Oli mukava sukeltaa romaanin kautta takaisin Japanin tunnelmiin, kun olin palannut kotiin lokakuun kahden viikon Japanin reissultani. Sayaka Murata (s. 1979) kuvaa kirjoissaan tarkasti japanilaista elämänmenoa.

Murata on myös suuntautunut kuvaamaan epäsovinnaisia nuoria naisia, jotka eivät halua puolisoa, lapsia ja näyttävää uraa, mitkä ovat voimakkaita normeja ja ihanteita Japanissa (toki myös muuallakin maailmassa, mutta Japanissa vielä paljon enemmän kuin vaikka arvoiltaan modernimmassa ja vapaammassa Suomessa). Pidin myös Muratan edellisestä suomennoksesta Lähikaupan nainen (Gummerus 2020), jonka arvioin Voima-lehteen.

Uusi teos Maan asukit (Gummerus 2022) on yhtä ihastuttavan kummallinen kuin Lähikaupan nainen, mutta menee vielä paljon hurjemmille ja rankemmille kierroksille. Siinä seurataan päähenkilön Natsukin elämää ensiksi 10- ja 11- vuotiaana ja sitten 34-vuotiaana.

Natsuki on aina kokenut olevansa erilainen kuin muut, ja hän aidosti uskoo olevansa kotoisin vieraalta planeetalta. Ensimmäisessä luvussa Natsuki matkaa vanhempiensa ja isosiskonsa kanssa Akishinan vuoristokylään isoisän ja isoäidin taloon viettämään o-bon-juhlaa monien setien, tätien ja serkkujen kanssa. Tässä vaiheessa vaikuttaa vielä siltä, että kyseessä on idyllinen tarina sukujuhlasta, lämminhenkisestä perheestä ja lasten mielikuvituksellisesta avaruusleikistä. Jo toisessa luvussa kuitenkin selviää, että Natsukin perhe kohtelee häntä erittäin kaltoin.

Natsuki ja hänen serkkunsa ja samalla ”poikaystävänsä” Yuu kokevat molemmat vakavaa laiminlyöntiä kotonaan. Kuitenkin he uskovat, että heidän tulee miellyttää ja totella vanhempiaan, koska kotoa poispotkitut lapset eivät pärjää yksin maailmassa. Kumpikaan ei osaa ajatella, että vanhemmilla olisi velvollisuuksia heitä kohtaan ja että heillä olisi oikeus turvalliseen ja positiiviseen kasvuympäristöön.

Natsuki kuvaa ympäröivää japanilaista yhteiskuntaa tehtaaksi, jossa kaikkien tehtaantyöntekijöiden velvollisuus on palvella tehdasta tekemällä töitä ja lapsia. Natsukin seksuaalisuus nähdään aina vääränlaisena ja sitä yritetään ohjailla muiden toimesta. Kun Natsuki on lapsi, suku järkyttyy hänen tunteistaan samanikäistä serkkupoikaa kohtaan. Lasten omatoiminen seksuaalinen kokeilu johtaa ankariin rankaisutoimiin.

Samaan aikaan kukaan ei usko eikä tue, kun Natsuki kertoo hänen miespuolisen opettajansa käyttävän häntä seksuaalisesti hyväkseen. Kirjassa on aika yksityiskohtaista väkivallan ja pedofilian kuvauksia, mikä voi triggeröidä osaa lukijoista. Osa kohtauksista on tosin etäytetty fantasiamaailmaan. Murata kuvaa hyvin, kuinka taitavasti pedofiili voi ohjailla lasta, ja kuinka perso aikuisen huomiolle ja kehuille on lapsi, joka ei saa positiivista palautetta kotona.

Aikuisena Natsuki joutuu yhä elämään lapsuudenkodissaan perheensä valvovan silmän alla, kunnes hän 31-vuotiaana luo kulissiliiton kanssaan samalla tavalla ajattelevan miehen kanssa. Näin Natsuki saavuttaa rauhan ja vapauden, mutta ei lopullisesti, koska pian ympäristö alkaa kärttää ”pariskunnalta” lasta. Natsukin aviomies myös vihaa työntekoa, mutta on ympäristön pakottama tekemään töitä. Natsuki, Tomooto ja Yuu päättävät kokeilla villiä tapaa elää eristyksissä ja vapaana käyttäytymissäännöistä.

Kirjan kuvaama ympäristön ahdas arvomaailma toi minulle mieleen 1950-luvun Suomen. Länsimaisen lukijan on myös vaikea ymmärtää sitä, kuinka kiinni japanilaiset nuoret aikuiset ovat lapsuudenkodissaan, josta yleensä muutetaan pois vasta naimisiin mennessä. Ja avioliittohan on normi. Nyky-Suomessakin toki vanhemmat usein puuttuvat aikuistenkin lastensa elämään, mutta se ei ole yleensä samassa mittasuhteessa kuin Japanissa, missä vanhemmat komentelevat ja vahtivat aikuisia lapsiaan. Kirja antaakin kurkistusikkunan vanhanaikaisempaan kulttuuriin. Natsukin hapan isosisko myös löytää elämäänsä onnen vasta kun hän löytää poikakaverin, mikä kuvaa hyvin sitä, kuinka naisilta odotetaan Japanissa ainoastaan vaimon roolia.

Muratan molemmat suomennetut romaanit kuvaavat henkilöitä, joita eivät kiinnosta seksi, romantiikka eikä suurin osa minkäänlaisista ihmissuhteista. Moni tulkitsikin Lähikaupan naisen päähenkilön autistiseksi. Maan asukit -kirjan hahmo on jossain mielessä kyllä kiinnostunut kaverisuhteista, erotiikasta ja romantiikasta, mutta hän saattaa elää myös vuosikymmeniä ilman seksiä ja romantiikkaa. Mietin, kuvaako Murata kirjoissaan itse asiassa aseksuaaleja. Aseksuaalisuus on myös päivän polttava aihe, koska tutkimusten mukaan ihmiset harrastavat yhä vähemmän seksiä, ja erityisesti Japanissa on paljon nuoria ja nuoria aikuisia, joita ei kiinnosta seksi toisen ihmisen kanssa.

Romaani kuvaa sitä ristiriitaa ja tekopyhyyttä, kun tytöiltä ja naisilta ensiksi vaaditaan Japanissa pidättyväisyyttä ja siveyttä, mutta sitten kuitenkin pitää tehdä itsestään mahdollisimman haluttavan näköinen ja aikuisena löytää miesystävä seksin harrastamista varten.

Natsukin puoliso Tomoomi tiivistää kirjan sanoman, kun hän parahtaa, eikö jokainen saisi vain elää niin kuin itse haluaa. Romaani onkin erikoiseen, kammottavaan ja hauskaan tarinaan puettua puolustuspuhe sen puolesta, ettei ihmisiä yritettäisi tunkea samaan sapluunaan ja että jokainen saisi seurata vapaasti omaa kutsumustaan tässä elämässä.

Teoksen on suomentanut japanologi Raisa Porrasmaa, joka on kääntänyt erinomaisesti useita japaninkielisiä romaaneja. Alkuperäinen teos ilmestyi Japanissa vuonna 2018. Sayaka Murata on monia palkintoja voittanut ja kansainvälistä suosiota nauttiva kirjailija. Hän on kirjoittanut yli 10 romaania, joista tosiaan vasta kaksi on suomennettu.

Sain kirjasta arvostelukappaleen kustantamolta.

Maan asukit Gummeruksen verkkosivuilla