Ah mitä yltäkylläisyyttä ja runsautta! Kaikki tässä musikaalissa on niin ihanaa: lavasteet, puvut, kampaukset, tanssi ja musiikki. Niin satumaista, niin kimaltelevaa. Tarina tarjoaa valtavaa tragediaa ja pakahduttavaa onnea. Tampereen Teatterin Anastasia on dramaattinen, hauska, koskettava, romanttinen, nostalginen ja vetävä tarina, joka yhdistää taruun oikeaa historiaa.

Vietin tämän viikon tiistain ja keskiviikon kulttuurireissulla Tampereella Radisson Blu Grand Hotel Tammerissa. Olin liikkeellä Hangossa nykyään asuvan ystäväni Niinan kanssa, ja näimme musikaalin päivänäytöksessä keskiviikkona. Musikaali oli jo syyskuun lopulla syntymäpäivälahjani Niinalle, kun sopivasti illallistimme tunnelmallisessa venäläisessä ravintolassa Saslikissa. 1900-luvun alussa rakennettu koristeellinen teatteritalo taas sopii hyvin yhteen samoihin aikoihin sijoittuvan musikaalin kanssa. Piste i:n päälle on elävä orkesteri montussa lavan edessä. Väliajalla nautin kahviossa soman ja liilan Anastasia-leivoksen.

Olimme kumpikin katsoneet tahoillamme DisneyPlussasta pohjiksi 20th Century Foxin vuonna 1997 ensi-iltansa saaneen animaatioelokuvan Anastasia, johon musikaali pohjautuu. Minulla oli lapsuudenkodissani Anastasia VHS-kasettina, mutta en silti enää muistanut juonta.

Musikaalista on tehty paljon realistisempi kuin animaatiosta, jossa vihollisena on Rasputinin haamu lepakkoapureineen, ja Anastasia on vasta pikkutyttö, kun menettää perheensä. Animaatiosta on kuitenkin säästetty lauluja ja perusjuoni.

Tapahtumapaikat ovat mielikuvitusta kutkuttavat suurkaupungit Pietari ja Pariisi. Tarinassa myös matkataan glamourista köyhyyteen ja takaisin.

Musikaali pohjaa Romanovien suvun ja keisari Nikolai II:n perheen kohtaloon 1900-luvun alussa. Bolševikit murhasivat tsaariperheen heinäkuussa 1918. Perheen nuorin tytär, suuriruhtinatar Anastasia, kuoli vain 17-vuotiaana.

Tosielämässäkin verityön jälkeen Venäjällä alkoi liikkua huhuja, että joku lapsista olisi mahdollisesti päässyt pakenemaan. Useat huijarit väittivät olevansa teloituksesta pelastunut Anastasia. Huijarit pyrkivät Anastasian isoäidin, leskikeisarinna Maria Fjodorovnan puheille. Todellisuudessa leskikeisarinna asettui vallankumouksen jälkeen asumaan Kööpenhaminaan, mutta animaatiossa ja musikaalissa paikaksi on valittu romanttisempi Pariisi.

Musikaalissa Anastasiasta on tullut kadunlakaisija Anja. Hän kärsii muistinmenetyksestä, eikä tiedä, kuka on. Nuori nainen kohtaa härskin mutta pohjimmiltaan sympaattisen katujen kasvatin Dimitrin ja tämän kaverina hääräävän herrasmieshuijarin Vladin. Miehet haluavat löytää sopivan nuoren naisen esittämään Anastasiaa ja päästä siten pois Neuvostoliiton kurjuudesta.

Anastasian roolissa säkenöi Tampereen Teatterin oma näyttelijä Pia Piltz. Hän on roolissa täydellinen: valovoimainen, herkkä, kaunis ja upeaääninen. Anastasian hahmosta on tehty nykyaikaan sopien itsenäinen ja reipas, ei apua kaipaavaa avutonta prinsessaa. Hän joutuu toki kamppailemaan epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteidensa kanssa, kun yrittää opetella prinsessan roolia. Hän joutuu myös kohtaamaan menneisyytensä suuren trauman. Vaikka musikaali on rakkaustarina, sen keskiössä on Anjan identiteetin ja oman polun etsintä.

Meidän esityspäivänämme sekä leskikeisarinnan roolissa oleva Sinikka Sokka että Vladin roolissa oleva Ville Majamaa olivat sairastuneet, mutta heille oli löydetty hyvät tuuraajat, joiden nimiä en valitettavasti muista. Petrus Kähkönen oli mainio Dimitrin roolissa. Musikaalissa on mukavasti kuvattu roihuavaa rakkautta keski-ikäisten välillä, kun Vlad kohtaa Pariisissa vanhan salaheilansa, juhlia rakastavan ja kipakan kreivitär Lilyn (roolissa Kaisa Hela). Lavalla nähdään myös lapsinäyttelijöiden suloisuutta. Neljä nuorta tyttöä vuorottelevat nuoren Anastasian roolissa ja kolme poikaa 13-vuotiaana kuolleen Aleksei Romanovin roolissa.

Anastasian vihollisena on nyt fiktiivinen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen uskollinen työntekijä Gled, jota esittää mallikkaasti Joel Mäkinen. Realistisempi ote toimii hyvin musikaalissa, vaikkakin uusi vihollinen on aika heikko ja väritön hahmo. Ehdin useamman kerran musikaalin aikana jopa unohtaa, että Anastasian kintereillä vaani Gled. Monet kuuluisat tarinat ovat muistettavia juuri niiden mieleen jäävien vihollishahmojen vuoksi.

Hyvää Gledin hahmossa on kuitenkin se, ettei hän ole vain pahuuden ilmentyvä, vaan moniulotteinen ja inhimillinen hahmo. Omissa ajatuksissaan Gled kuvittelee tekevänsä oikein, kun yrittää viimeistellä isänsä elämäntyön. Hänen isänsä on nimittäin ampunut tsaariperheen. Gled kokee syvää ristiriitaa velvollisuudentunnon ja ihastuksen välillä.

Esityksessä on monia upeita kohtauksia, joista upein on dramaattinen balettikohtaus lauluineen. Siinä samaan aikaan sekä esitetään Joutsenlampi-balettia että Anja yrittää oopperan katsomossa saada leskikuningattaren huomaamaan hänet. Rakastan musikaalin kaihoisaa tunnuskappaletta Muistakaa tuo joulukuinen (Once Upon a December). Sen tahdissa nähdään kaunis muistojen tanssijaiskohtaus. Esityksessä on hyvin hyödynnetty läpinäkyvää kangasta, jolle on heijastettu liikkumaan tarinan menneisyyden hahmoja.

Elämäniloisten venäläisten maahanmuuttajien yökerhokohtaus Pariisissa on myös huikeaa tanssin ilotulitusta. Toki sitä on vaikea tuntea niin paljon sympatiaa ääririkasta venäläistä ylimystöä kohtaan, joka on vuosisatojen ajan repinyt rahansa kansan selkänahasta ja nyt voivottelee, kun on vallankumouksen myötä menettänyt kartanonsa Venäjällä. Toki suru kotimaan ja kotitalon jättämisestä ja isänmaan joutumisesta uuden hirmuhallinnon alaisuuteen on universaalisti tunnistettava. Musikaali kuvaa hyvin myös luokkayhteiskuntaa, jossa Anjakin seilaa rikkauksista ryysyihin. Hänen uudet huijariystävänsä taas yrittävät epätoivoisesti tehdä luokkaretkeä ja saada itselleen paremman elämän.

Näin Venäjän hyökkäyssodan aikana Anastasia-musikaali tarjoaa eheyttävän Venäjä-kokemuksen muistuttaen maan upeasta kulttuuriperinnöstä ja venäläisten elämäniloisesta luonteenlaadusta. Musikaali on myös ajankohtainen, koska jälleen venäläisiä pakenee rajan yli paremman elämän toivossa niin Venäjältä kuin Ukrainasta.

Tampereen teatteri on ensimmäinen suomalainen teatteri, joka tuo Anastasia-musikaalin ensi-iltaan Suomessa. Anastasia on saanut kantaesityksensä vuonna 2016 New Yorkin Broadwaylla. Tarinan on luonut musikaaliksi Tony-palkittu kolmikko: Terrence McNally, Stephen Flaherty ja Lynn Ahrens.

Musikaalin on ohjannut Samuel Harjanne, jolta olen nähnyt Helsingin Kaupunginteatterissa myös loisteliaat menestysmusikaalit Kinky Bootsin, Pienen Merenneidon ja Priscilla, aavikon kuningattaren. Musikaalin lavastuksesta vastaa Marjatta Kuivasto, jonka taidokkaasta lavastussuunnittelusta olen nauttinut myös Tampereen Teatterin Notre Damen kellonsoittaja -musikaalissa.

Saimme esitykseen pressiliput keskiviikon 16.11.2022 päivänäytökseen.

Ensi-ilta oli 3.9.2022. Näytöksiä on 13.5.2023 saakka.

Anastasia Tampereen Teatterin verkkosivuilla

Ikäsuositus 8 vuotta

Kesto 2 t 35 min, sisältää väliajan

TEKSTI
Terrence McNally
MUSIIKKI
Stephen Flaherty
LAULUJEN SANAT
Lynn Ahrens
SUOMENNOS (TEKSTI)
Reita Lounatvuori
SUOMENNOS (LAULUT)
Hanna Kaila
Työryhmä
OHJAUS
Samuel Harjanne
KAPELLIMESTARI
Marko Hilpo
LAVASTUSUUNNITTELU
Marjatta Kuivasto
PUKUSUUNNITTELU
Pirjo Liiri-Majava
KOREOGRAFI
Chris Whittaker
VALOSUUNNITTELU
Raimo Salmi
ÄÄNISUUNNITTELU
Ivan Bavard, Jan-Mikael Träskelin
VIDEOSUUNNITTELU
Toni Haaranen
KAMPAUSTEN, MASKIEN JA PERUUKKIEN SUUNNITTELU
Jonna Lindström
OHJAAJAN ASSISTENTTI, TANSSIKAPTEENI
Chris Bewsher