”Are you ready to enjoy?” Näin toistellaan Teatteri Jurkan näytelmässä Jane! Jane! Jane!. Kuten jo nimen toisto ja huutomerkit antavat ymmärtää, kyseessä on palava kuvaus amerikkalaisesta elokuvaikoni Jane Fondasta (s. 1937).

Kävin viime viikon torstaina, joulun välipäivinä, ystäväni Eijan kanssa Kruununhaassa syömässä viihtyisässä saksalaisessa Cafe Lovessa ja sympaattisessa huoneteatteri Jurkassa. Mietin jo etukäteen, että tämän esityksen yleisössä on varmasti tuttuja, ja niin olikin.

Hauska esitys kertoo uskalluksesta repäistä, toteuttaa haaveensa ja nauttia elämästä. Päähenkilö on arka, suomalainen freelance-toimittaja, joka on tyytymätön parisuhteeseensa eikä uskalla ottaa riskejä eikä irrotella. Hän ihailee ihmeellisen elämän elänyttä Jane Fondaa. Nimetön päähenkilö on järjestänyt Jane Fonda -teemaiset bileet, joiden jälkeen krapulapäivänä Fonda yllättäen ilmestyy hänelle, ja osaa jopa puhua suomea.

Päähenkilö varaa asuntonsa läheltä hotellihuoneen stay cationia varten, jotta voi paremmin tutustua Fondaan ja imeä hänestä oppia. Fonda käy läpi elämänsä keskeiset vaiheet sekä näyttää päähenkilölle, kuinka vaikka Marianne-karkin syömisestä voi nauttia täysin siemauksin. Teatterissa onkin sopivasti tarjolla ilmaiseksi Marianne-karkkeja, joten nautiskelua voi kokeilla myös itse.

Fonda näkee päähenkilön sisällä palavan liekin, jota tämän on vaikea tuoda esille. Päähenkilö on pakkomielteinen Fonda-fani, joka ei tunne itseään eikä viihdy elämässään. Esityksen loppu antaa toivoa siitä, että hän on matkalla kohti parempaa itsetuntemusta ja hauskempaa elämää.

Halusin nähdä esityksen, koska Jane Fonda on niin kiinnostava hahmo: menestynyt tähtikaunotar, jolla vaikuttaa olevan sydän paikallaan. Opin esityksessä paljon lisää Fondan elämästä, ennen kaikkea hänen myrskyisistä mutta pitkistä rakkaussuhteistaan. En ole tiennyt Fondan elämästä aiemmin kuin joidenkin lukemieni lehtijuttujen perusteella sekä olen tietysti nähnyt hänen jumppavideoitaan. Olen myös vuosia sitten käynyt katsomassa elokuvateatteri Orionissa Fondan tähdittämät elokuvat Barbarella (1968) ja They Shoot Horses, Don’t They? (1969), mikä on tietysti vain pintaraapaisu hänen mittavasta elokuvaurastaan.

Esitys piirtää Fondasta kuvan vilpittömänä luonnonlapsena, ikipirteänä tehopakkauksena, monilahjakkuutena ja sensuellina rakkauden jumalattarena. Vaikka teoksessa puhutaan vain päähenkilön poikaystävästä ja Fondan miessuhteista, kahden naisen välillä on voimakas seksuaalinen jännite. Päähenkilön Fondaa kohtaan tuntema fanitus on myös ihastumista. Vaikka Fonda on 85-vuotias, hänen reinkarnaationsa on fyysisesti nuori nainen.

Heli Hyttinen on karismaattinen ja mainio nimettömänä päähenkilönä sekä useina sivuhenkilöinä, kuten Fondan kuuluisina miehinä. Aija Pahkala tekee nautittavan roolityön Jane Fondana.

Käsiohjelmassa käsikirjoittaja Salla Viikka kirjoittaa, kuinka hän luki Jane Fondan elämäkerran Tähänastinen elämäni, ja vaikuttui Fondan avoimuudesta, rohkeudesta ja kyvystä soljuvasti liikkua eri rooleihin ja uusiin elämänvaiheisiin. Samaan aikaan edes menestynyt Fonda ei ole välttynyt itsetunto-ongelmilta, syömishäiriöltä eikä halusta liikaa miellyttää miehiä. Näytelmä on käsikirjoittajan, ohjaajan ja näyttelijöiden yhteinen kunnianosoitus Fondalle, joka on elänyt monta kiinnostavaa elämää.

Tinja Salmen puvustus on herkullinen ja näyttävä. Myös hänen tekemänsä lavastus ihastuttaa, kuten kimaltavaan hapsuverhoon heijastetut eläinhahmot, televisiot ja jumppaavat Fondat.

Ohjaaja Sini Pesonen on aiemmin ohjannut Kikka Fan Clubin Jurkkaan ja hiihtäjä Aino-Kaisa Saarista käsittelevän Tahto-näytelmän Helsingin kaupunginteatteriin. Lue arvioni Kikka Fan Club viihdyttää, kiihdyttää ja koskettaa Teatteri Jurkassa (19.9.2017).

Näimme esityksen pressilipuilla torstaina 29.12.2022.

Kantaesitys oli 15.10.2022. Näytöksiä on 28.1.2023 asti.

Kesto: 2h 10 min (sisältää väliajan)

Kirjoittanut: Salla Viikka
Ohjannut: Sini Pesonen
Näyttämöllä: Aija Pahkala ja Heli Hyttinen
Koreografia: Maija Nurmio
Lavastus ja pukusuunnittelu: Tinja Salmi
Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen
Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen