Värikästä Pride-kuukauden aloitusta! Tämä arvio sopiikin teemaan nyt mitä parhaiten.
Viestintäalalla työskentelevä tuottelias kirjailija Tiina Tuppurainen (s. 1982) on nimittäin erikoistunut teoksissaan queer-tarinoihin. Olen pitänyt paljon hänen aiemmista romaaneistaan Kuvittelen sinut vierelleni (2020) ja Hänen valtansa alla (2021), sekä olen tutustunut Tiinaan myös oikeassa elämässä.
Kotimaisessa kirjallisuudessa on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ollut yhä enemmän tarinoita myös ei-heteroista ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista, mutta ei näistä teoksista silti todellakaan ole vielä runsauden pulaa. Tiina tekeekin tärkeää pioneerityötä nostaessaan kirjojensa keskiöön monenlaiset queer-hahmot ja nykyajan sateenkaarevan elämän. Teoksissa on sekä samastumispintaa queer-väelle että uskoakseni avartavaa näkökulmaa cis-heteroille.
Queer-kulttuurissa tunnetaan käsite ”valittu perhe”, sillä monet queer-ihmiset eivät saa ymmärrystä osakseen biologiselta heteroperheeltään ja luovatkin perhemäisen tiiviit välit toisiin queer-ihmisiin. Usein tähän yhteisöön kuuluu ystävien ja puolisoiden lisäksi entisiä seurustelukumppaneita ja eri ikäpolvien ihmisiä. Tiinan uusi romaani Sinä olet perheeni (Karisto 2022) kertoo tästä rikkaasta queer-kulttuurista.
Monipuolisen henkilögallerian hahmot edustavat eri yhteiskuntaluokkia, sukupolvia ja parisuhdekäsityksiä. Myös hahmojen ulkonäöissä on monimuotoisuutta. Yksi sivuhahmoista on musta maahanmuuttaja-transnainen, joka on samalla kirjan lähes ainoita heteroita.
Päätapahtumapaikkana on Helsinki. Minä-muotoisissa luvuissa vuorottelevat Anna-Liisan, Tarjan ja Jasun äänet. Hahmot tutustuvat toisiinsa tarinan edetessä.
Anna-Liisa on kahdeksankymppinen leski, jonka avovaimo on kuollut viisi vuotta aiemmin. Avovaimon aikuinen heterotytär ei koskaan hyväksynyt äitinsä viisikymppisenä löytämää uutta suhdetta naiseen eikä Anna-Liisa saanut kutsua edes puolisonsa hautajaisiin. Erakkona elävä ja varautunut Anna-Liisa uskaltautuu lopulta lähikaupan nuoren myyjän rohkaisemana queer-tapahtumaan. Hän tutustuu siellä ikäiseensä polyamoriseen naispariin ja baarissa työskentelevään parikymppiseen, tiedostavaan opiskelijatyttöön Lilaan.
Nelikymppinen Tarja elää nuutuneessa parisuhteessa Kaisan kanssa Karjaalla. Ero vie hänet takaisin kotikaupunkiinsa Helsinkiin vanhojen lesboystäviensä luokse ja nihkeästi käynnistyvän sinkkuelämän pariin. Uudella työpaikalla eksänsä Manen autokorjaamossa hän tapaa 39-vuotiaan Jasun.
Maskuliinisen Jasun suuri rakkaus on pettänyt hänet kunnolla, ja naismagneettina hän ajelehtii naissuhteesta toiseen. Jasu on joutunut omaisuutensa menettäneenä palaamaan vanhempiensa nurkkiin. Isä on Jasulle reilu ja mukava, mutta äiti taas ei hyväksy tytärtään sellaisena kuin tämä on. Heila Lila haluaisi jotain vakavampaa, mutta rakkaudessa haavoittunut Jasu ei ole vielä valmis sitoutumaan eikä olemaan uskollinen.
Kirjassa kuvataan monia erilaisia queer-elämään liittyviä tilanteita, kuten iloisia juhlia, Tinder-treffejä, kulttuuriharrastuksia, syvällisiä keskusteluja, Berliinin seksibileitä, hedelmöityshoitoja ja omanlaisia vauvan nimenantojuhlia. Queer-elämän arkea, ennen kaikkea vapaa-aikaa, ei ole useinkaan romaaneissa kuvattu näin monivivahteisesti.
Hesarin arviossa valitettiin, että kirja on saarnaava kun se kuvaa queer-naisten kohtaamia arkisia ennakkoluuloja. Olen eri mieltä, koska kirjan suuri ansio on juuri siinä, että se kuvaa luontevasti tarinan osana yhä nykypäivänä niitä monia arkisia tilanteita, joissa valtavirtaan kuuluvat ihmiset toiseuttavat ja kohtelevat huonosti sateenkaariväkeä. Kirjassa on esimerkiksi kohtauksia, joissa maskuliininen nainen joko automaattisesti ohjataan miestenvaateosastolle vaatekaupassa tai ihmetellään kun hän haluaa sovittaa miestenvaatteita kaupassa, kuinka neuvolassa ei osata kohdata maskuliinista naisparia ja kuinka vanhempi voi luulla tarkoittavansa hyvää kun yrittää muuttaa lastaan enemmän valtavirtaan sopivaksi. Teos näyttää, kuinka paljon tällainen sivuuttaminen, kohtaamattomuus ja ennakkoluulot voivat satuttaa.
Kuten aiemmissa kirjoissa, myös tässäkin on kuvattu paljon reipasta naisten välistä seksiä. Tämä on myös piristävän rohkeaa ja harvinaista kirjallisuudessa.
Olen tosin kiinnittänyt huomiota siihen, että Tuppuraisen kirjoissa kertojat ja keskeiset queer-hahmot ovat aina androgyynejä tai maskuliinisia naisia ja vain sivuhahmoissa vilahtaa femmejä. Ehkä joku kerta yksi kertojistakin voisi olla feminiininen queer-nainen. EDIT. Kuulemma Tiinan seuraavassa kirjassa on nimihenkilönä feminiinen queer-nainen! Tämä ongelma ehdittiin siis korjata jo ennen kuin edes kirjoitin siitä, heh.
Summa summarum, kirja on sympaattinen, koskettava ja hauska. Kieli on sujuvaa ja sisältää monia hauskoja toteamuksia. Ennen kaikkea kirja on inspiroiva kuvatessaan uusia alkuja ja erilaisia queer-naisia.
Sain teoksesta arvostelukappaleen kustantamolta.
Sateenkaarenmaalari 