoliajalla oli enemmän eri hahmojen pitkiä ja epätoivoisia monologeja, joiden aikana ajatukseni karkailivat. Lopun kaksintaistelukohtaus Hamletin ja Laertesin välillä tuli jotenkin niin nopeasti, ettei siinä oikein ehtinyt edes liikuttua eikä surra nuorten mielettömiä kuolemia. Ja missä välissä Ofelia oikein kuolikaan? Hahmojen poismenot tuntuivat lähes yhdentekeviltä. Seuralaiseni Paavo toi myös esiin sen, ettei esityksessä oikeastaan edes käsitelty koko näytelmän teemaa eli Hamletin kykenemättömyyttä päätösten tekoon ja toimintaan. Olen samaa mieltä. Tosin mielettömän tilanteen keskellä elävän Hamletin ajautuminen masennukseen ja mielenvikaisuuteen tuotiin hyvin esille.

Aloin itse olla toisen puoliajan aikana hieman pettynyt siihen, että esityksen queer-teemat näkyivät enimmäkseen vain Ofelian sateenkaarikynsissä, jotka onnistuin näkemään kun istuin tarpeeksi lähellä lavaa, ja Laertesin homodiscoasuissa ja keikarin eleissä. Ja siinä yhdessä suudelmassa. No, parempi sekin tosin kuin ei mitään.

Kerrankin Shakespearen näytelmän ohjaajana ei ole Shakespeareen erikoistunut loistava Jussi Nikkilä, vaan toinen yleisemmin klassikoihin erikoistunut teatteriohjaaja Samuli Reunanen. Reunanen on ohjannut aiemmin esimerkiksi Kansallisteatteriin vuonna 2018 Karamazovin veljekset, mutta en itse ole nähnyt hänen ohjauksiaan.

Reunaselta oli kekseliäs idea ottaa bändi lavan viereen ja lausumaan myös roolisanoja. Hamletin ystävää Horatiota esittää bändin soittaja Timo Kämäräinen, joka on myös tehnyt esityksen kappaleiden sävellykset ja sovitukset. Auli Turtiaisen puvut ovat makeita, kuten Hamletin kohokuvioinen kultainen takki, Ofelian ja Laertesin tiukat pvc-asut ja kuningasparin pimeässä tuikkivat asusteet. Lavastaja Kaisa Rasila ravistelee esityksestä pölyjä nykyajan työmaata muistuttavalla miljööllä, jossa valtava puunkanto nousee välillä ilmaan.

Vaikka olinkin arviossani myös kriittinen, niin joka tapauksessa Kansallisteattetin Hamlet ei onneksi ollut vain vanhan klassikon uusi esitys ilman omaa näkemystä, vaan se oli rohkeasti omanlaisensa tulkinta ja kannanotto kenties tästä maailman kuuluisimmasta näytelmästä. Ja taisi olla vihdoin ensimmäinen kerta kun näin Hamletin teatterissa! Olen aiemmin vain lukenut Hamletin käsikirjoituksen ja nähnyt siitä elokuvaversioita sekä jopa Q-teatterissa L.E. Karhun feministisen esityksen Prinsessa Hamlet (2017). Nyt on sitten tämäkin aukko sivistyksessä tullut täytettyä.

Näin esityksen pressilipulla ennakkonäytöksessä lauantaina 5.3.2022.

Ensi-ilta Suurella näyttämöllä torstaina 10.3.2022.

Hamlet Kansallisteatterin verkkosivuilla

Rooleissa; Ola Blick (TeaK), Karlo Haapiainen (TeaK), Aleksi Holkko, Timo Kämäräinen, Esa-Matti
Long, Fanni Noroila, Paula Siimes, Timo Tuominen, Matti Uusivirta ja Olavi Uusivirta
Ohjaus: Samuli Reunanen
Suomennos: Matti Rossi
Sovitus: Samuli Reunanen ja Aina Bergroth
Esitysdramaturgia: Aina Bergroth
Lavastus: Kaisa Rasila
Pukusuunnittelu: Auli Turtiainen
Musiikki: Timo Kämäräinen
Valosuunnittelu: Erno Aaltonen
Äänisuunnittelu: Sami Hassinen
Videosuunnittelu: Pyry Hyttinen
Naamioinnin suunnittelu: Laura Sgureva-Cox
Koreografian konsultointi: Ari Numminen