Sain pari päivää sitten sukeltaa maagiseen ja riemastuttavaan maailmaan. Kävin nimittäin viime lauantai-iltana ”muumiystäväni” Hannan katsomassa Kris och katastrof i mumindalen -esityksen (Kriisejä ja katastrofeja muumilaaksossa) Helsingin kaupunginteatterin Lilla Teaternissa.

Kolmas kerta toden sanoo, sillä ensimmäisellä yrityksellämme esitys olikin peruttu ja toisella kerralla Hanna oli kipeänä. Ennen esitystä latasimme kännykkäämme sovelluksen, jolla saimme seurattua ruotsinkielistä esitystä suomenkielisellä tekstityksellä. Jatkoimme teatterista vielä syömään lähelle ravintola Chinaan, ja minä sieltä vielä 90-luvun brittipop-bileisiin K30-klubille On the Rocksiin.

Ei kannata ajatella, että muumiesitys olisi vain lapsille. Kyseinen muumeilu vieläpä pohjautuu Tove Janssonin vuosina 1954–1959 ilmestyneisiin, aikuisille suunnattuihin sarjakuviin brittiläisessä Evening News –iltapäivälehdessä. Sarjakuvat on nyt tuotu ensimmäistä kertaa teatterin lavalle.

Yleisössä näkyi vain muutama lapsi, mikä oli jopa yllättävää. Tosin esitys on myös sen verran pitkä, etteivät kaikki lapset jaksaisi istua niin kauan hiljaa paikoillaan. Esityksen ikäsuositus on 10 vuodesta ylöspäin. Esitystä ei tosiaan ole suunnattu pienille lapsille, koska siinä muun muassa lauletaan kirosanoista, juodaan viiniä, puhutaan psykoterapiasta sekä pelätään kuolemaa ja maailmanloppua.

Sanomalehden sarjakuviin sopien näytelmän visuaalisuus on kokonaan mustavalkoista. Tyylikäs estetiikka on erittäin hiottu alkaen muumiaiheisesta esiripusta ja mustavalkoisesta pianosta. Kankaat toivat mieleen Marimekon, ja ehkä ne olivatkin Marimekon mallistoa.

Palkittu nukketeatteritaiteilija Heini Maaranen on suunnitellut esityksen kaikki nukkehahmot. Nukkeja on yhteensä yli sata! Maaranen on hyödyntänyt kiinnostavasti erilaisia nukketekniikoita, ja nuket ovatkin hyvin erityyppisiä, erikokoisia ja vaihtelevilla tekniikoilla liikuteltavia.

Esityksen aikana saa jatkuvasti ilahtua ja lumoutua mitä erilaisemmista nukeista. Söpöys syntyy niin itse nukeista kuin niiden hassusta liikkumisesta ja repliikeistä. Osa nukeista on kaksiulotteisia pahvinukkeja, osa pikkuisia tai isompia kolmiulotteisia nukkeja, osa puoliksi näyttelijän avulla toteutettuja, kuten Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen, joilla on näyttelijän eli nukettajan kasvot. Isoimmat nuket ovat lähes kolmimetrisiä. Nukeissa on mukana nostalgista 50-luvun tyyliä.

Lavalla häärii kymmenen nukettajaa, jotka ovat koko ajan näkyvillä. Lilla Teaternissa vierailevat ammattinukettajat Elena Rekola, Riina Tikkanen ja Reetta Moilanen. Rekola on myös Ylioppilasteatterin taiteellinen vastaava Jenni Korpelan kanssa vuosina 2020-2023. Oli hauskaa nähdä lavalla myös esimerkiksi Ursula Salo, joka teki minuun vaikutuksen taiteilija Tyko Sallisen ja Helmi Vartiaisen lapsen Taju Sallisen raastavassa pääroolissa Helsingin kaupunginteatterin näytelmässä Taju (2016).

Muumit ovat palanneet lavalle historiallisessa paikassa, koska Lilla Teaternissa nähtiin viimeksi muumeja vuonna 1958 esityksessä Troll i kulisserna. Vivica Bandler ohjasi esityksen, joka pohjasi Janssonin muumiromaaniin Vaarallinen juhannus.

Janssonilla oli ollut vuonna 1946, silloin 32-vuotiaana, salasuhde naimisissa olevan teatteriohjaaja Bandlerin kanssa. Kyseessä oli Janssonin ensimmäinen naissuhde. Kun rakastunut Jansson olisi halunnut tehdä suhteesta vakavampaa, Bandler jänisti ja laittoi suhteen poikki. He pysyivät silti hyvinä ystävinä ja tekivät yhteistöitä. Jansson ja Bandler ikuistuivat muumikirjoihin Tiuhtin ja Viuhtin muodossa.

Nyt Lillanin nykyinen johtaja Jakob Höglund on palannut muumilaaksoon. Kuten Hesarin arviossakin sanottiin, ”poissa on tönkköjen muumipukujen luoma lapsenomaisuus — ja muumifilosofia valtaa näyttämön ilmeikkäänä musiikillisena nukketeatterina.” Filosofinen, yhteiskunnallinen ja satiirinen esitys käsittelee muun muassa turhamaisuutta, pelkoja, komplekseja, ilmastonmuutosta, kapitalismia, työnarkomaniaa ja onnen löytämistä.

Teos etenee sarjakuvastrippien tavoin aiheesta toiseen. Ensimmäisessä näytöksessä muumit yrittävät löytää onnea työnteosta joutenoloon ja psykoterapiaan. Rytmikäs musiikki tuotetaan kekseliäästi ilman soittimia näyttelijöiden keholla ja erilaisilla esineillä.

Toinen puoliaika on synkempi, ja se saanut inspiraationsa sarjakuvasta Muumipeikko ja maailmanloppu. Esitys on yllättävänkin ajankohtainen, koska nyt teema vie ajatukset ilmastonmuutokseen. Robert Kockin säveltämät melodiset laulut siivittävät esitystä kauniisti.

Olimme hyvässä seurassa, sillä samassa näytöksessä esitystä olivat seuraamassa myös Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi. Väliajalla nautin herkullisen oranssin muumileivoksen. Kannattaa muuten tilata väliaikatarjoilut etukäteen, koska meillä tuhraantui suurin osa väliajasta jonossa tiskille.

Näimme esityksen pressilipuilla lauantain 3. joulukuuta iltanäytöksessä.

Ensi-ilta oli 1. lokakuuta 2022. Näytöksiä on 28. huhtikuuta 2023 asti.

Esitys kestää 2 tuntia 40 minuuttia, väliajan kanssa. Näytökset alkavat jo klo 18.00.

Kris och katastrof i Mumindalen Lilla Teaternin verkkosivuilla

Tove Janssonin sarjakuvien pohjalta käsikirjoittanut Annina Enckell. Ohjaus ja koreografia Jakob Höglund.

lavastus ja puvustus: Sven Haraldsson
nuket: Heini Maaranen
valosuunnittelu: Ville Aaltonen
äänisuunnittelu: Antero Mansikka
sävellykset: Robert Kock
musiikinjohto: Markus Fagerudd
lavalla: Lumi Aunio, Ulriikka Heikinheimo, Robert Kock, Reetta Moilanen, Eleena Rekola, Pia Runnakko, Ursula Salo, Riina Tikkanen, Alexander Wendelin, Joachim Wigelius