Ystäväni Martta pyysi minua jo hyvissä ajoin kanssaan katsomaan Dark Violetia, mistä olin myös ajatellut, että tämä esitys on pakko nähdä. Syynä on se, että Ylioppilasteatterilla on ollut viime aikoina niin hyviä feministisiä ja sateenkaarevia esityksiä, eli viime keväänä Ylioppilasteatterilla Kielletty hedelmä ja Mustikkamaan kesäteatterissa Queer Baby. Nautin molemmista esityksistä.

Meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Dark Violet tämän viikon keskiviikkona, mutta saimme samana päivänä tietää, että esitys olikin peruttu sairastapauksen vuoksi. Lähes kaikki syyskauden teatterinäytökseni siirtyivät, kun teattereilla on ollut nyt niin paljon sairastapauksia, joten sinänsä peruutus näin vuoden alussa sopi sarjaan. Kuitenkin sairastuneen näyttelijän tilalle saatiin nopeasti sijainen, ja pääsimme katsomaan esityksen jo perjantaina — kauhuteemaiseen esitykseen sopien kyseessä oli vieläpä perjantai 13. päivä. Näytös oli loppuunmyyty, ja teatterissa jännitettiin, mahtuvatko kaikki katsojat saliin, mutta kyllä me mahduimme.

Esitys oli minulle yllättävä kokemus, koska en ollut etukäteen huomannut, että kyseessä on kauhunäytelmä. Olin kyllä tyylilajista innoissani, koska kauhu on harvoin näytelmäteatterissa koettava genrelaji. Kuvailisin esitystä ehkä kauhukomediaksi, koska siinä oli mukana myös paljon huumoria.

Dark Violet viittailee yhdysvaltalaisiin kauhuelokuviin, joista itse bongasin ainakin Carrien ja Black Swanin, ja Martta lisäksi Get Outin. Esitys ei sinänsä ole oikeasti pelottava aikuiselle, mutta antaa kuitenkin mukavia kauhun väristyksiä. Siinä on rankkoja aiheita, ja joillekin katsojille esityksen sisältämä henkinen ja fyysinen väkivalta voivat olla liikaa. Väkivalta on toisaalta esitetty tyylitellysti ja karnevalisoiden. Nimi Dark Violet viittaa esityksen queer-yökerhoon, jossa työntekijöillä on liilat vaatteet.

Lainaan tässä juonikuvauksen suoraan teatterin verkkosivuilta: ”Queer-yökerho Violetissa tapahtuu järkyttävä joukkomurha. Vuosia myöhemmin samassa paikassa sijaitsevasta pikaruokaravintolasta kaapataan työntekijä Annie. Yläkerran Happy Homes- taloyhtiöön muuttaa Walter, joka kantaa mukanaan salaperäistä koria ja pahoja aikeita. Kathilla on kiire koulun tanssiaisiin, mutta hänen kehossaan tapahtuu jotain helvetillistä. Mitä Violetissa tapahtui? Mitä Walterin korissa on? Annie are you okay ja mitä Kathille on tapahtumassa?”

Dark Violetilla on todella vaikuttava some-preesens. Tekijät ovat jakaneet esityksestä paljon houkuttelevia videoita, kuvia ja tekstejä Facebookissa ja Instagramissa. Dark Violet ei valitettavasti kohonnut ihan ennakkohypen tasolle, vaan toteutus oli aika hajanainen ja hämärä. Esitys sisälsi myös paljon korvia raastavaa kiljumista.

Teos oli kuitenkin myös sympaattinen, kuten koko Ylioppilasteatterin työryhmäkin. Esityksessä oli paljon hauskoja toteutusideoita, kuten ilman läpi hidastetusti lentävä kirja, korissa oleva käsinukkehirviö ja lukiolaistytölle kasvavat lepakonsiivet. Pidin myös tanssi- ja laulunumeroista, ja tämä esitys onkin vaatinut nuorilta näyttelijöiltä paljon.

Ylioppilasteatterin sivuilla sanotaan, että ”Dark Violet käsittelee vähemmistöstressiä pienistä mikroaggressioista äärimmäisiin tilanteisiin.” Esitys tosiaan käsittele homo- ja transfobian ilmenemismuotoja, mistä annan paljon pisteitä. Näistä tärkeistä aiheista ei turhan usein pääse näkemään esityksiä. Vähemmistöstressiä kuvaa esimerkiksi kohtaus, jossa miesparin lapsen syntymäpäiville saapuu vieras, joka tuputtaa heteroseksuaalisuutta lapsille, ja lapsia seksualisoiden puhuu keskenään leikkivästä pikkupojasta ja pikkutytöstä pariskuntana.

Mutta kuten Martta sanoi, esityksen maailma oli siirretty Yhdysvaltoihin, vaikka myös nyky-Suomessa olisi paljon esimerkkejä homo- ja transfobiasta. Meillä on erilainen historiallinen tausta ja poliittinen ilmapiiri kuin rapakon takana. Olisi ollut kiinnostavaa, jos esitys olisi Yhdysvaltojen sijasta pureutunut suomalaisen asenneilmapiirin ajankohtaisiin kipupisteisiin.

Lisäksi esityksessä välillä naureskellaan ”vääränlaisella” naiseudelle, ja otan tässä esiin runsaspovisen hupakon Cindyn hahmon. Naisellisuuden kapean muotin kyseenalaistaminen on toki tärkeää, mutta sen ei pitäisi tapahtua niin, että naureskellaan niin sanotusti naisellisille ja laitetuilla naisille. Muuten oli piristävää, että lavalla näkyi monimuotoisuutta.

Täytyy muistaa, että kyseessä on nuorten aikuisten harrastajateatteri, ja kyseessä on vasta Ylioppilasteatterin syksyn 2022 uusien jäsenten ensimmäinen produktio. Esityksessä on rosoisuutta ja hiomattomuutta, mitä ei yleensä näe ammattiteattereiden lavoilla. Samaan aikaan nuorista näyttelijöistä paistoi innostuneisuus, lahjakkuus ja hyvä henki.

Näimme esityksen pressilipuilla pe 13.1.2023 näytöksessä.

Kantaesitys oli 10.12.2022. Viimeinen näytös la 4.2.2023 klo 16.

Dark Violet Ylioppilasteatterin verkkosivuilla

Esityksen kesto: 90 minuuttia, ei väliaikaa.

ohjaus: Jenni Korpela ja Elena Rekola
käsikirjoitus: Jenni Korpela, Elena Rekola ja työryhmä
koreografia: Sointu Saraste ja työryhmä
sävellys ja äänisuunnittelu: Paul Sainio
valosuunnittelu: Nata Karjalainen, Mitro Partti ja Laura Tyyskä
lavastus: Konsta Kinnunen
pukusuunnittelu: Konsta Kinnunen, Sade Korkka ja Miika Luukko
maskeeraus ja graafinen suunnittelu: Sade Korkka
valokuvat: Veera Kontula
videotraileri: Olga Pemberton ja Ahmad Sahlani
somemarkkinointi: Roope Kovalainen ja Irina Ritvanen
näyttelijäntyön tutorointi: Esme Kaislakari
tuotanto: Tommi Kokkonen ja Irina Ritvanen

näyttämöllä: Safiya Abukar, Teija Asomäki, Kari Huotari, Taisiya Kostyuk, Pauliina Kuusisto, Jade Manner, Jenni Murtonen, Lili Oksman, Sointu Saraste, Susanna Seppälä, Kari Soustiel, Eemeli Väisänen ja Laura Wiklund